Superproviisori. Sellaiseksi Anne Halmetojan päiväkoti-ikäinen poika kertoi äitinsä opiskelevan, kun tämä suoritti erikoistumisopintojaan. Halmetoja valmistui proviisoriksi vuonna 2006. Hänen viimeisinä opiskeluvuosinaan Suomessa alettiin puhua enemmän kliinisestä farmasiasta.
– Tajusin silloin ensimmäisen kerran, että farmasian ammattilainen voisi olla osa hoitavaa tiimiä ja osallistua päätöksentekoon omalla asiantuntemuksellaan. Ymmärsin, että juuri tätähän minä haluan tehdä,
Halmetoja kertoo.
Valmistuttuaan hän aloitti työt avoapteekissa. Sitten Farentan kautta tarjottiin mahdollisuutta suorittaa lääkehoidon kokonaisarviointikoulutus.
– Koulutus kesti 1,5 vuotta. Koko sen ajan teimme yhteistyötä kolmen hoivakodin kanssa. Kävimme asukkaiden lääkitykset läpi. Meille muodostui selkeät toimintamallit ja tulimme tutuiksi lääkäreiden ja hoitajien kanssa, Halmetoja muistelee.
Syntyi unelma hoivakotiproviisorin työstä.
Kliinisten palvelujen kehittäminen Farentalla päätettiin kuitenkin ajaa alas. Lääkehoidon kokonaisarviointiin koulutetut tekijät siirrettiin lääketeollisuuden tehtäviin.
– Tein potilastukipalveluja ja haittavaikutusten raportointia. Se on tärkeää työtä, mutta minä olin siihen ihan väärä ihminen. Lääkeyritysten edustajat eivät saa ohjata potilaita – mikä on ihan oikein – ja minä olin nimenomaan opiskellut ottamaan kantaa hoitoon ja antamaan ohjausta. Koin, että käänsin henkisesti selkäni niille ihmisille, jotka minulle soittivat. Kuulin puhelusta usein, mikä on ongelma, mutta en voinut auttaa heitä, Halmetoja sanoo.
Oli aika lähteä kohti unelmaa hoivakotiproviisorin työstä.
Aino ja Eino lääkehoitopalvelujen osakkaaksi Anne Halmetoja ryhtyi vuonna 2017.
– Teimme lääkitysturvallisuuden auditointeja, koulutuksia ja erilaisia konsultointitöitä. Sitä kautta pääsin tekemään yhteistyötä hoivakotien ja ylipäätään sosiaalihuollon asumispalvelujen kanssa.
Kerran Halmetoja kutsuttiin luennoimaan lääkehoidosta asumisyksikköön, jossa asuu kehitysvammaisia.
– Aloin miettiä, onko jotakin sellaisia yksilöllisiä piirteitä ja haasteita, jotka voivat vaikuttaa lääkevalintoihin? Ja kun yritin etsiä tietoa, huomasin, että sitä ei juurikaan ole, Halmetoja sanoo.
Heräsi kiinnostus kehitysvammaisten lääkityshoitoa kohtaan.
Helsingin yliopisto aloitti vuonna 2018 apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumisopintojen residenssiopintojen pilottikokeilun. Siihen kutsuttiin kolme opiskelijaa: kaksi sairaalafarmasian puolelta ja Halmetoja sosiaalipuolelta.
– Sain itse asettaa opiskelun tavoitteet, ja sitten mietittiin, miten ne asiat voin oppia. Se oli minulle täsmäräätälöityä koulutusta.
Opintojen lisäksi erikoisproviisorilla tulisi olla vähintään kaksi vuotta työkokemusta omalta erikoistumisalaltaan. Niinpä Halmetoja puhui itselleen harjoittelupaikan Vanhusten palvelutaloyhdistys Mereolta, jolla oli myös kehitysvammaisia asukkaita.
Vuoden mittaisen harjoittelun jälkeen Halmetojalle tarjottiin vakituista työpaikkaa.
Unelma hoivakotiproviisorin työstä oli toteutunut.
Osana opintoja Halmetoja halusi tutustua myös sairaalaympäristöön. Hän haki kahden viikon harjoitteluun Tampereen yliopistollisen sairaalan kehitysvammaisten tukikeskukseen. Ja kuinka ollakaan, sieltäkin tarjottiin harjoittelun päätteeksi töitä.
– Aloin kulkea kerran viikossa Helsingistä Nokialle töihin, Halmetoja naurahtaa.
Viimeisen harjoittelupätkän hän teki Etevalla, joka tuotti Etelä-Suomessa kehitysvammaisten erityispalveluja. Sekin harjoittelu johti työtarjoukseen.
Yliopiston kanssa piti vielä sopia, miten Halmetoja osoittaa osaamisensa näin räätälöidyssä opintopolussa.
– Usein yliopistolta ehdotettiin, että pidä tästä aiheesta luento, Halmetoja kertoo.
Ja niinhän siinä kävi, että Halmetojaa pyydettiin yliopistolle opettamaan kliinistä farmasiaa.
Näin hän oli luonut itselleen neljä työpaikkaa opintojen ohessa. Suurimmassa osassa ei ollut aiemmin ollut farmasian ammattilaisia työyhteisössä lainkaan.
– Kehitysvammapuolella on kuitenkin tehty jo pitkään hyvin moniammatillista yhteistyötä ja sikäli heidän oli helppo hyväksyä yksi ammattitaho lisää joukkoonsa. Heille piti vain opettaa, mitä osaan ja missä voin auttaa.
Neljä työpaikkaa on kuitenkin pidemmän päälle mahdoton yhtälö. Halmetoja luopui Tampereen ja Mereon tehtävistä ja keskittyi enemmän Etevaan. Kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa, Etevan toiminnot hajautettiin. Erityispalvelut siirtyivät HUSiin psykiatristen palvelujen alle.
– Tarkistan osastojen HaiProt aina lääkehoitojen osalta. Vastaanotoille tulevien tiettyjen asiakasryhmien kanssa käyn puhelinkeskustelun ennen lääkärin vastaanottoa. Aika paljon tehdään myös farmakogeneettisiä tutkimuksia, Halmetoja kertoo.
Siirtymä Etevasta HUSiin on vaatinut myös paljon käytännön opettelua.
– Lääkehoitoprosessi piti yhdenmukaistaa HUSin toimintatavan mukaiseksi. Otimme myös käyttöön uuden annosjakelujärjestelmän ja sitten piti tietenkin opetella Apotin käyttö, Halmetoja sanoo.
Omassa työssään hän näkee isoimmaksi muutokseksi oman alan kollegat. Aiemmissa työtehtävissä hän on yleensä työskennellyt ainoana farmasian ammattilaisena.
– Meillä on psykiatrialla toinenkin klinikkaproviisori ja sitten osastofarmaseutit.
Se on ollut tosi ihana asia, että on kollegoita, joilta voi kysyä. Olen esimerkiksi Apotin käytössä vieläkin aika huono.
Kolmen työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on vaatinut organisointitaitoja. Anne Halmetoja kertoo elävänsä aika järjestelmällistä elämää.
– Suunnittelen ja tilaan aina viikon ruuat etukäteen. Välillä on ollut niitä viikkoja, jolloin ei vain jaksa ja sitten meillä syödään eineksiä. Lapsetkin ovat jo isompia. Mutta kyllä ne opiskeluvuodet olivat melkoista haipakkaa, hän myöntää.
Työt on järjestetty pääosin niin, että keskiviikkoisin on yliopistopäivä ja perjantaisin Aino ja Eino -töiden vuoro. Muut päivät hän tekee töitä kehitysvammayksikössä.
– Mutta tietysti tulee niitä tilanteita, että tästä täytyy joustaa ja teenkin aamupäivän yhtä työtä ja iltapäivän toista. Jos lapset ovat lomalla ja teen töitä jostain etänä, mukana kulkee kolme konetta, hän myöntää.
Halmetojan puolisokaan ei ole aina pysynyt mukana vaimon työkiemuroissa.
– Hän sanoikin joskus, että kyllä sinusta taisi tulla se superproviisori.
Lue Anne Halmetojan ajatuksia kehitysvammaisten lääkitykseen liittyen: Halmetoja: Käytöshäiriöt eivät aina johdu psyykkisistä ongelmista » Farmasia-lehti
