Monelle somevaikuttajalle on olennaista nopea mielipiteen muodostus ja kärjekkyys. Niillä eväillä mielipiteelle saadaan mahdollisimman laaja levikki – klikkauksia, jakoja ja toistoja.
Seurauksena on usein kakofonia (hälinä, pölinä, sekamelska, häly, metakka, pauhu ja melu), joka pakottaa kysymään viisaan puheen tarvetta ja vaikenemisen viisautta.
Varsinkin poliittinen somevaikuttaja – tai sellaiseksi haluava – kokee tarpeelliseksi elää hetkessä, tarttua tilaisuuteen ennen kuin se on hukattu.
Seurauksena on harvoin punnittua puhetta, pikemminkin agitointia ja reagointia. Toimintatapa ei jää vain verkkoon, vaan tulee helposti osaksi muutakin ihmisten välistä vuorovaikutusta ja kanssakäymistä.
Mitä merkitsevät käsitteet agitointi ja reagointi, ja mitä ne kertovat toimintatavan henkisestä perustasta?
Agitointi tarkoittaa yllyttämistä ja kiihottamista, joskus myös manipuloivaa suostuttelua. Se on usein toimintaa jonkun puolesta jotakuta vastaan.
Reagointi on johonkin ärsykkeeseen vastaamista ja vastaan vaikuttamista. Kemiassa se tarkoittaa reaktioon joutumista, yhdisteiden muodostamista tai hajottamista.
Lausahdus viisaan vaikenemisesta ei tunnu järkevältä, sillä eikö juuri viisaan pitäisi olla äänessä. Hänen pitäisi jakaa viisauttaan eikä salata sitä.
Toisessa kansanviisaudessa sanotaan, että viisas ei huutele viisaudestaan. Mistä kyseisen henkilön viisaus tunnistetaan? Ehkä ajoituksesta, oikeaan aikaan vaikenemisesta ja puhumisesta.
Viisaus liitetään usein myös ikääntymiseen? Tosin on toisenlaisiakin käsityksiä. Väite, että mikään ei ole niin hölmö kuin vanha hölmö, saattaa osua kohdilleen.
Epäilystä vanhuuden ja viisauden yhteydestä herätellään sanonnalla: ”Kun hampaat putoavat, kielen kannat irtoavat.”
Vai herätelläänkö siinä sittenkään epäilystä? Sanonta voidaan ymmärtää myös vanhuuden ja viisauden yhteyttä vahvistavana; vaikenijan on vihdoin aika puhua.
Mikäli näkemykset eivät miellytä, ne voidaan kuitata vuosikymmenien ruokkiman katkeruuden purkauksina. Voi kuitenkin kuunnella, sillä tarjolla voi olla ajallista kaukokatseisuutta, kirjaviisautta ja elämänkokemusta.
Kirjaviisaudet pönkittävät käsitystä lainaajansa viisaudesta, kuten esimerkiksi lainaus sarjakuvasankari Tintin etsiväkaksikolta Dupont ja Dupondlta: ”Vaikenen kuin muuri, muikenen kuin vaari.”
Kirjailija Albert Camus liittää vanhuutta ja vaikenemista yhteen kirjoittaessaan: ”Vanheneminen on siirtymistä intohimosta myötätuntoon.”
Varoituksen intohimosta voi ymmärtää muistutuksena kiihkoilun ja kiivauden vaaroista. Vanhuuden empatian sijasta toimintaa ohjaa lapsuuden egosentrinen minäkeskeisyys kiukkukohtauksineen.
Kyky myötätuntoon ja myötäelämiseen tulevat usein viisauden määritelmissä. Samaa sukua on kyky ja halu asioiden monipuoliseen tarkasteluun ja moniselitteisyyden sietokykyyn.
Ihmisluonnetta vuosituhansien aikajanalla tarkastelevissa Salomonin sananlaskuissa sama sanotaan selkeästi: ”Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.”
Tässä ymmärtävä julkilausuttu mielipiteeni.