Jarkko Rautio: ”Hyvää ei kannata rikkoa”

Farmaseuttisen kemian professori Jarkko Rautio aloittaa vuoden vaihteessa Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen johtajana. Hän on toiminut aikaisemmin laitoksen tutkimuksesta vastaavana varajohtajana.
Rautio sanoo, että toimintaan ei ole luvassa suuria muutoksia.
– Hyvää ei kannata ryhtyä rikkomaan. Edeltäjäni Jarkko Ketolainen on tehnyt mainiota työtä. Näen, että oma roolini johtajana on ennen kaikkea mahdollistaa asioita; taata tutkimusryhmille ja opiskelijoille myös jatkossa kunnolliset työskentelyolosuhteet ja resurssit.
Hän huomauttaa, että suurille muutoksille ei ole tarvetta siksikään, että farmaseuttien ja proviisorien tutkintoja uudistettiin viitisen vuotta sitten. Tuolloin opintoihin tuli aikaisempaa enemmän kliinistä farmasiaa sekä moniammatillisia ja poikkitieteellisiä painotuksia.
Rautio tuli farmasian laitokselle ensimmäistä kertaa jo vuonna 1992 nuorena opiskelijana. Hän valmistui proviisoriksi vuonna 1996 ja teki väitöskirjansa vuonna 2000.
– Vuosien varrella yliopiston nimikin on muuttunut, laitoksen väkimäärä on tuplaantunut ja kaikesta on tullut paljon hektisempää ja tempoilevampaa. Mutta farmasia itsessään on aivan yhtä monipuolista, mielenkiintoista ja mukavan haasteellista kuin ennenkin.

Itä-Suomen yliopiston farmasian laitokselta valmistuu vuosittain noin 170 farmaseuttia ja 60 proviisoria. Laitoksella on mahdollista opiskella myös toksikologian maisteriksi; heitä valmistuu vuodessa parisenkymmentä.
Rautio sanoo, että opiskelijat arvostavat muun muassa alan monipuolisuutta ja hyvää työllisyystilannetta. Hän näkee, että farmasian ammattilaisten ammattitaitoa voitaisiin hyödyntää terveydenhoidossa nykyistä laajemminkin.
– Meiltä valmistuvat farmaseutit ja proviisorit hallitsevat myös esimerkiksi lääkehoidon arvioinnit, jotka tehostavat ja rationalisoivat lääkehoitoa sekä parantavat lääkitysturvallisuutta. Ne vähentävät näin myös yhteiskunnalle koituvia kustannuksia.
Rautio on seurannut huolestuneena päivittäistavarakauppojen kovaa lobbausta saada itsehoitolääkkeet kauppojen hyllyille. Hallitus antoi syyskuun lopussa eduskunnalle esityksen apteekkitalouden kokonais­uudistukseksi. Siinä osa itsehoitolääkkeistä halutaan määritellä ei lääkeneuvontaa vaativiksi pienen riskin tuotteiksi, joita voitaisiin myydä myös apteekkien ulkopuolella.
– Mikäli lääkkeitä ryhdytään myymään apteekkien ulkopuolella, lääkkeitä voidaan käyttää helposti liikaa ja väärin. Kehitys heikentää osaltaan apteekkilaitosta. Se voi vaikuttaa lopulta jopa nuorten kiinnostukseen lähteä opiskelemaan farmasiaa.
Tässäkään tapauksessa Raution mielestä hyvää ei kannattaisi ryhtyä rikkomaan.

Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella tehdään Raution mukaan tutkimusta hyvin laajasti.
– Tutkijamme ovat kiinnostuneita lääkeaineiden keksimisestä ja kehittämisestä, mutta myös vaikkapa pitkään markkinoilla olleiden lääkkeiden vaikuttavuudesta.
Tärkeässä roolissa on yhteistyö myös muiden kotimaisten sekä ulkomaisten yliopistojen kanssa.
– Verkostoissa pystymme tekemään asioita isommin ja merkittävämmin.
Rautio kertoo, että laitoksen valtionrahoitus on vakaalla pohjalla, koska opiskelijoita valmistuu mukavasti ja julkaisujakin syntyy tasaiseen tahtiin. Laitos on onnistunut hankkimaan tutkimuksiinsa myös ulkopuolista rahoitusta.
– Mutta, tietenkin, lisärahalle olisi aina käyttöä, tuleva johtaja asettelee sanansa.

Aihiolääkkeet ovat Raution oma keskeinen tutkimuskohde. Niissä lääkeaineen kemiallista rakennetta muutetaan tilapäisesti. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tehostaa lääkeaineen kulkeutumista tai kohdentumista.
Aihiolääkkeillä voi yrittää hämätä vaikkapa syöpäsoluja:
– Aihiolääke voidaan tehdä sellaiseksi, että se näyttää samalta kuin luonnollinen aminohappo. Kun syöpäsolu luulee, että se syö aminohapon, se päästääkin sisälleen aihiolääkkeen.
Rautio kertoo, että lääkeaine vapautuu, kun lääkemolekyyli reagoi solun sisällä uudenlaisiin olosuhteisiin, esimerkiksi erilaiseen fysiologiseen tilaan kuten happamuuteen.
– Lääkeaine pitää kehittää ensin tiettyyn tarpeeseen, eli esimerkiksi syöpä- tai aivosairauteen. Aihiolääke­teknologia tarjoaa tämän jälkeen keinon parantaa lääkkeen toimivuutta.
Hän arvioi, että nykyään jo joka kymmenes markkinoille tuleva pienikokoinen lääkeaine on aihiolääke.

Syöpien BNCT- eli boorineutronikaappaushoito on myös Raution tutkimusaluetta.
– Hoidossa syöpäsoluihin kohdistetaan booriatomeja. Kun booriatomeja tämän jälkeen säteilytetään, niistä tulee solutoksisia ja ne tappavat syöpäsolut.
Itä-Suomen yliopisto on tehnyt BNCT-tutkimusta yhdessä Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston kanssa.
– Olemme löytäneet yhdessä Helsingin yliopiston kanssa lupaavia boorinkantaja-
aiheita ja tehneet aiheeseen liittyvän keksintöilmoituksen. Yhdysvaltalainen yritys oli kiinnostunut tutkimaan ja kaupallistamaan keksintömme, mutta viime aikoina sieltä päin ei ole kuulunut mitään.
Rautio huomauttaa, että lääkkeiden kehitys on äärimmäisen pitkäjänteistä työtä. Vain aniharvasta alkuideasta tulee lopulta uusi lääke, ja siinäkin tapauksessa työtä vaaditaan keskimäärin 10–15 vuotta.

Palataanpa vielä Raution uuteen pestiin ja tulevaisuuden näkymiin. Missä Itä-Suomen yliopiston farmasian laitos on uuden johtajan mielestä viiden vuoden kuluttua?
– Henkilöstön määrä on kasvanut. Olemme saaneet lisää ulkopuolista rahoitusta. Sisään otettavien opiskelijoiden määrä ei ole välttämättä kasvanut, sillä tilat eivät anna sille myöden. Mutta toivon, että hakijoita on entistä enemmän.
Tässä vaiheessa cockerspanielit Alvin, Mikke ja Leo alkavat jo vihjailla, että haastatteluun varattu aika on päättymässä. Ne vilkuilevat kaihoten ikkunasta ulos ja taitaapa joku hieman haukahtaakin. Koirat eivät ole vielä täysin ymmärtäneet pitkäjänteisyyden hyvettä.
– Leo, Alvin ja Mikke ovat tuollaisia savolaisia hörhöjä: ulkona jokainen heistä yrittää vetää omaan suuntaansa. Mutta tuollainen lenkkeily tarjoaa erinomaista vastapainoa työlle. Työasioita ei ehdi miettimään, Rautio naurahtaa. ◗