Kaarlo Lekander: ”Olen farmasian syvässä päädyssä”

Ensimmäisen apteekkiharjoittelun jälkeen, noin puolivälissä farmasian opintojaan, Kaarlo Lekander oli menossa farmakokinetiikan laskutenttiin. Kesken matkaa hän kuitenkin lysähti istumaan ja mietti, että tämä ei ole yhtään sitä, mitä hän haluaa. Farmasian sijaan Lekanderia kiinnostivat historia, yhteiskuntatieteet ja erityisesti kansanterveys.

– Vedin kuitenkin opinnot loppuun. Siinä vaiheessa ei kannattanut enää lopettaa. Ajattelin, että saisinhan kuitenkin itselleni ammatin ja osaamista. Nyt on helppo sanoa, että tein oikean päätöksen, Lekander muistelee.

Opintojen ohessa Lekander teki osa-aikatöitä pienessä Flemarin apteekissa Kalliossa. Hänellä oli omia vastuualueita ja hyvät työkaverit. Mielessä kyti kuitenkin ajatus lähteä opiskelemaan valtiotieteitä.

– Kun valmistuin farmasialta, pääsin suoraan papereilla matematiikan laitokselle Helsingin yliopistoon. Sieltä käsin tein perusopintoja valtsikan puolelle ja vasta maisterivaiheessa hain sisälle. Luin kaupunkitutkimusta, sosiaalipolitiikka ja tilastotiedettä – ja vapauduin luonnontieteistä. Se oli ihanaa!

Työt apteekissa jatkuivat kuitenkin syksyyn 2015 saakka. Silloin Lekander sai tutkimusharjoittelu- ja gradupaikan Kelasta. Gradun aihe Toimeentulotuen saajien lääkekorvausoikeudet ja lääkkeiden käyttö oli sopivasti molempia tieteenaloja yhdistävä.

– Luulin tietäväni, että suuntaan tutkimustyötä kohti.

Väitöskirjapaikkojakin oli jo kiikarissa. Mutta kun aloin kirjoittaa artikkelia graduni pohjalta, tuttu tunne valtasi minut: onko tämä nyt sitä, mitä oikeasti haluan?

Kahden tutkinnon ja pohdintakauden jälkeen Lekander sai kesätöitä Yliopiston Apteekin annosjakelusta. Kesätyötä seurasi määräaikaisuus ja lopulta vakituinen työ annosjakelufarmaseuttina ja myöhemmin terveydenhuollon asiakkaiden asiakaspalvelutiimin esihenkilönä.

– Pääsin tutustumaan laajemmin lääkehuollon logistiikkaan ja tarkastamiseen sekä hoivapuolen ja terveydenhuollon kokonaisuuteen. Se oli äärettömän mielenkiintoista ja herätti kiinnostukseni potilasturvallisuuteen. Pikkuhiljaa työni muuttui enemmän projektitöiksi: tein muun muassa koulutuskokonaisuuksia asiakasyrityksille ja olin mukana toiminnanohjausjärjestelmän uudistamisessa.

Keväällä 2020 Lekander haki ja pääsi Mehiläiseen lääkekeskuksen hoitajaksi.

– Aloitus oli todella outo. Korona oli tyhjentänyt työpaikan käytävät. Olin apukäsinä mukana, kun pystytimme vauhdilla testaustoimintaa. Kukaan ei tiennyt, mitä terveydenhuollossa koronan myötä tapahtuu. Mieleeni on jäänyt, kuinka opettelin näytteiden ajamista laboratorio-ohjelmaan.

Lekanderin työnkuva on nykyisin jakautunut kahteen osaan.

Lääkekeskustyössään hän huolehtii siitä, että Töölön sairaalan lääkehuolto ja lääkitysturvallisuus ovat ajan tasalla. Toisena elementtinä työssä ovat hallinnolliset tehtävät yksityisten terveyspalvelujen laatu-lääketiedetiimissä, jossa hän ohjeistaa, kouluttaa ja tarkastaa, kuinka lääkehoito toteutuu.

– Olen farmasian syvässä päädyssä, ja opin siitä koko ajan lisää. Erityisesti minua innostaa, kun pääsen varmistamaan, että turvallisuus potilastyössä toteutuu lääkehoidon osalta. Kiitos valtsikan, ymmärrän paremmin, miten sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestetty ja miten ihmiset ja yhteiskunta toimivat. Se antaa perspektiiviä farmaseutin työhön.

Tiimissä on Lekanderin lisäksi toinenkin farmaseutti. Muut työkaverit ovat enimmäkseen sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Moniammatillisuus on Lekanderin mielestä hieno asia. Oman osaamisen esille tuominen vaatii paljon työtä.

– Muut eivät tiedä osaamistasi, ellet sitä itse kerro. Koen, että minua kuunnellaan, kunhan osaan selittää, miten lääkehoidon turvallisuus tosiasiallisesti vaikuttaa lääkärin ja hoitajan työhön, Lekander sanoo ja jatkaa:

– Potilaan pitää aina olla keskiössä. Onkin ollut hyvä huomata, että vaikka lääke on meille farmaseuteille tärkein, se on kokonaishoidon kannalta vain yksi tekijä muiden joukossa.

Lekander nauttii liikkuvasta työstään: osan viikosta hän tekee töitä Mehiläisen pääkonttorilla Helsingin Arkadiankadulla, osan kotonaan Porvoossa, ja osan aikaa hän viettää sairaalaympäristössä.

– Teen työni hallinnossa paremmin, kun pääsen välillä käpälöimään lääkepurkkeja ja näkemään potilaita. Vaikka työnkuvani on laaja ja minulla on paljon vastuuta, minulla on myös vapaus päättää, miten pääsen sovittuihin tavoitteisiin. Pidän siitä, että minulla on langat omissa käsissäni.

Lekander pitää Mehiläisen työkulttuuria kokonaisuudessaan terveenä ja kannustavana. Talon sisällä on mahdollista muokata työnkuvia, vaihtaa tehtäviä ja edetä uralla. Lekander on mukana myös sairaalafarmasiaverkostossa. Sen puitteissa järjestetään ajankohtaisia webinaareja ja Farmasian Päivillä verkostoitumistilaisuuksia.

– Mukaan pääsee matalalla kynnyksellä. Meitä tekijöitä, ja siten myös vastuunkantajia, on paljon. Itselleni verkosto toimii keskustelufoorumina kollegojen kanssa ja tuo uusia näkökulmia työhön ja ajatteluun, Lekander kiittelee.

– Ylipäätään ajattelen, että liiton jäsenyys on tarjonnut minulle ammatillisen verkoston ja tukea. Alan ihmisten kuuluukin pitää yhtä.
Yhtä aikaa uuden työnsä kanssa Lekander aloitti neulomisharrastuksen.

Uusi villapaita tai -takki on aina siitä lähtien ollut työn alla.

– Tänä keväänä aloitin juoksemisen. Vielä en ole lähtenyt mukaan Mehiläisen juoksuryhmään, mutta ehkä jossain vaiheessa. Kuorossa olen laulanut jo pitkään, tenoriksi tunnustautuva Lekander kertoo.

Sitä Lekander ei enää muista, miksi hän aikoinaan haki lukemaan juuri farmasiaa. Silloin se oli ainoa vaihtoehto. Nyt hän tunnistaa itsessään jatkuvan oppijan. Siksi hän huomaakin ajoittain pohtivansa, olisiko seuraavaksi kuitenkin väitöskirjan vuoro. Kysymykseen kumpaan tiedekuntaan, Lekander vastaa: ”Ehkä kuitenkin farmasialle.”