Henkilökunnan lääkehoidon osaaminen varmistamisessa eroja

Hyvinvointialueilla on velvollisuus varmistaa lääkehoitoa tekevän henkilökuntansa osaaminen, Ne voivat kuitenkin itse määritellä, mitä osaamista vaativat eri tehtäviin, mitä näyttökokeeseen kuuluu tai kuinka usein varmistukset pitää tehdä.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen lääkitysturvallisuusasiantuntija Katri Melto-Ojalaisen mielestä käytännöt olisi hyvä saada yhtenäisemmäksi.

– Se nopeuttaisi osaltaan lääkelupien saamista ja helpottaisi työvoiman siirtymistä alueelta toiselle. Minunkaan ei tarvitsi lääketurvallisuusasiantuntijana selvitellä, mitä esimerkiksi näyttökokeeseen on jossakin toisaalla kuulunut, hän huomauttaa.
Melto-Ojalainen on koulutukseltaan sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri ja ammatillinen opettaja.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella henkilön lääkehoidon osaaminen varmistetaan esimerkiksi viiden vuoden välein, kun valtakunnallinen suositus on 3–5 vuotta.

– Varmistukset tehdään myös aina uuden rekrytoinnin yhteydessä tai kun työntekijä vaihtaa työtehtävästä toiseen. Teoria- ja näyttökoe on suoritettava kolmen kuukauden sisällä työsuhteen alkamisesta. Jos esimerkiksi HUS:lla on samanlaiset kriteerit kuin meillä, niin hyväksymme lääkeluvan, mutta työntekijä osoittaa osaamisen varmistamisena kaikki työssään tarvitsemansa näytöt kerran.

Varmistuksissa riittää paljon työsarkaa senkin takia, että lääkehoitoa tekevät lukuisat erilaiset ammattiryhmät.

– Listalla ovat muun muassa sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, lähi- ja perushoitajat, ensihoitajat ja kätilöt. Sille kuuluvat myös sosiaalihuollon yksiköissä työskentelevät sosiaalihuollon ammattihenkilöt ja sijaisuuksissa työskentelevät opiskelijat, jos heidän tehtäviinsä sisältyy lääkehoitoa.

Käytännössä Melto-Ojalainen joutuu selvittelemään myös sitä, onko esimerkiksi kehitysvammaisten ohjaajan kaltaiseen vanhaan tutkintoon sisältynyt lähihoitajan lääkehoidon osaamista vastaavat lääkehoidon opinnot.

– Työt kasautuvat loppukevääseen, kun yksiköihin tarvitaan kesälomasijaisia ja oppilaitoksista valmistuu paljon opiskelijoita, hän kertoo.

Yleisenä ideana hyvinvointialueille on varmistaa, että henkilöllä on ammattitutkintonsa mukaiset lääkehoidon tiedot ja taidot, joita tämä tarvitsee omassa työssään ja yksikössään.

– Eri yksiköissä on erilainen asiakas- ja potilaskunta, mikä vaikuttaa lääkehoidon osaamisen vaatimuksiin. Mielenterveys- ja päihdepuolella työskentelevän on tunnettava hyvin esimerkiksi psyykelääkkeet, huumausaineeksi luokiteltavat ja pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet. Vanhusten parissa työskentelevän on tiedettävä esimerkiksi kipulääkkeistä, lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja siitä, miten elimistön ikääntyminen vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen. Erikoissairaanhoidossa työskentelevän sairaanhoitajan on hallittava lisäksi myös laskimon sisälle annosteltavat lääkkeet ja verensiirron toteuttaminen, hän konkretisoi.

Etelä-Karjalassa lääkehoitoluvan edellyttämät teoriakokeet, joihin sisältyvät lääkelaskut, tehdään kirjallisesti valvotuissa olosuhteissa.

Teoriakokeen jälkeen on vuorossa näyttökoe työpaikalla. Sen ottaa vastaan kokenut sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, ensihoitaja tai kätilö. Mikäli työntekijän yksikössä ei toteuteta näytöissä vaadittavia lääkehoidon tehtäviä joka päivä, näyttökokeen voi jakaa useammalle päivälle.

– Jos näyttökokeen antaja työskentelee esimerkiksi lähihoitajana ikääntyneiden yksikössä, näytössä katsotaan, että hän osaa käsitellä, annostella, jakaa ja säilyttää lääkkeitä, seurata lääkkeen vaikutusta sekä tehdä tarvittavat kirjaukset potilastietojärjestelmään. Kirurgisella osastolla työskentelevän sairaanhoitajan tapauksessa varmistetaan lisäksi esimerkiksi, että hän osaa antaa injektion, laittaa kanyylin sekä laimentaa ja antaa suonensisäisesti annosteltavan lääkkeen.

Varsinaisen lääkeluvan myöntää aina lääkäri sen jälkeen, kun teoriakokeet ja näyttökokeet on suoritettu. Esimerkiksi opiskelijalle voidaan myöntää myös rajoitettu lääkelupa, joka oikeuttaa tekemään vain tiettyjä tehtäviä.

– Joillekin se, että lääkelupaan kuuluu myös näyttökoe, on tullut jopa yllätyksenä. Se kertoo osaltaan siitä, että alan käytännöt ja termit eivät ole aina tuttuja edes alan ihmisille, Melto-Ojalainen huomauttaa.

Esimerkiksi kotihoidon näyttöjä voi olla haastavaa toteuttaa aidossa tilanteessa potilaan kotona. Siksi Etelä-Karjalassa on otettu käyttöön myös erillisiä näyttöstudioita.

– Näyttöstudiossa voi työntekijä esimerkiksi osoittaa, että osaa jakaa lääkkeitä oikein ja tehdä lääkkeisiin liittyvät kirjaukset – käsiteltävänä eivät ole tällöin kuitenkaan oikeat lääkkeet, vaan niitä markkeeravat pastillit. Lisäksi studioissa on muun muassa injektioalustoja, joilla työntekijä voi osoittaa hallitsevansa injektion antamisen.

Näyttöstudioita on tulossa seuraavaksi myös ikääntyneiden asumisen yksiköihin. Pääsääntöisesti osaaminen pyritään kuitenkin osoittamaan aina aidossa tilanteessa.

Melto-Ojalainen kertoo, että esimerkiksi videoyhteyden avulla osaamisen on voinut osoittaa vain poikkeustilanteissa.

– Etäyhteydellä on haastavaa selvittää, että näytön antaja hallitsee koko lääkehoidon prosessin.

Mikäli henkilö ei selviä teoria- ja näyttökokeesta, edessä on lisäopiskelu ja työntekijälle annetaan tarvittaessa tukea, jonka jälkeen hänellä on mahdollisuus tehdä tentit ja näytöt uudelleen.

Melto-Ojalainen mainitsee, että maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä teoria- tai näyttökoe saattaa kariutua myös puutteelliseen kielitaitoon.

– Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä on kasvussa, myös meillä täällä Etelä-Karjalassa. Työpaikoilla olisikin hyvä miettiä, millä kaikilla tavoilla heidän kielen oppimistaan voisi tukea, hän korostaa.