Farmasistien asialla

Proviisori Lina Nordquist on ensimmäinen farmasisti, joka on päässyt Ruotsin valtiopäiville. Hänen tavoitteenaan on parantaa farmasistien asemaa työelämässä.

Kansanedustaja Lina Nordquist on juuri saapunut junalla kotikaupungistaan Uppsalasta Tukholman valtiopäivätaloon. Tunnin reissu taittui hyvin junalla.

Nordquistin työpäivät ovat hektisiä. Hän yrittää silti ehtiä kotiin ennen kuin kaksi alle kouluikäistä lasta menevät nukkumaan. Jos päivä vierähtää pitkäksi, hän jää yöksi Tukholmaan.

– Tämä uusi työ tuntuu todella mukavalta. Nyt minulla on mahdollisuus muuttaa kaikkia niitä asioita, joihin olen monen vuoden aikana halunnut puuttua. Luulen, että voin saada aikaan paljon, jos vain teen paljon töitä, Nordquist sanoo.

Ilokseen hän pääsi heti sosiaalivaliokunnan jäseneksi ja sai työpöydälleen asioita, joista on kiinnostunut.

Monopoli murtui

Nordquist valmistui Uppsalassa proviisoriksi. Hän luki myös liiketaloutta, ja toiveissa oli oman apteekin perustaminen. Se ei valmistumisen jälkeen ollut mahdollista, koska valtion omistama Apoteket Ab oli vielä monopoli. Vasta vuonna 2009 monopoli murtui ja suuri osa Apoteket Ab:n apteekeista yksityistettiin. Uusia apteekkiketjuja syntyi tiuhaan tahtiin.

– Monopolin aikana oli tosi vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Työntekijä oli kaukana johtoportaasta. Työpaikkaakaan ei voinut vaihtaa, koska aina oli sama työnantaja. Tuntui, että minua määrättiin liikaa ja kontrolloitiin. Proviisorin pätevyyttä ei hyödynnetty tarpeeksi, Nordquist sanoo.

Hän muistelee, miten jokaiseen lääkepakkaukseen, joka asiakkaalle annettiin, oli liitetty lappu, ikään kuin valmis käsikirjoitus, mitä asiakkaalle piti sanoa.

Nordquist ei tuntenut itseään vapaaksi ja ”jätti laivan”. Hän alkoi sen sijaan lukea fysiikkaa ja väitteli diabeteksen tutkimisesta.

Halu vaikuttaa vei politiikkaan

Tie politiikkaan alkoi väitöskirjalautakunnan puheenjohtajana. Kuinka fantastista Nordquistin mielestä olikaan vaikuttaa ja pystyä parantamaan koulutusta. Kun pesti loppui, tuli tyhjyys ja turhautuminen.
– Olin kuin puuseppä ilman vasaraa ja nauloja, Nordquist tokaisee.

Hän opetti samaan aikaan fysiikkaa tuleville innokkaille sairaanhoitajille, lääkäreille ja proviisoreille. Kun hän myöhemmin tapasi sairaanhoitajia työpaikoillaan, oli sitoutuminen työhön ja pilke silmäkulmasta poissa.

– Halusin vaikuttaa sairaanhoitoon niin, että se olisi parempi ja kannustavampi ala. Uskon, että jos työntekijöistä pidetään huolta paremmin, se heijastuu myös potilaiden hyvinvointiin.

Nordquist päätti lähteä mukaan politiikkaan ja liittyi Liberaalit-puolueeseen. Vuonna 2013 onnisti ja hän sai mahdollisuuden kokeilla sairaanhoidon alueneuvoksen pestiä aluksi sijaisena, kunnes virka vakinaistettiin. Nordquist yritti yhdistää tutkijan työnsä politiikan tekoon, kunnes aika ei riittänyt ja tutkimus sai jäädä.

Syksyn vaalitulos oli suotuisa, ja nyt Nordquistilla on uusi haaste edessä valtiopäivillä.

– Olen nyt yksi heistä, joka muotoilee Liberaalien terveydenhoito-, lääke- ja sosiaalipolitiikkaa. On tärkeää jutella muiden puolueiden edustajien kanssa. Toivon, että pääsemme yhteisymmärrykseen monista asioista, jotta voisimme ajaa kysymyksiä yhdessä eteenpäin. Politiikassa pitää olla suuret korvat ja hyvä muisti, eikä saa antaa periksi.

Tärkeintä on turvallisuus

Lääkeaineiden käyttö muuttuu nopeasti. Tuotteet kehittyvät kaiken aikaa ja ihmiset käyttävät yhä enemmän lääkkeitä. Lääkeasiantuntijoiden tarve yhteiskunnassa on akuuttia.

– Meillä pitäisi olla huomattavasti enemmän farmasisteja sairaaloissa, avohoidon, perusterveydenhoidon ja vanhushoidon palveluksessa. Tällä hetkellä Ruotsissa on 500 farmasistia sairaanhoidossa. Määrä voitaisiin kymmenkertaistaa, Nordquist sanoo.

– Lääkäreillä ja sairaanhoitajilla on yhä vähemmän aikaa. Tämän ongelman suhteen farmasisti voi olla suureksi hyödyksi ja parantaa lääkärin työympäristöä. Tärkeää on, että samalla potilaan turvallisuus kasvaa.

Vallan askelmat. Lina Nordquist lähti mukaan politiikkaan, koska hän halusi voida vaikuttaa asioihin valittamisen sijasta.

Nordquist kaipaa myös enemmän lääketeollisuuden ja sairaanhoidon yhteisiä kliinisiä tutkimuksia.

– Farmaseuttien rooli niissä on tärkeää molemmilla tahoilla. Kun on tutkittu uusia lääkkeitä ja tehty solu- ja eläinkokeita, lääke pitää testata asteittain potilailla ennen kuin se hyväksytään. Jos lääkeyhtiössä ja sairaanhoidon parissa on farmaseutteja, jotka puhuvat samaa farmaseuttista kieltä keskenään, se helpottaisi käytännön työtä. Näin kliinisiä tutkimuksia pystyttäisiin tekemään enemmän ja saataisiin lisää hyväksyttyjä hoitomuotoja.

Lääkesekaannusten riskiä vähennettävä

Ruotsin lainsäädännön mukaan apteekkien tulee myydä asiakkaalle aina halvinta tuotetta. Nordquist näkee ison riskin siinä, että lääkemerkki vaihtuu jatkuvasti.

– Kun asiakas hakee vaikkapa verenpainelääkkeensä, pakkaus voi näyttää erilaiselta joka kerta. Pahimmassa tapauksessa hänellä on kotonaan pakkauksien vuori, eikä hän tiedä, mitkä lääkkeet ovat samoja tai mistä pakkauksesta ottaa pillereitä ja millä annostuksella, Nordquist antaa esimerkin.

– On tarpeetonta, että valtio säästää muutaman kruunun ja saa pienen voiton, kun samalla on suuri riski, että ihmiset sairastuvat. Kokonaisuus ei ole tasapainossa.

Nordquist nostaisi myös lääkkeen vaikuttavan geneerisen nimen selkeämmin esiin pakkauksissa.

– Tästä lääkefirmat eivät ehkä pitäisi, mutta tämä on tärkeä turvallisuuskysymys. Se vähentäisi riskiä, että potilas sekoittaa lääkkeet keskenään.

Ympäristövaikutukset huomioitava maailmanlaajuisesti

– Emme ota huomioon ympäristövaikutuksia lääkkeiden tuotannossa, kun käymme kauppaa lääkkeistä. En voi hyväksyä lääketuotantoa, joka tekee ihmiset sairaaksi toisessa maassa, Nordquist sanoo.

– Ostamme lääkkeen hinnan perusteella. Voi olla, että kyseessä oleva tehdas päästää kemikaaleja ympäristöön ja vahingoittaa ihmisiä ja eläimiä. Tehdas ei halua tehdä ympäristöinvestointeja, koska se tulee kalliiksi. Ja koska hinta ratkaisee, rankaisemme niitä tehtaita, jotka hoitavat asiansa hyvin.

Kliinisten tutkimusten edistäminen kaikkien etu

– Tänä päivänä lääkefirmoilla on vaikeaa löytää potilaita tutkimuksiin ja testata uusia lääkkeitä. Siksi kliinisiä tutkimuksia tehdään vähemmän. Loppujen lopuksi tämä epäkohta ei palvele potilaita. Kestää kauemmin, ennen kuin uudet hoitomuodot pääsevät markkinoille, Nordquist muistuttaa.

Hän ehdottaa, että tutkimuksista pidettäisiin kunnon rekisteriä, josta esimerkiksi terveyskeskusten omalääkärit voisivat informoida potilaitaan vaikkapa uuden epilepsialääkkeen testausmahdollisuudesta.

– Nyt on paljon lääkäreitä, jotka eivät tiedä kaikista kliinisistä tutkimuksista, hän sanoo. f

Ruotsin lääkekustannukset

Lääkeaineiden etuuskustannusten kokonaismäärä on noussut 20 prosenttia vuosien 2014 ja 2017 välillä. Tämän vuoden arvioitu lääkekustannusmäärä on 2,51 miljardia euroa.

Syy yhteiskunnan lääkekustannusten nousuun on osittain se, että markkinoille on tullut kehittyneempiä ja kalliimpia lääkkeitä. Toisaalta ruotsalaiset elävät yhä kauemmin ja yhä useampi saa vaikeita sairauksia. Syöpätapaukset kasvavat voimakkaasti.

– Mielestäni lääkekustannukset sinänsä eivät merkitse niin paljon. Kun vatsahaavalääke tuli markkinoille, lääkekustannukset nousivat rajusti. Tämä merkitsi myös, ettei leikkauksia tarvinnut enää tehdä. Laitoshoidon kustannukset vähenivät. Lääkekustannukset eivät saa olla ongelma. Näiden kruunujen takana on ihmisiä, jotka voivat elää vapaammin ja usein pidempään, Lina Nordquist sanoo.

Nordquist antaa vielä toisen esimerkin.

– Reumaa sairastavat voivat tehdä töitä entistä pidempään. Heidän lääkkeensä ovat kalliita, mutta jos tarkastelee yhteiskuntavaikutusta, yhteiskunta pääsee plussan puolelle. Ihmiset voivat paremmin, pystyvät työskentelemään ja kantavat kortensa kekoon.

Valtio subventoi kansalaisen lääkkeitä. Suurkustannussuoja toimii, kun asiakas on maksanut lääkkeistään 225 euroa. Sen jälkeen hänen ei tarvitse maksaa apteekille lääkkeistään sen vuoden aikana.

Oletko saanut esihenkilöltäsi tukea työn kuormittavuuden hallintaan?