Pandemian uhkaan ja eristyksiin jäämiseen ihmiset varautuivat ostamalla vessapaperia. Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti pelon suursodasta, ja apteekkien hyllyt tyhjenivät joditableteista.
Vessapaperi- ja joditablettien hamstrauksen syyt ovat erilaiset. Ensin mainitun hamstrauksella varauduttiin karanteeniin, jälkimmäisen taustalla väijyi pelko ydinlaskeumasta.
Miksi näin tapahtui? Kysymys koskee ihmisten käyttäytymistä, mutta mittaa myös luottamusta yhteiskunnan toimintoihin. Kummatkin ovat tärkeitä opin ottamiseksi. Kumpaakin tuotetta pitäisi Suomessa kriisiaikoinakin olla niin paljon, ettei jo etukäteen tai kriisin alkuvaiheissa tarvitsisi tyhjentää kauppojen ja apteekkien hyllyjä.
Paniikista ei vessapaperin tai joditablettien hamstrauksessa voida puhua, ehkä kuitenkin jonkinlaisesta hätävarjelun liioittelusta.
Ihmisten käyttäytymisessä näkyy, että kun epävarmuus lietsoo pelkoa, tekemällä jotakin vahvistuu tunne varautumisesta. Pienistä teoista tulee arvokkaita ja voimaannuttavia, oman kohtalon hallintaan ottamista.
Omat teot toimivat nykyaikana entistä enemmän vastapainona kansalaisia hämmentäville ristiriitaisten viestien vyörylle.
Päälle vyöryvässä informaatiotulvassa asiantuntijoita riittää joka lähtöön. On vaikea tietää, kenen tietoon ja viestiin voi luottaa ja uskoa. Pitää luottaa vain itseensä ja omaan tekemiseensä.
Epävarmassa tilanteessa ihmisten oma ajattelu heikkenee ja he katsovat muista esimerkkiä. Erilaisten ratkaisujen kakofoniassa tartutaan arjen havaintoihin. Kuvat tyhjistä hyllyistä toimivat samanlaisena signaalina kuin ilmaisten ämpäreiden jako.
Hypätään jonoon. Seurataan, mitä muut tekevät – ja tehdään perässä. Itselle tulee vahva tunne, että on se parempi kuin ei mitään. Nopeimmat syövät hitaammat.
Hyllyjen tyhjennyksessä on kyse myös kulttuurisesta ja logistisesta muutoksesta. Meitä edeltävät sukupolvet olivat tottuneet varautumaan pahimpaan – ja varastoimaan tavaraa pahan päivän varalle. Se oli viisautta.
Vielä ensimmäisen sukupolven kaupunkilaisten huoneistoihin kuului kellari- ja varastotilaa. Varastointi ei kuulu nykyajan ajattelutapaan, ei taloudelliseen toimintaan eikä elämäntapaan.
Suomi on hyvin järjestäytynyt yhteiskunta, jonka pitäisi kriisilanteissa olla pitkälti omavarainen ja huoltovarma. Joditablettien hamstrauksessa saattoi olla kyse ylireagoinnista, mutta viestikö se kansalaisten heikentyneestä luottamuksesta viranomaisiin ja lääkehuoltoon? Kysymys näin asetettuna voi olla ylireagointia, mutta se on välttämätöntä esittää. Ihmisten käyttäytymiseen voivat massan seurannan lisäksi vaikuttaa korona-ajan viranomaisohjeiden epäselvyydet ja ristiriidat.
Luottamus yhteiskunnan toimivuuteen ja viranomaisiin on iso osa kansallista turvallisuuttamme.
29Lääkehuolto ja kansalaisten luottamus sen toimivuuteen on sisäistä turvallisuuspolitiikkaa. Tyhjät hyllyt ovat viesti, jota kannattaa lukea tarkkaan ja rivien välistäkin.