Sote-reformin tekeminen Suomessa on osoittautunut vaikeaksi. Yksi hallituskausi on liian lyhyt näin suuren muutoksen läpiviemiseksi. Sote olisikin tarvinnut usean hallituskauden mittaisen toimeenpanoajan ja laajemman parlamentaarisen valmistelun. Vaikeasta poliittisesta käsittelystä huolimatta näin pitkällä ei ole oltu, ja nyt on hyvä mahdollisuus onnistua.
Sote-uudistuksen tavoitteet – peruspalveluiden saatavuuden parantaminen, ennaltaehkäisevän työn tukeminen ja asiakaslähtöisyyden vahvistaminen – ovat pysyneet samoina uudistuksen alkuajoista lähtien eli jo noin kymmenen vuoden ajan.
Kyseessä ei ole säästöharjoitus, vaan ajatuksena on, että sote-palveluiden toimiessa paremmin asukkaiden tarpeisiin vastataan oikea-aikaisemmin ja samalla kustannusten kasvua hillitään. Perustuslakivaliokunta totesi viime hallituskauden lopuksi, että sote-uudistus on välttämätön ja kiireellinen.
Suomen sote toimii, mutta epätasaisesti. Yksityinen sektori on onnistunut hyödyntämään palveluissa olevia aukkoja, ja työterveyshuolto on laajentunut sairauden hoitoon, koska terveyskeskuksista ei palveluja ole ollut saatavissa asukkaiden odotusten mukaisesti. Erikoisairaanhoidon ja peruspalveluiden yhteinen ohjaus on ollut puutteellista.
Palvelujen integraatio ja saatavuus eivät ole vastanneet asukkaiden tarpeisiin.
Sairaanhoitopiirien johtamisessa ongelmana on tavoitteellisen ja yhtenäisen omistajatahon puuttuminen. Kunnat eivät ole pystyneet tulosohjaamaan terveydenhuoltoa kokonaisuutena. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että julkiseen erikoissairaanhoitoon pääsee sujuvammin yksityisestä työterveyshuollosta kuin julkisesta terveyskeskuksesta. Ja integraatio on juuri keino, jolla järjestelmän kustannustehokkuutta saadaan parannettua.
Tässä reformissa on kyse pohjimmiltaan siitä, että peruspalveluja, sosiaalityötä, vanhuspalveluja ja erikoissairaanhoitoa ohjataan, johdetaan ja rahoitetaan alueella yhden toimijan kautta. Kansanvaltaa toteuttaa vaaleilla valittu alueellinen poliittinen päätöksentekijä, joka tulee olemaan vahvempi ja johdonmukaisempi kuin tämän hetkinen kuntayhtymien hallinto.
Monikanavaisen rahoituksen purkaminen ja digitalisaation täysimääräinen hyödyntäminen onnistuvat vain, kun järjestäjätahoja on nykyistä vähemmän. Valinnanvapaus puolestaan lisää asiakaslähtöisyyttä ja ihmiset voivat vaikuttaa enemmän omiin palveluihinsa.
Tulevissa järjestelmissä sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut rahoitetaan väestövastuisesti, mikä tarkoittaa, että myös erikoissairaanhoito siirtyy väestövastuuseen. Tällä hetkellä peruspalveluiden rahoitus tapahtuu kiinteän budjetin avulla, mutta erikoispalvelujen ansainta perustuu suoriteperusteiseen malliin.
Asian käsittely eduskunnassa on nyt vaiheessa, jossa varmuudella ei voi sanoa, että lait saadaan säädettyä tällä hallituskaudella. Jos sosiaali- ja terveysvaliokunta ei saa mietintöään eduskunnan päätöksentekoon tänä vuonna, uudistus ei kaadu, vaan ”hyhmettyy”. Siirrytään välitilaan odottamaan seuraavaa hallitusta.
Tässä, kuten muissakaan isoissa yhteiskunnallisissa reformeissa, ei palata lähtöruutuun, vaan puolueet ottavat valmistelusta omaan ohjelmaansa sopivat palikat. Näyttää siltä, että useamman puolueen palikka on itsehallinnollinen sote-alue, maakunta, jolla on oma vaaleilla valittu poliittinen päätöksenteko.