Apteekkitalouden uudistusta on valmisteltu jo Juha Sipilän hallituksen kaudelta. Sanna Marinin hallituksen aikana valmistui STM:n selvitys apteekkijärjestelmän kehittämisestä. Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitteena on toteuttaa apteekkitalouden kokonaisuudistus. Siinä on monta toisiinsa vaikuttavaa muuttujaa. Esillä ovat ainakin lääkekustannukset, julkisen talouden säästöt, vero- ja taksa-asiat, apteekkien tulevat tehtävät, verkkopalvelut, lupamenettelyt, apteekkien omistuspohja ja yritysmuoto sekä huoltovarmuuteen liittyvät asiat. Lisäksi ovat itsehoitolääkkeisiin sekä lääkehoitojen ohjaamiseen liittyvät keskustelut.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylijohtaja Eija Pelkonen toteaa poliittisten päättäjien valitsevan tärkeysjärjestyksen. Viranhaltijoiden tehtävänä on tuoda esiin päätösten seuraukset.
– Nyt tehdään niin paljon uudistuksia yhtä aikaa, että toivon malttia priorisoida, jotta uudistukset tulevat järkevässä järjestyksessä. Tarvitaan viisautta nähdä, mitkä asiat pitää ratkaista ensin, ja mitkä joutavat tässä maailmantilanteessa odottamaan, Pelkonen sanoo.
Jos päättäjät valitsevat, että kiireellisin lääkeasia on itsehoitolääkkeiden myynnin laajentaminen päivittäistavarakauppoihin, silloin lainsäädäntöresurssit käytetään siihen, ja muita lakiuudistuksia lykkääntyy. Fimealle se tarkoittaisi tuhansia uusia valvontakohteita. Apteekkien talouteen aiheutuisi isompi tai pienempi lovi sen mukaan, mitä lääkkeitä muutos koskisi.
– Pienimpiä apteekkeja jouduttaisiin ehkä sulkemaan. Mikä silloin olisi korvaava menettely paikkakunnilla, joilla apteekki on terveydenhuollon viimeinen toimipiste, josta esimerkiksi kotisairaanhoito saa lääkkeet, Pelkonen aprikoi.
Fimealle maan kattava lääkejakelu on tärkeä.
– On ongelma, jos emme pysty sitä säilyttämään, Pelkonen linjaa.
Hän ei ole huolissaan kaupunkialueiden lääkejakelusta. Kaupungissa yhden tai kahden apteekin sulkeutuminen ei vielä vaarantaisi lääkkeiden saatavuutta, koska muita apteekkeja jäisi jäljelle.
Pelkonen aloittaisi uudistukset apteekkien tehtävien määrittelystä. Myös huoltovarmuuteen liittyvä velvoitevarastoinnin järjestelmä on kaivannut uudistusta ainakin kymmenen vuotta, ja EU-asioitakin on viemättä kotimaiseen lainsäädäntöön. Koska lainsäädäntöresurssit ovat rajallisia, niitä pitäisi käyttää harkiten.
– Voidaan kysyä, kumpi on tärkeämpää; huoltovarmuusjärjestelmä ja velvoitevarastoinnin uudistaminen vai itsehoitolääkkeiden jakelun laajentaminen. Molemmat ovat hallitusohjelmassa, Pelkonen sanoo.
Valtiontalouden näkökulmasta asia on hänen mielestään selvä.
– Aloitetaan asioista, joilla on suurin vaikutus rationaalisen lääkehoidon toteutumiseen ja sitä kautta lääkekustannuksiin. Valitettavasti itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen ei kuulu niihin. Sillä ei saada mitään kustannussäästöjä, Pelkonen sanoo.
Hän muistuttaa, ettei ole tutkimustuloksia, joiden mukaan itsehoitolääkkeitä käytettäisiin Suomessa liian vähän.
Rationaalista lääkehoitoa on yritetty edistää jo vuosia. Pelkosen mukaan siinä keskustelussa on tullut ilmi, että apteekin kapasiteettia tunnetaan ja ymmärretään aika huonosti.
– Ulkopuolelta apteekin tekeminen nähdään aika vahvasti lääkkeen toimittamisena ja purkin siirtämisenä, vaikka siellä olisi valtava kapasiteetti auttaa ja ottaa roolia resurssiongelmien kanssa painivan terveydenhuollon apuna.
Ylijohtaja sälyttäisi apteekeille isomman roolin esimerkiksi lääkehoitojen seuraamisessa ja lääkehoidon onnistumisen varmistamisessa. Suomessa on vasta nyt päästy keskusteluun, että apteekkien pitäisi pystyä myös tietoteknisesti viestimään havaintojaan terveydenhuollon organisaatioille.
– Yleensä potilas käy lääkärissä huomattavasti harvemmin kuin apteekissa, ja usein vielä eri lääkäreillä. Usein ainoa hetki, jolloin kaikki potilaan lääkeasiat ovat pöydällä, on hänen tullessaan apteekkiin noutamaan lääkkeitään. Siinä pystytään käymään se keskustelu, jolla olisi ehkä kaikkein tärkein lisäarvo, minkä hyvinvointialueet ja terveydenhuolto voisivat apteekkitoiminnasta saada. Sieltä asioita nousisi esille ja välittyisi terveydenhuoltoon potilaan hyödyksi.
Pelkosen visio edellyttää keskustelua siitä, mistä apteekeille maksetaan.
Muodostuuko apteekkitalous lääkkeen hinnasta vai siitä hyvästä, joka saadaan lääkehoidon onnistumisesta ja sitä kautta yhteiskunnan kustannusten hillitsemisestä?
– Tämä on se tärkein asia, Pelkonen sanoo.
Hän muistuttaa, että lääkkeiden oikeanlaisella käytöllä vältytään yli- ja alilääkitykseltä, mikä tuo lääkekustannusten suurimman säästöpotentiaalin.
Riippuuko asian eteneminen yksittäisistä hyvinvointialueista?
– Ilman muuta tämä vaatii valtakunnallista ohjausta, Pelkonen vastaa.
Fimeassa on jo vuosia ollut vireillä lääketietovaranto, joka nyt näyttäisi toteutuvan.
– Sen avulla pystytään tuottamaan dataa, jolloin herää kiinnostus lääkehoitojen onnistumiseen ja siihen, miten eri lailla maa makaa eri alueilla. Rationaalisen lääkehoidon esteet tiedetään, se on vain tekemistä vaille valmis.
Apteekkien yritysmuodon muutos nykyisestä toiminimimallista myös osakeyhtiöt sallivaksi olisi Fimean kannalta iso juridinen muutos. Tällä hetkellä apteekkilupa on henkilökohtainen, ja myös Fimean valvonta kohdistuu henkilöön.
– Oy-muoto nostaa esiin uusia kysymyksiä, kuten voidaanko omistusta rajoittaa tietyille ammattiryhmille. Kaikki valvonta- ja lupapykälät menisivät joka tapauksessa uusiksi. Pitäisi päättää, että jos apteekkilupa pitäisi ottaa pois, keneltä se osakeyhtiön tapauksessa otetaan pois, Pelkonen kuvailee.
Apteekin yritysmuoto liittyy myös keskusteluun ketjuuntumisen sallimisesta. Tällä hetkellä apteekkarilla voi olla kolme sivuapteekkia, eli tavallaan pieni ketju sallitaan. Markkinoinnilliset yhteistyöketjut ovat eri asia.
– Ilmeisesti halutaan nähdä, että samalla omistajalla voisi olla useampi apteekki, tai että usea apteekkari voisi omistaa ketjun yhdessä.