Kuuntelin lapsena hämmästellen Raamatun kertomusta mannasta. Egyptistä erämaahan paenneet israelilaiset elivät taivaasta sataneella mannalla 40 vuoden ajan.
Kansa napisi, mutta ei liikaa. Kansanjohtajat lunastivat paikkansa, kun mannaa oli tarjolla. Bulkkimanna oli aamuisin teltan liepeen alta kämmeniin kasattavissa. Luksusmannaa piti hakea kauempaa.
Mitä manna sitten oli?
Nykytietämyksen mukaan manna oli kovettuvaa mahlaa, jossa oli runsaasti mannitolia eli sokerialkoholia. Ainetta on hyödynnetty elintarvikkeiden makeutusaineena ja lääkkeenä tai lääkkeiden johdannaisena.
Lääkkeenä mannaa on käytetty nesteenpoistajana, aivo- ja silmäpaineen nousun estäjänä, munuaisten vajaatoiminnan ja sydänperäisen keuhkoödeeman parantajana sekä myrkytystilojen hoidossa.
Taivaanmanna oli täydellinen funktionaalinen elintarvike, ihmisen kaikki tarpeet kattanut luonnontuote. Manna ravitsi ja virkisti, lääkitsi ja juovutti. Se oli nautintoaine ja terveysruoka.
Mannan täytyi olla ihmeainetta; ravitsevaa, terveellistä ja lisäksi vielä hyvänmakuista. Oliko mannan erinomaisuus lumetta? Oliko sen käyttö näennäistä valinnanvapautta vai loiko se todellista riippuvuutta?
Taivaan aukeaminen ja manna tulevat mieleen, kun kuulee, mitä kaikkea hyvää on luvassa, jos lääkkeitä ja alkoholia saisi vapaasti ostaa lähikaupasta. Holhoushelvetin tilalle tulisi ostosparatiisi.
Manna ei olisi enää vain yhdessä koostumuksessa, vaan jokainen halukas voisi kasata mannasekoituksensa oman tahtonsa mukaan. Yhdistelmässä voisi olla lääkkeitä, luontaistuotteita ja alkoholia. Taivas aukeaisi.
Kun puhutaan terveydestä tai sairauksien ennaltaehkäisystä, onko ensimmäiseksi puhuttava lääkkeiden ja alkoholin saatavuudesta? Puhutaanko silloin ihmisten terveydestä vai kauppaliikkeiden menestyksestä?
Keskustelua ryydittää vahva usko markkinoiden vapauteen, jonka väitetään hakevan tuotteelle tai palvelulle oikean hinnan sekä varmistavan saatavuuden.
Terveyskeskustelu on lokeroitunut. Syy- ja seuraussuhteita ymmärtävien asiantuntijoiden näkökulmien ja vivahteiden sijasta syntyy mustavalkoisia vastakkainasetteluja. Terveysnäkökulmasta alkoholia ja lääkkeitä tulee säädellä voimakkaammin kuin puhtaasti markkinoiden kannalta asiaa tarkasteltuna. Monopoli on todettu tehokkaaksi tavaksi ehkäistä alkoholihaittoja. Sen todellisena vaihtoehtona olisi luultavasti oligopoli eli myynnin keskittyminen muutamille yrityksille ja valikoiman kaventuminen myydyimpiin tuotteisiin.
Lääkehuollossa tavoitteena on turvallisuus ja yhdenvertaisuus. Nykyisin keskustelu kuitenkin lähtee usein markkinoiden tai lääkkeiden myyjien näkökulmasta.
Vuonna 2019 tulisi keskustella enemmän siitä, mitä ovat suomalaisen lääke- ja alkoholipolitiikan keskeiset, havaitut ongelmat ennen kuin tarjotaan ratkaisuja.
Keskusteluun nousee vääjäämättä myös rajanveto yksilön ja yhteiskunnan vastuusta koskien kunkin yksilön terveyttä ja hyvinvointia.
Siihen ei vastausta anneta kuin apteekin hyllyltä.