Apteekkitalouden uudistukset junnaavat paikallaan

Vuosina 1997–2020 apteekkimaksuun ja -veroon sekä lääketaksaan esitettiin muutoksia yli 20 kertaa, osoittaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tuore selvitys.

Samat teemat toistuvat ehdotuksissa kerta toisensa jälkeen. Apteekkivero on haluttu poistaa tai sen progressiota on haluttu kiristää. Lääketaksaa on ehdotettu muutettavaksi siten, että se riippuisi nykyistä vähemmän lääkkeiden tukkuhinnoista.

– Useimmiten ehdotusten tavoitteena on ollut apteekkien myyntikatteen pienentäminen tai kohtuullistaminen, kertoo proviisori, kehittämissuunnittelija Leena Reinikainen Fimeasta.

Valtaosa muutosesityksistä ei ole edennyt lainsäädännön tasolle. Fimean selvityksessä tunnistettiin useita esteitä, jotka ovat hidastaneet uudistuksia.

Reinikainen toivoo, että aiemmista kokemuksista otettaisiin opiksi, kun apteekkitaloutta pyritään jälleen uudistamaan. Muutoksille olisi tarvetta, sillä Suomen lääketaksa on todettu muihin Pohjoismaihin verrattuna kalliiksi.

Naapurimaiden apteekkijärjestelmiä ei kuitenkaan kannata kopioida sellaisenaan Suomeen.

– Itse näen tärkeäksi, että muutokset tehtäisiin yhteistyössä eri virastojen ja sidosryhmien kesken. Siten voimme löytää juuri meille sopivan mallin, Reinikainen pohtii.

Muutoksiin ei sitouduta

Suomessa on usein pyritty toteuttamaan lääketaksaan ja apteekkiveroon liittyviä muutoksia vaiheittain. Tavoitteena on ollut seurata muutosten vaikutuksia, tehdä tarvittavat korjausliikkeet ja edetä vasta sitten seuraavaan vaiheeseen.

Fimean selvityksen mukaan muutosten tekeminen yli hallituskausien on kuitenkin osoittautunut haastavaksi. Seuraava hallitus ei ole välttämättä sitoutunut niihin muutostarpeisiin, jotka on aikaisemmin nähty tärkeiksi.

– Tämä este on nyt pyritty taklaamaan lääkeasioiden tiekartalla, jonka toimenpiteet ulottuvat nykyisen hallituskauden lisäksi kahdelle seuraavalle hallituskaudelle. Asioita on katsottu pitkäjänteisemmin, jotta muutokset saataisiin oikeasti toteutettua, Leena Reinikainen kertoo.

Myös poliittinen tahtotila on saattanut olla aiemmin epäselvä. Vaikka keskustelu apteekkien taloudesta on ollut vilkasta jo vuosia, yhteiskunnasta on puuttunut yhteinen näkemys siitä, millaisia muutoksia tarvitaan tai miten muutokset voitaisiin toteuttaa.

– Sipilän, Rinteen ja Marinin hallitusohjelmien sekä lääkeasioiden tiekartan myötä asia on kirkastunut ja selkeytynyt. Nyt meillä on yhteinen suunnitelma, miten uudistuksissa edetään, Reinikainen kiittelee.

Lääkeasioiden tiekartta perustuu sosiaali- ja terveysministeriön muistioon vuodelta 2019. Apteekkitalouden ja lääkkeiden jakelun kehittäminen on yksi sen kolmesta kokonaisuudesta lääkehoidon ohjauksen ja rahoituksen sekä tiedonhallinnan ja digitaalisten työvälineiden kehittämisen ohella.

Kompensaatiota isoille apteekeille?

Toinen este muutoksille on ollut isojen apteekkitoimijoiden vastustus. Ehdotetut muutokset olisivat usein kohdistuneet voimakkaimmin juuri niihin.

Haasteena on, että alalla on yksi erityisen suuri toimija.

– Helsingin Yliopiston Apteekin liikevaihto on lähes kymmenkertainen verrattuna muihin apteekkeihin. On hankala tehdä muutosehdotuksia, jotka eivät kohdistuisi poikkeuksellisen suuresti juuri tähän apteekkiin, Reinikainen toteaa.

Fimean raportissa esitetään keinoja, joilla isoihin toimijoihin kohdistuvia vaikutuksia voitaisiin kompensoida tai lieventää. Apteekkiverosta voitaisiin esimerkiksi myöntää vähennyksiä laajojen aukioloaikojen tai farmaseuttisten palvelujen perusteella.

– Näin tarpeelliset uudistukset voitaisiin toteuttaa ilman, että ne kohdistuisivat liiaksi alan suurimpiin toimijoihin.

Ehdotuksista puuttunut konkretiaa

Uudistusten etenemistä on Fimean selvityksen mukaan hidastanut myös se, että ehdotuksissa ei ole aina esitetty riittäviä keinoja muutosten toteuttamiseen tai arvioitu niiden mahdollisia vaikutuksia.

On esitetty esimerkiksi lääketaksan alentamista, mutta esitys ei ole ollut riittävän yksityiskohtainen, jotta sen perusteella olisi voinut laskea muutoksen vaikutuksia apteekeille, lääkkeiden käyttäjille tai yhteiskunnalle.

Samoin on saatettu esittää apteekkiveron poistamista tai muuttamista tasaveroksi, mutta ei keinoja, joilla voitaisiin tukea pienten maaseutuapteekkien kannattavuutta.

– Erityisesti terveydenhuollon ulkopuolelta tulleissa muutosesityksissä on usein ehdotettu mittavia muutoksia lääkejakeluun ja lääkkeiden hinnoitteluun, mutta ei sitä, miten ne voisi toteuttaa käytännössä, Reinikainen kiteyttää.

Konkreettisia muutosehdotuksia ovat yleensä esittäneet tahot, joilla on käytettävissään yksityiskohtaista apteekkitoiminnan ja lääkemyynnin dataa. Sellaisia ovat muun muassa Fimea, Kela ja Apteekkariliitto.

Toimivaa järjestelmää ei pidä romuttaa

Uudistukset tulee Fimean selvityksen mukaan valmistella siten, että apteekkiveroa ja lääketaksaa tarkastellaan kokonaisuutena. Lisäksi on tärkeää arvioida, millaisia muutosten vaikutukset olisivat erikokoisille ja erilaisissa ympäristöissä toimiville apteekeille.

– Tämä vaatii aika paljon laskelmia ja vaikutusarvioita. Ne on kuitenkin tärkeää tehdä etukäteen, jotta seuraukset eivät pääse yllättämään myöhemmin, Leena Reinikainen korostaa.

Kaiken kaikkiaan apteekkijärjestelmä toimii Suomessa hyvin. Fimeassa ei kannateta apteekkitoiminnan tai lääkkeiden myynnin sääntelyn purkamista. Myös lääkeasioiden tiekartan perusajatus on, että alalle tarvitaan jatkossakin vahvaa sääntelyä.

Jos apteekkijärjestelmän kustannuksia halutaan keventää, apteekkivero ja lääketaksa ovat siinä kaksi keskeistä elementtiä.

– Selvityksen tarkoituksena oli tarjota yhteenveto niistä keinoista, joilla apteekkitaloutta voitaisiin uudistaa. Toki uudetkin ideat ovat tervetulleita, Reinikainen summaa.

Selvitys lääketaksan, apteekkimaksun ja apteekkiveron kehittämisestä Suomessa ilmestyi tammikuussa Fimean verkkosivuilla: fimea.fi