Suomen ainoa kaikkien eläinlajien eläinsairaala on valmiudessa yötä päivää – oli pyhä tai arki. Henkilökunnan ja eläinpotilaiden omistajien lisäksi paikalla vilisee opiskelijoita, sillä eläinsairaala toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetussairaalana.
Talon lääkehuollosta vastaava farmaseutti Camilla Johansson-Kukkonen kiertää levollisena lääkehuoneita ja varmistaa, että kaikki tarvittavat lääkkeet ja muut tarvikkeet ovat saatavilla. Reilun kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen hän tuntee eläinsairaalan lääkekaapit kuin omat taskunsa.
Camilla päätyi eläinsairaalaan aikoinaan sattumalta vuokratyönantajan kautta. Eri tekijät loksahtivat kohdalleen, ja hän jäi sille tielle.
– Valmistuttuani farmaseutiksi opiskelin vielä lääkemyynnin ammattitutkinnon vain huomatakseni, ettei lääke- edustajan työ vastaakaan haaveitani. Sittemmin, kun olin jo töissä eläinsairaalassa, suoritin kliinisen farmasian vuoden mittaisen koulutuksen työn ohessa. Tässä tehtävässä voin hyödyntää koko farmaseuttista osaamistani, Camilla hymyilee.
Camilla työskentelee Farentalla henkilöstökoordinaattorina kolmena päivänä viikossa ja farmaseuttina eläinsairaalassa kahtena päivänä viikossa.
Farmaseuttista tietoa arvostetaan
Eläinsairaalassa farmaseutti ei puutu lääkityksiin toisin kuin ihmisten sairaaloissa, joissa tehdään moniammatillista yhteistyötä. Camillan työn ydintä on lääkelogistiikka.
– Lääkkeitä ja tarvikkeita tilataan joka päivä yli kymmenestä tukusta, esimerkiksi Oriolasta ja Tamrosta. Joka työpäivä kierretään tietyt lääkehuoneet, Camilla kertoo.
Suuri ero verrattuna ihmisten sairaaloihin on tilauskäytäntö.
– Eläinsairaalassa ei ole sairaala-apteekkia, saati osastofarmaseuttia, vaan lääkkeet tilataan suoraan hyllyyn käyttöä odottamaan.
Ammattitaitoa tarvitaan etenkin kokonaisuuden hallinnassa.
– Kotona kolmen lapsen kanssa on joskus vaikeampaa muistaa kaikki kouluun liittyvät asiat, harrastukset ja läksyt sekä liput ja laput. Kun töissä joku soittaa, että tietty lääke on loppunut ja sitä täytyy tilata lisää, voin heti kertoa, että se ei ole loppunut.
Eläinsairaalassa eläinlääkäreillä on lääkeosto-oikeus, mutta Camilla on valtuutettu tekemään ostot heidän puolestaan. Näin eläinlääkärit voivat keskittyä omaan työhönsä.
– Eläinsairaalan toiminta on niin laajaa, että on todella iso etu, että farmaseutti on käytettävissä ja voi asioida tukussa.
Camillan työhön kuuluu myös eläinlääkärien farmaseuttinen neuvonta.
– Täällä tiedetään hyvin, että talossa on farmaseutti, eivätkä eläinlääkärit itse edes ala selvitellä farmaseuttisia asioita. He voivat tarvita esimerkiksi tietoa siitä, kuinka kauan tietty lääkeaine viipyy elimistössä.
Tärkeä osa työtä on lääkkeiden kilpailuttaminen, sillä eläinlääkkeiden hintoja ei säädellä lailla samaan tapaan kuin ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden.
– Eläinlääkkeitä toimittaa yli kymmenen yritystä, joten hintojen vertailu kannattaa, Camilla huomauttaa.
Tuotepuutoksia esiintyy jonkin verran.
– Jos vaikkapa tiettyä lopetuslääkettä ei ole saatavilla, eläinlääkäri päättää, mitä hankitaan tilalle. Aina on kuitenkin hankalaa, jos totuttua lääkettä ei ole saatavilla.
Eläinlääkinnän edelläkävijä
Yliopistollinen eläinsairaala on eläinlääketieteellisen hoidon huippuyksikkö, jossa tehdään myös paljon tutkimusta. Erikoistumaan tulee eläinlääkäreitä ympäri Eurooppaa, ja alan huippuasiantuntijat opettavat junioreita viimeisintä mallia olevien laitteiden avulla.
Eläinsairaalassa käy vuosittain yli 20 000 eläinpotilasta matelijoista hevosiin. Jokainen eläinlaji saattaa tarvita samaan sairauteen oman lääkkeensä. Se taas tekee eläinlääkkeiden kehittämisestä huomattavasti ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä haastavampaa.
– Eläinsairaala on monella tavalla edelläkävijä lääkehoidon kehittämisessä. Eläinlääkäreiltä tulee paljon selvityspyyntöjä ja monesti myös erityislupapyyntöjä, kun haluttaisiin kokeilla jotain uutta, Camilla kuvailee.
Farmaseuttisessa työssä runsaat erityislupaselvityspyynnöt asettavat omat haasteensa.
– Tyypillisesti erityislupalääkkeitä on vaikea saada. Välillä lääketukutkaan eivät tiedä valmisteista mitään.
Eläinlääkkeiden myyntilupamenettelyt ja lääketurvatoiminta hoidetaan Fimeassa samaan tapaan kuin ihmisten hoitamiseen tarkoitettujen lääkkeiden. Myös lääkkeiden erityislupa haetaan tukkujen kautta Fimealta, kun taas erilaisia tarvikkeita voi tilata suoraan.
Eläinsairaalasta asiakkaille ei myydä kotona käytettäviä lääkkeitä, paitsi jos potilas jo käyttää tiettyä valmistetta. Esimerkiksi oraalisia antibiootteja ei aina oteta hyllyyn.
– Aivan naapurissa sijaitsee yhteistyökumppanimme Yliopiston apteekin Viikin toimipiste, joka on perehtynyt eläinlääkintään. Heillä on hyvät valikoimat eläinten itsehoito- ja reseptilääkkeitä.
Vastuuta ja vapautta
Vaikka Camilla työskentelee eläinsairaalassa vuokratyöntekijänä, hän kokee silti olevansa talon oma työntekijä. Eläinsairaalan työyhteisössä on helppo viihtyä mukavien eläinlääkärien ja hoitajien sekä hallintohenkilökunnan parissa.
– Saan aina kutsun kaikkiin pikkujouluihin ja muihin vastaaviin yhteistoimintajuttuihin, Camilla kertoo.
Camilla pitää etenkin työnsä omaehtoisuudesta ja mahdollisuudesta työn tekemiseen omaan tahtiin. Vastuullisessa työssä haastavaa on kuitenkin yksinäisyys – ammatillisista asioista ei juuri voi keskustella kenenkään kanssa. Ainoa kollega, farmaseutti Hannu Ranki, on töissä vain niinä päivinä, kun Camilla on vuorostaan töissä muualla.
– Hyvä sijainen on välttämätön.
Parasta työssä on kuitenkin se, että eläinsairaalassa farmaseutin työtä arvostetaan valtavasti.
– Monesti saan kuulla loman jälkeen, että on ihanaa, kun tulin takaisin.
Camilla Johansson-Kukkonen
- Syntynyt Helsingissä 1977
- Farmaseutti, valmistunut Helsingin yliopistosta 2000
- Lääkemyynnin ammattitutkinto 2001
- Kliinisen farmasian ammattikoulutus 2011
- Perhe: aviomies, 7-, 12- ja 14-vuotiaat lapset sekä kaksi undulaattia
- Työskennellyt Farentalla farmaseuttina Yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingin Viikissä vuodesta 2008, henkilöstökoordinaattorina vuodesta 2015; Farentan luottamusmies vuosina 2010–2015
- Harrastukset: jumppa, ringette ja kuoro