Ennakointi auttaa lääkehuollon sujuvuuteen

Lääkehuollon varmistamiseksi Satakunnan hyvinvointialueella pureudutaan jatkossa niin reaaliaikaiseen tilannekuvaan kuin tuleviin saatavuushäiriöihin. Oma varautumis- ja valmiusyksikkö helpottaisi ongelmaa.

Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila on työskennellyt uudessa tehtävässään kohta puolisen vuotta. Hyvinvointijohtajaksi saatiin sote-uudistuksen konkari.

– Olen ollut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kolmella eri tuotantokaudella mukana eli kaiken kaikkiaan viimeiset 16 vuotta.

Varhilan kansliapäällikkövuodet sosiaali- ja terveysministeriössä täyttyivät paljolti kriisijohtamisesta pandemian takia. Nyt hän on saanut johdettavakseen 16 kunnan muodostaman Satakunnan hyvinvointialueen, jossa on yli 200 000 asukasta. Erityispiirteenä on se, että alueella käytetään enemmän erikoissairaanhoidon palveluja ja vähemmän digitaalisia palveluita kuin muualla Suomessa.

– Erot on hyvä kääntää mahdollisuuksiksi. Perustason palvelut pitää saada toimimaan hyvin, sutjakkaasti ja oikea-aikaisesti, ettei ihmisten tarvitse hakeutua päivystykseen ja erikoissairaanhoidon palveluihin.

Hyvinvointijohtajan ensimmäinen työsarka on pystyttää hallintoa. Varhila oli Länsi- Suomen lääninhallituksessa viisi vuotta hallinto-osaston päällikkönä, joten se kokemus siivittää eteenpäin.

Priorisointia ja yhdenvertaisuutta

Hyvinvointialueilla on pohdittava myös lääkehuollon kokonaisuutta. Lääkeasioiden tiekartassa lääkitysturvallisuus sekä uudet kalliit lääkehoidot, lääkekorvaukset ja -säästöt ovat esillä.

– Neljän vuoden hallituskausi on lyhyt aika käsitellä näin isoa asiaa. Jos kesken hallituskauden aletaan poimia osia tiekartasta, kokonaisuus kärsii.

Varhilan mukaan lääkehoidon osalta joudutaan arvioimaan, mitä lääkehoitoa annetaan ja mikä on kansallinen yhdenmukaisuus.

– Aikaisemmin lähes 200 järjestäjää oli tätä pohtimassa ja nyt meillä on 21 hyvinvointialuetta Helsingin lisäksi. Alueet pystyvät keskustelemaan keskenään, jotta eri puolilla Suomea olisi yhdenvertaiset perusteet lääkehoitoon ja sen saatavuuteen.

Esiin tulee myös Palveluvalikoimaneuvoston (Palko) rooli. Palko voi antaa suosituksia siitä, mitkä tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat julkisin varoin rahoitettuun terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Varhila peräänkuuluttaakin sellaista kansallista tahoa, joka pystyisi tekemään velvoittavia päätöksiä.

– Nämä kuuluvat samaan priorisoinnin laariin: mitä hoitomenetelmiä ja lääkehoitoa käytetään. Pitää olla rohkeutta sekä tehokkaaseen että kustannusvaikuttavaan hoitoon. Tämä on iso haaste niin kansallisesti kuin alueellisesti.

Lääkitysturvallisuus ykkösenä

Varhilan mukaan lääkesäästöjä on vaikea ymmärtää, jos ei ymmärrä lääkehuollon kokonaisuutta, apteekkijärjestelmää ja monimutkaista lääkkeen hinnanmuodostusta.

– Suurelle yleisölle ja demokraattisille päätöksentekijöille koko kuvion avaaminen on vaikeaa. Kun etsitään säästökohteita valtion budjetista, katse suuntautuu lääkepuoleen, jossa pyörii isoja rahoja. Nyt peruslogiikkana on liikuttaa lääketaksaa ilman lääkeveroa, vaikka molempiin pitäisi puuttua.

Lääkeneuvonnan näkökulmasta Varhila myöntää olevansa nykyapteekkijärjestelmän puolustaja.

– Lääkitysturvallisuus on laaja kokonaisuus ja nivoutuu potilasturvallisuuteen. Apteekit tekevät hienoa työtä tarkistaessaan ikäihmisten lääkkeiden turvallista käyttöä, mutta toivoisin, että sitä tehtäisiin systemaattisesti myös terveydenhuollossa. Kansallinen lääkityslista helpottaa, mutta jo ennen sen valmistumista asia pitäisi ottaa vakavasti huomioon.

Saatavuuteen valmiuksia

Suomi on pieni markkina-alue, mikä vaikuttaa lääkkeiden saatavuuteen – velvoitevarastokaan ei koske kaikkia lääkkeitä. Syksyllä yksi diabeteslääke loppui apteekeista ja varastoista, kun sitä oli alettu määrätä myös lihavuuden hoitoon.

– Vaikka lääkettä haluttaisiin käyttää ennaltaehkäisevästi niille, joilla diabetesriski on olemassa, ei ole tarkoituksenmukaista, että primäärikäyttäjät eli diabeetikot jäävät saatavuusongelman vuoksi ilman lääkettä.

Tuta saatiin jo korona-aikana, kun Intian ja Kiinan lääketuotannossa oli viiveitä. Globaali maailmanpoliittinen tilanne voi aiheuttaa jatkossakin lääkkeiden saatavuushaasteita. Suomessa ei kuitenkaan ole olemassa varautumisjärjestelmää muutoin kuin velvoite varaston osalta.

Hyvinvointialue ja sen johto vastaa myös lääkehuoltovarmuudesta. Varhila toteaa, että sairaanhoitopiireissä on ollut lääketieteellisestä valmiudesta huolehtivaa henkilökuntaa, mutta vastaavia osaajia ei ole vielä nimetty hyvinvointialueella.

– Hyvinvointialueen johtajana olen edellyttänyt, että meillä pitää olla varautumisesta ja valmiudesta vastaava toiminto tai yksikkö. Se on mukana johtamisjärjestelmässä poikkeus- tai häiriötilanteessa.

Tällä hetkellä Satakunnan sairaanhoitopiiri hoitaa osan kalliiden lääkkeiden hankinnoista Turun yliopistollisen sairaalan, ja myös HUSin kautta. Kun kilpailutetaan suuremmissa kokonaisuuksissa, turvataan saatavuutta ja hintaa.

– Meillä pitää olla reaaliaikainen tilannekuva ja toisaalta skenaariot siitä, mitä saattaa tapahtua. Nämä toiminnot ovat kristallisoituneet uudella tavalla terveydenhuollossa koronan myötä ja näihin pitää myös jatkossa panostaa.

Oletko saanut esihenkilöltäsi tukea työn kuormittavuuden hallintaan?