Luulo ei ole tiedon väärtti

Alalla kuin alalla myyntivalttina ovat tuotteen yhteydessä myytävät neuvonta- ja huoltopalvelut sekä tuotteen oikeaan käyttöön opastaminen ja tietojen automaattinen päivittäminen.

Apteekissa myydään lääkkeitä, mutta onko apteekeissa osattu nähdä metsä puilta ja hyödyntää vahvinta myyntivalttia – osaamista, palvelua, opastamista ja päivittämistä.

Elämme epidemioiden ja pandemioiden, tautien ja luulotautien aikaa. Täsmälääkkeitä etsitään ja kehitetään. Lääkkeiden vaikutukset vahvistavat ja kumoavat toisiaan. Terveyttä vaalitaan ja vahvistetaan.

Yhteiskunnan medikalisoituminen korostaa ilman koronaviruksen nousuakin farmaseuttisen osaamisen arvoa, lääkkeen valmistamista ja lääkehoitoa sekä lääkeaineiden ja -valmisteiden tuntemusta.

Toimet koronaviruksen taltuttamiseksi todistavat oikean tiedon kysynnän ja jakamisen tarvetta. Kansalaiset ja kansakunta tarvitsevat moninaista tietoa sairauden ehkäisemisestä ja parantamisesta.

Oikea sana tarpeen kuvaamiseksi on ”kansanvalistus”. Oikea paikka kansan valistamiselle on apteekki, sillä ollakseen uskottava valistajan pitää toimia luontevasti kansan parissa.

Vanha viisaus kertoo tiedon lisäävän tuskaa. Apteekkiin tullaan, kun tuska lisää tiedon tarvetta. Apteekissa viisaus kääntyy päälaelleen; tieto vähentää tuskaa – ja lopputulemana on halu lisätä tietoa.

Tuska ei maailmasta lopu, joten apteekeilla on suuri tulevaisuus oivaltaessaan tiedon vähentävän tuskaa – ja tiedon ja sen jakamisen olevan itse asiassa peruste apteekkijärjestelmän olemassaololle.

Google-haku on tehnyt meistä jokaisesta itseoppineen lääke- ja farmasiatieteen asiantuntijan. Oireet niputtamalla saa diagnoosin sairaudestaan. Kun sairaus on selvinnyt, löytyvät neuvot hoitoon ja lääkitykseen.

Varmuuden vuoksi sairauden ja hoitotietojen todenperäisyyden voi varmistaa luontevimmasta luotettavasta lähteestä. Lääkäriä ei kannata vaivata, vastaanottoaikakin pitäisi varata erikseen ja jonottaa omaa vuoroaan.

Mieluiten tietoa hakee sellaisesta paikasta, jossa voi kertoa omista oireistaan, ja tiukan paikan tullen viitata naapurimiehen ujouteen sekä kysyä neuvoa ja apua hänen ongelmiinsa.

Apteekissa keskustelu käynnistyy usein tasapainoisesti. Kumpikin on asiantuntija, niin keskustelun avaaja kuin vastaaja. Kumpikin puhuu asiasta, jonka parhaiten osaa – toinen itsestään, toinen lääkkeistä ja hoidosta.

”Miten voin auttaa” -kysymys apteekissa esitettynä on täysosuma. Se todella tarkoittaa sitä, mitä kysytään. Se ei ole small talkia, vaan aito kysymys, johon vastatessa saa pyynnöstä kertoa sairauksistaan.

Kun keskustelu käynnistyy, usein osoittautuu todeksi, ettei luulo ole tiedon väärtti. Oireet googlettamalla on saattanut syntyä epäilys siitä, että on ensimmäinen afrikkalaiseen sikaruttoon sairastunut ihminen.

Lääkäriltä tai eläinlääkäriltä ei olisi kehdannut varata aikaa ja kysyä sikaruton todennäköisyydestä, mutta farmaseutille voi viitata oireiden sopivan sikaruttoon. Yleensä taudinkuva selkiintyy ja oikea lääkitys löytyy.

Farmaseutti on kansalaisen valistaja ja päivän pelastaja.