Naisvaltaisuus oli ensimmäisiä teräviä havaintojani farmasia-alasta. Kysyin itseltäni, miksi ja milloin lääkeaineiden valmistusta ja käyttöä pohtineesta tieteestä oli tullut naisten ala.
Asiaan perehtyessäni selvisi, että tieteenala oli syntynyt 700-luvulla islamilaisella alueella. Sieltä tietämys laajeni Eurooppaan 1200-lukuun mennessä.
Tuo tieto ei vielä kertonut syytä naisvaltaisuuteen. Oli myös vaikea uskoa, että 700-luvun islamilaisessa kulttuurissa naiset olisivat toimineet farmasiatieteen alullepanijoina.
Samalla heräsi kysymys, eikö lääkkeiden tutkimusta ja valmistusta ollut ennen 700-lukua. Olisiko mahdollista, että miehinen historiankirjoitus on unohtanut naisten merkityksen alan alullepanijoina?
Raamatussa kerrotaan, miten kolme itämaan tietäjää – Melchior, Kaspar ja Balthasar – toivat Jeesus-lapselle kultaa, hyvätuoksuista pyhää savua ja parantavaa mirhami-voidetta. Nuo kaikki ovat myös sen ajan lääkeaineita.
On siis loogista päätellä kyseisten herrojen olleen farmasisteja. Miehisen farmasian alun voi siis ajoittaa Jeesuksen syntymään ja täsmällisesti loppiaiseen vuonna 0 jälkeen Kristuksen.
Vielä kauemmas menneisyyteen ja naisten merkitystä todistavan tiedon lähteille ohjaa farmasian symboli, Hygieian malja. Hygieia oli kreikkalaisessa mytologiassa terveyden ja puhtauden jumalatar.
Lainaus Kalevalasta puolestaan kertoo, miten suomalainen farmasia on kehittynyt omaehtoisesti – ja nimenomaan naisten voimalla.
Kalevalassa sokea paimen ampui nuolen Lemminkäisen maksan läpi, ja mies upposi Tuonen virtaan. Huonosti olisi käynyt, jos äiti ei olisi vaskisella haravalla naarannut Lemminkäisen kappaleita virran pohjasta pinnalle.
Elvyttääkseen pojan äiti lähetti mehiläisen yhdeksän meren ylitse hakemaan seitsemän kuppia täynnä voiteita. Lemminkäinen otti vähän kuppia. Ruumis parani, mutta henkeä ei mieheen tullut.
Äiti lähetti mehiläisen hakemaan uutta lääkettä tähtien välitse Luojan kellareihin, jossa hyvät henget valmistivat voiteita. Lemminkäinen heräsi, luopui Pohjolan tyttären vokottelusta ja lähti äidin kanssa kotiin.
Lainaukset todistavat farmasiaosaamisen syntyneen jo paljon ennen ajanlaskumme alkua. Ne osoittavat myös alan naisvaltaisuutta.
Tulkinnan pitävyyden todistaa myös Maamme-kirja. Siinä kerrotaan, miten muinoin luultiin Kipuvuoren sijaitsevan Kemijoen rannalla kaukana pohjoisessa.
Vuoren laella oli kota, lähde ja kivi. Kivessä oli yhdeksän syltä syvä reikä, jonne kivut manattiin. Työssä hääri kipukintahat käsissä kolme tytärtä nimiltään Kivutar, Tuonetar ja Äkäätär.
Kivut kerättiin vaskikauhoihin, puhdistettiin, seulottiin, paistettiin ja keitettiin rautakattilassa. Sitten liemi kaadettiin kiven reikään, ja kivut jäivät sinne.
”Kipukintahat” todistaa Suomessa jo Kalevalan ajassa tunnistetun keinon estää tarttuvien tautien leviämistä.
Naisten suuri määrä farmasia-alalla on ollut iki-aikaista ja pohjaa kansalliseen historiaamme. Vastineemme Melchiorille, Kasparille ja Balthasarille ovat kolme viisasta suomalaista naista – Kivutar, Tuonetar ja Äkäätär.
MOT (mikä on todistettu).