Oletko mies vai lammas? Jos näistä kahdesta pitää valita, mieluummin mies kuin lammas. Mies johtaa eikä määki. Kieltämättä vaihtoehtojen valikoima on kapea. Tarjolla voisi olla muitakin kuin mies ja lammas.
Eliösymboleilla ja erilaisilla rinnastuksilla ohjataan tiedostamatta ajatteluamme, sillä itse kullakin on käsitys erilaisten eläinten, lintujen, kalojen tai kasvien ominaisuuksista ja luonteesta.
Hän oli sitkeä kuin kataja tai jykevä kuin tammi. Hän karjahteli kuin leijona. Hänellä oli kotkan katse. Hän ui lohen lailla vastavirtaan. Kämmen oli kuin karhulla. Hän puhisi kuin sonni.
Suomen vaakunassa karjahtelee urosleijona aivan kuten Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Viron vaakunoissakin. Islannin vaakunassa voimaa uhkuvat härkä ja kolme taruolentoa – aarnikotka, lohikäärme ja jättiläinen.
Vuosisatojen kuluessa muokkaantuneet kielikuvat ja symbolit mielletään maskuliinisuuden ilmentäjiksi. Sanonnat ja symbolit kuvastavat voimaa ja suunnannäyttämistä korostaen yksinäistä johtajuutta.
Sisään on rakennettu ajattelu: minä olen me – niin pitkään kuin me olemme minä.
Ajallemme tyypillisen dikotomian eli jonkin ominaisuuden perusteella tehtävän kahtiajaon mukaan voidaan edellä kerrotusta luoda sukupuolittunut asetelma mies vastaan nainen ja maskuliini vastaan feminiini.
Kuvausten sisällä on myös asetelma suuntaa näyttävä yksilö vastaan päättämätön joukkio. Laumamaisuus mielletään lammasmaisuudeksi. Tosin joskus lauma voi yhdessä ja riitelemättä löytää oikean suunnan.
Löytyy sekä hyviä että huonoja esimerkkejä; sopulilauma on huono ja silakkaparvi hyvä esimerkki.
Italian sardiini- ja Suomen silakkaliikkeet edustavat joukkovoimaa, jossa joukko muodostuu erilaisista ihmisistä. Vastavoima vastavoimille on tehnyt joukosta voiman.
Kummatkin liikkeet ilmentävät parviälyä, hiljaisen kansan kerskaamatonta mielipidettä – rakentavat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Joko tai -vastakohtien rinnalle kaivataan sekä että -vaihtoehtoja.
Työyhteisön kehittämiskonsultitkin virittävät nykyään itsetutkiskelua sekä etsivät yhdistäviä arvoja ja uutta luovuutta kysymyksellä: jos yrityksenne tai yhteisönne olisi kylä, millainen kylä se olisi.
Kysymys kylästä ohjaa ajatukset pieneen gallialaiseen kylään, jossa erilaiset hahmot yhdessä loivat voiman ja yhteenkuuluvuuden. Yhdistäviä tekijöitä oli enemmän kuin erottavia.
Tämän ajan dikotomiassa pakotetaan puolenvalintaan ”vastapuolten” välillä, valitsemaan jompikumpi ääripää. Jokainen kokonaisuuden osa liitetään vain jompaankumpaan valmiista äärivaihtoehdosta.
Eroja tekevä puolenvalinta ohittaa vivahteita tunnistavan ja äärivastakohtia madaltavan vaihtoehdon etsimisen. Yleensä on useampikin vaihtoehto. Neutraalius ääripäiden välillä ei ole kantaa ottamattomuutta.
Miten tuomiota ja hyljeksimistä välttävä neutraalin vaihtoehdon esittäjä saa äänensä kuuluviin tulematta syytetyksi kantaa ottamattomuudesta? Sovinnollisuus on kova kannanotto.
Vain tuomiten tai hyljeksien ja ilman sovittelevan vaihtoehdon esittämistä ääripäiden näkemysten kestävyys jää mittaamatta. Ääri-ilmiöitä pitää ymmärtää, vaikka niitä ei hyväksyisikään.
Ei silakkuus miestä pahenna.