Etulinjassa

Maaliskuussa 2020 HUS Meilahden tornisairaalan alakerrassa sijaitseva teho-osasto M1 muutettiin kokonaan koronaosastoksi. Tavallisesti hyvinkin erityyppisiä potilaita hoitavalla osastolla farmaseutti on päivittäin tekemisissä monien erilaisten lääkkeiden ja kysymysten kanssa.

— Koronapotilaiden hoidossa lääkerepertuaari on paljon suppeampi ja suurimmalla osalla potilaista lääkitys toistuu hyvin samankaltaisena. Työ on oikeastaan selkeämpää kuin normaalisti, jolloin meillä on paljon kammiovärinästä elvytettyjä, neurologisia-, sepsis- ja leukakirurgisia potilaita, joiden lääkitys on hyvin yksilöllistä, osastofarmaseutti Saara Hakonen sanoo.

Tosin tässäkin näkyy vuoden aikana lisääntynyt tieto ja myös koronapotilaiden lääkitys on nyt yksilöllisempää kuin vuosi sitten. Yläkerran teho-osasto 20 sen sijaan laajeni. Kuuden ja seitsemän potilaan yksiköiden lisäksi samassa kerroksessa sijaitsevaan leikkaussalin heräämöön tehtiin enintään kymmenen potilaan tehohoitoyksikkö.

— Opetushoitajamme perehdyttivät kahdessa viikossa sata anestesiahoitajaa tehohoitajiksi. Minä opetin heille älylääkekaappien käyttöä. Perehdyttämistä oli muutenkin tavallista enemmän, kun henkilökunta liikkui kerrosten välillä ja tornisairaalan vuodeosastojen osastofarmaseutteja perehdytettiin teholla työskentelyyn, jotta sijaistukset hoituisivat sairastapauksissa jouhevasti, osastofarmaseutti Sanna Pihlaja muistelee.

Hänen valtakunnassaan on hoidettu erityisesti kirurgisia potilaita, mutta keväällä kaikki muut paitsi koronapotilaat siirrettiin yläkertaan.

Käytäntöjen yhtenäistäminen työllistää

Tämän vuoden alussa teho-osastot yhdistettiin. Alakerrassa toimii tällä hetkellä kaksi kymmenpaikkaista yksikköä, joista toinen on koko ajan ollut eristettynä koronapotilaille. Ylhäällä on niin ikään kaksi yksikköä.

— Kirurgiset potilaat ovat edelleen pääosin yläkerrassa, koska olemme lähellä leikkaussalia. Muuten potilaita jaetaan nyt enemmän ristiin, Pihlaja tuumaa.

Koronatilanteen käännyttyä helmi-maaliskuun vaihteessa jälleen huonommaksi, alakerta muutettiin uudestaan kokonaan koronakohortiksi. Yläkertaan perustettiin neljä tehohoidon lisäpaikkaa leikkaussalin heräämöön.

Viime syksynä koko sairaala siirtyi Apotti-järjestelmän käyttöön.

— Apotin myötä potilaiden lääkityksen kuntoon saattamiset ovat lisääntyneet, Pihlaja sanoo.

Osastojen yhdistäminen on vaatinut myös perehdytystä. Yläkerrassa on ollut älylääkekaapit käytössä jo muutaman vuoden, joten aiemmin alakerrassa työskennelleet on pitänyt perehdyttää kaappien käyttöön.

Vaikka käytäntöjen yhtenäistäminen on vienyt aikaa, tiiviimpi yhteistyö tuntuu hyvältä.

— Pystymme nyt auttamaan toisiamme paremmin, Hakonen toteaa.

Paljon neuvontaa ja ohjeistamista

Perusperiaatteiltaan työtehtävät ovat tähänkin asti olleet samankaltaisia: lääketilausten hoitoa, lääkkeiden käyttökuntoon saattamisessa avustamista, parenteraalisten ravitsemuspussien valmistusta ja etenkin lääkeinformaation jakamista.

— Hoitajat ja lääkärit kyselevät paljon lääkkeiden yhteensopivuuksista, infuusionopeuksista ja lääkkeiden antamisesta potilaille, jotka eivät esimerkiksi pysty nielemään tabletteja, Hakonen luettelee.

Osastofarmaseutit päivittävät myös ohjeistuksia ja osallistuvat haittatapausilmoitusten käsittelyyn yhdessä muun lääkehoitoon osallistuvan henkilökunnan kanssa.

— Mietimme yhdessä, miten toimintaa voidaan jatkossa muuttaa vastaavan haittatapahtuman välttämiseksi, Pihlaja kuvailee.

Tällä hetkellä työn alla on myös lääkehoitosuunnitelman päivitys.

Rajoitukset helppo ymmärtää

Osastofarmaseutit joutuvat käymään koronapotilaille eristetyssä kohortissa vain harvoin. Jos he tekevät koronapotilaille lääkkeitä, ne viedään sulkutilaan, josta hoitohenkilökunta tai lääketyöntekijä vie ne kohorttiin.

— Meillä päivittäisenä suojavarustuksena riittää pelkkä maski.

Kollegat esimerkiksi Kirurgisen sairaalan koronaosastoilla joutuvat sen sijaan käyttämään täyttä suojavarustusta.

Pitkä epävarmuus ja muuttuvat rajoitukset näkyvät kuitenkin turhautumisena myös teho-osastolla. Etenkin keväällä epävarmuus tulevasta työkuormasta ja esimerkiksi lomista aiheutti stressiä.

Suojautumisen lisäksi sairaalassa on käytössä samat rajoitukset kuin muillakin työpaikoilla. Taukohuoneessa saa olla vain muutama ihminen kerrallaan ja vähintään kahden metrin päässä toisistaan.

— Meillä on taukohuoneen seinällä lista, johon pitää merkitä saapumis- ja poistumisajat. Näin pääsemme nopeasti kiinni mahdollisiin altistumisiin, Pihlaja kuvailee arkea.

Sairaalatyöyhteisössä rajoituksia noudatetaan hyvin eikä niistä juurikaan kuule valituksia.

— Kun on nähnyt ne kaikkein sairaimmat, on ehkä helpompi sopeutua rajoituksiin. Esiin on noussut kyllä toive, että tämä kitkuttaminen höllennysten ja kiristysten välillä loppuisi, Hakonen kertoo työyhteisön tunnelmista.

Palkitsevaa työtä

Uupumuksesta huolimatta molemmat kiittelevät työyhteisön loistavaa yhteishenkeä.

— Täällä on ollut keväästä asti upea tsemppihenki päällä. Koronan hoito on myös arkipäiväistynyt osaksi normaalia työnkuvaa eikä enää herätä kevään kaltaista pelkoa, mutta väsymystä alkaa toki olla ilmassa, Hakonen pohtii.

Kumpikin muistuttaa, että hoitohenkilökunta on monella tapaa myös etuoikeutettu.

— Meillä on työtä eikä sen loppumista tarvitse pelätä. Saamme tulla normaalisti työpaikalle ja tavata työkavereita sen sijaan, että tekisimme työtä yksin kotona. Arkirutiinit olivat etenkin keväällä sulkujen aikaan todella tärkeitä, Pihlaja muistelee.

Hän haluaa korostaa Suomen hyviä olosuhteita.

— Saamme elää täällä paljon vapaammin kuin monissa muissa maissa, joissa tilanne on riistäytynyt paljon pahemmaksi. Meillä ei ole toistaiseksi tarvinnut rajoittaa esimerkiksi ulkona liikkumista.

Hakonen saa voimaa myös työn merkityksellisyydestä.

— Olen ylpeä siitä, että saan olla osa hoitotiimiä. Koko hoitohenkilöstö tekee joka päivä parhaansa, että meille tulleet potilaat pääsevät palaamaan vuodeosastoille ja jatkamaan elämää. Täällä se ei koskaan ole itsestään selvää.

Katso videolta, miten korona on vaikuttanut työhyvinvointiin: