Etätöissä Italiassa

Kun Ville Perälä muutti helmikuun viimeisenä päivänä Italian Parmaan, olosuhteet olivat hyvin toisenlaiset kuin hän oli alun perin ajatellut. Edessä oli uusi työ Chiesi Groupin kansainvälisenä lääketieteellisenä asiantuntijana (Global Medical Advisor), mutta edellisellä viikolla koronavirus oli alkanut levitä rajusti ympäri Italiaa.

Työnantaja oli antanut mahdollisuuden tulla Italiaan tai jäädä Suomeen, ja pitkän pohdinnan jälkeen Perälä ja hänen puolisonsa päättivät lähteä. Heidän asuntonsa Suomessa oli joka tapauksessa vuokrattu eteenpäin, ja muuttokuormakin oli jo lähdössä.

– Olemme miettineet, olisimmeko lähteneet, jos olisimme tienneet, että joudumme käytännössä puoleksitoista kuukaudeksi sisälle istumaan, Perälä sanoo.

Monitieteistä työtä

Proviisoriksi vuonna 2015 valmistunut Perälä oli tottunut etätyöhön jo aiemmissa tehtävissään Chiesillä. Hänen vastuualueinaan olivat silloin lääketieteen asiantuntijan tehtävät Suomessa ja osittain myös muissa Pohjoismaissa. Kun yritys tänä keväänä perusti Medical affairs -osastolleen uuden tehtävän, Perälä tarttui uuteen työmahdollisuuteen innoissaan.

– Tämä on hyvin monitieteistä asiantuntijatyötä, jossa on vaikeaa laittaa pistettä, mistä työ alkaa ja mihin se päättyy, Perälä kertoo.

Perälä kuvaa työtään sillaksi tuotekehityksen ja markkinoinnin välillä.

– Tämä on lääkeyrityksille usein sudenkuoppa. Keskitytään siihen, että lääkkeelle saadaan myyntilupa, mutta ei mietitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Yksi tehtävistäni on huolehtia siitä, että meillä on tarjolla riittävästi tietoa terveydenhuollon ammattilaisille tukemaan lääkkeiden käyttöä myyntiluvan saamisen jälkeen. Teen tässä tiivistä yhteistyötä tuotekehityksen kanssa.

Tuotekehityksestä saamaansa tietoa Perälä jakaa eteenpäin kouluttamalla kollegoitaan, jotka tapaavat lääkäreitä eri puolilla maailmaa. On tärkeää, että kentällä olevat kollegat ymmärtävät, mitä tuotekehitysputkessa tapahtuu, ja ovat ajan tasalla myös yhtiön tutkimuksista.

Ostoksetkin tarkistettiin

Kun Perälä maaliskuun ensimmäisellä viikolla aloitti työt Parmassa, hän ehti käydä toimistolla kahtena päivänä. Etätöihin siirtyminen alkoi välittömästi. Tiukimmillaan rajoitukset olivat noin puolitoista viikkoa Italiaan saapumisen jälkeen.

– Yli kuukauden ajan tilanne oli sellainen, että sai käydä käytännössä kaupassa, apteekissa ja töissä, jos se olisi ollut välttämätöntä. Koiraa sai ulkoiluttaa 200 metrin säteellä omasta kodista.

Perälä ja hänen puolisonsa saivat huomata, että viranomaiset valvoivat rajoitteita varsin tiukasti.

– Poliisi pysäytti meidät kerran kauppareissulla liikenneympyrässä. Vajavaisella italian taidollani ymmärsin, että poliisit halusivat meidän todistavan asiointimme syyn.

Poliisille näytettäviin lomakkeisiin piti merkitä kotiosoite, asioinnin syy ja määränpää.

– Sen verran tarkkaa se oli, että he halusivat nähdä, että meillä todella oli takakontissa ostokset, Perälä muistelee.

Kaunopuheisuus yllätti

Uuden työn aloittaminen vieraassa maassa on jännittävä prosessi. Italia tosin oli tullut Perälälle tutuksi jo puoli vuotta kestäneeltä opiskelijavaihdolta, ei kuitenkaan työn merkeissä.

– On aika vaikea uutena hypätä työyhteisöön virtuaalisesti. Nyt jäi puuttumaan epäformaali tuki, jota työkavereilta yleensä alkuvaiheessa saa.

Perälän työyhteisö on jopa Chiesin mittakaavassa poikkeuksellisen kansainvälinen: parikymmentä prosenttia Medical affairs -osaston työntekijöistä on kotoisin Italian ulkopuolelta.

– Työyhteisöön pääsi ihan hyvin mukaan. Varmasti olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut toimistolla ihmisten kanssa. Nyt se sama juttu on rakentunut hitaammin.

Uusi työkulttuurikin on alkanut hahmottua vähitellen. Perälä tosin pohtii, onko kyse italialaisesta työkulttuurista vai pikemminkin vain suuren organisaation yrityskulttuurista.

– Pohjoismaissa on aika matala hierarkia, ja isoillekin pomoille voi helposti sanoa mielipiteensä. Italiassa on ehkä tärkeämpää, että noudatetaan struktuureja, Perälä sanoo.

Pohjoismaiseen organisaatiokulttuuriin tottuneelle Perälälle italialaisten tapa viestiä työasioista on hetkittäin tuntunut liiankin hitaalta.

– Asioita pohjustetaan pidempään. Italialaiset ovat jo valmiiksi kaunopuheisia ja sovittelevia eivätkä halua loukata ketään olemalla liian suoria. Omasta mielestäni se menee ehkä vähän jaaritteluksi. Toisaalta ymmärrän, että sillä vältetään paljon väärinkäsityksiä.

Elämä jäi kesken

Työ lääketeollisuudessa on opiskeluajoista alkaen kiehtonut Perälää, ja hyvin pian valmistumisensa jälkeen hän päätyi lääketieteen neuvonantajan tehtäviin.

– En ole sulkenut apteekkeja, sairaalafarmasiaa tai muitakaan mahdollisuuksia pois. Tykkään kuitenkin lääketeollisuudessa tietynlaisesta nopeudesta, koko ajan on monta rautaa tulessa. Saan helpommin työn palon aikaan, kun minulla on jatkuvasti vähän liikaa tekemistä, Perälä naurahtaa.

Nykyinen työ on ollut pitkälti etäpalavereissa istumista, vaikka rajoituksia ehdittiin jo kertaalleen höllätä. Perälän työnkuvaan kuuluisi myös yrityksen edustaminen kansainvälisissä kongresseissa, mutta koronan vuoksi ne on joko peruttu kokonaan tai järjestetty verkossa.

Tällä hetkellä Perälä ja hänen puolisonsa ovat Suomessa. He tulivat aluksi kesälomalle, mutta jäivät lopulta Suomeen, kun koronatilanne Italiassa paheni. Työ on kuitenkin edelleen Parmassa, ja monta puolta italialaisesta elämästä on vielä kokematta.

– Meillä on vielä asunto Italiassa. Kun tilanne siellä paranee, haluamme palata. Jollakin tavalla tuntuu, että elämä siellä jäi kesken.

Suomi on tällä hetkellä turvallinen maa, eikä etätöiden tekeminen Italiaankaan tunnu Perälästä haastavalta.

– Ei minulla ollut mitään puskua pois Suomesta. Enemmänkin halusin nähdä, miltä ulkomailla asuminen pidempään tuntuu ja integroituuko yhteiskuntaan.

Jossakin vaiheessa on edessä paluu uuteen italialaiseen normaaliin ja entistä syvempi sukellus paikalliseen työkulttuuriin.

– Mitään selkeää viiden vuoden suunnitelmaa ei työn suhteen ole. Katsotaan, kauanko siellä lopulta viihtyy, kun joskus edes pääsee takaisin, Perälä sanoo.