Kahden polven ammattilaisia

Äiti ja tytär, Kirsi ja Heli Saari, ovat tehneet elämässään paljon samoja valintoja. Molemmat ovat kuitenkin tehneet valintansa itsenäisesti. Kollegoina he ymmärtävät toisiaan myös ammatillisesti.

Proviisoriopiskelija Heli Saari muistaa hetken, jolloin hän Apteamin työntekijöiden illanvietossa kertoi, että myös hänen äitinsä on farmaseutti.

– Olet siis toisen polven farmaseutti, joku totesi. Silloin tajusin, että niinhän minä olen, Heli kertoo.

Äiti Kirsi Saari myhäilee Teamsin toisella ruudulla. Kuvaan tupsahtaa myös saksanpaimenkoira Matilda. Pian paljastuu, että Helillä on äitinsä koiran sisko, Vinha.

– Nämä eivät tule keskenään toimeen ollenkaan. Kun Heli on käymässä, koirat pitää laittaa eri huoneisiin, Kirsi kertoo.
Siihen erimielisyydet sitten päättyvätkin.

Mitä äiti edellä…

Farmasia ei ollut sen kummemmin Kirsille kuin Helillekään itsestään selvä valinta. Kirsi toteaa, että hänellä ei itse asiassa ollut lukion jälkeen mitään vaihtoehtoja mielessä.

– Monta vuotta meni elämää ihmetellessä ja töitä tehdessä. Olin 26-vuotias, kun paikallinen apteekkari kehotti minua hakemaan farmasialle. Alalla oli silloin pulaa tekijöistä ja osittain siksi vuonna 1989 pelkällä lukion päästötodistuksella pystyi ensimmäistä kertaa hakemaan sisään. Niinpä minä, kemian opintojen hyötyjä lukiossa haastanut, pääsin opiskelemaan farmasiaa – varasijalta 79 tai jotain sinne päin, Kirsi naurahtaa.

Heli kuuntelee äitinsä tarinaa kuin omaansa: myös hän jätti kemian lukion ainevalinnoista pois ja mietti välivuosien aikana, mitähän isona tekisi. Sen hän kuitenkin tiedosti, että päätös oli tehtävä itse.

– Peruskoulun aikaan äiti kysyi kerran, kiinnostaisiko minua farmasia, jolloin vastasin ”ei ikinä”. Lukion jälkeen kävin armeijan, olin töissä, ja tein kaiken maailman hommia, hän listaa.

– Tiesin kuitenkin, että lähden opiskelemaan jossain vaiheessa. Ensisijaisesti minulla oli mielessä psykologia, mutta harkitsin välivuosien aikana myös journalismia ja sairaanhoitajan opintoja. Yhtenä päivänä se iski, että farmasia houkuttelee kuitenkin alana eniten.

Heli muutti Kuopioon hyvissä ajoin ennen pääsykokeita. Kevään aikana hän urakoi iltalukiossa kemian kurssit ja luki pääsykokeisiin.

– Oli siinä opettajalla ihmettelemistä, kun kävin yhtä aikaa sekä kemian ykkös- että kolmoskurssia, Heli muistelee.

Urakka palkittiin jo ensiyrittämällä, ja Heli aloitti opinnot Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2018.

– Olin ajatellut keskittyä vain opiskelemiseen, mutta jo parin kuukauden päästä olin töissä Suomalaisessa kirjakaupassa. Kai sekin on äidin peruja, sillä hän oli aina tehnyt töitä opiskelujen ohessa.

Toisin kuin äitinsä, Heli on toiminut lisäksi farmasian laitoksella aktiivisena opiskelijajäsenenä; ollut ainejärjestön hallituksessa ja Farmasialiiton kampusyhdyshenkilönä.

– Olin jo sen verran vanhempi opiskelut aloittaessani, että en juurikaan osallistunut opiskelijarientoihin, Kirsi puolustelee.

Oikeassa paikassa

Heli valmistui farmaseutiksi keväällä 2021. Nyt hän viimeistelee proviisorin opintojaan ja graduaan biofarmasian parissa; tarkoituksena on valmistua vuonna 2024. Haastatteluhetkellä Heli tekee vielä keikkaa Apteamin kautta Kuopion alueella, mutta alkukesästä niin koti kuin työt siirtyvät Tampereelle.

– Ensi keväänä lähden vaihtoon Antwerpeniin, ja sitten pitäisi jo paperit olla taskussa. Sen pidemmälle ei suunnitelmia ole. Äidiltäni olen oppinut, että mihin tahansa päädynkin, siellä minun pitää olla.

Peruskoulun aikaan äiti kysyi, kiinnostaisiko minua farmasia.
Vastasin ”Ei ikinä”.

Kirsi on jo katsonut lentolippuja ja aikoo ehdottomasti mennä tytärtään katsomaan Belgiaan. Muutoinkin hän on Helin jatko-opinnoista ylpeä.

– Olen joskus moittinut itseäni, kun en lukenut pidemmälle. Mutta oikeasti olen juuri oikeassa paikassa, täällä Kannonkosken apteekissa, Kirsi tietää.
Kirsi on asunut käytännössä koko ikänsä Kannonkoskella Keski-Suomessa; vain opiskeluaikoina hänellä oli muutaman vuoden vuokrahuone Helsingissä. Kannonkoskella hän on tehnyt myös farmaseutin työuransa: ”31 vuotta ja seitsemän apteekkaria”, kuten hän itse asian tiivistää.

– Olen aloittanut työt mikforfilmin aikaan; nyt meillä on jo pd3 käytössä, Kirsi huokaa.

– Mutta vakavasti sanottuna ala on kehittynyt monessa suhteessa. Teknologian lisäksi yksi tärkeimmistä uudistuksista on avoimuus. Olen tälle nuorelle sukupolvelle kateellinen siitä, kuinka selvillä he asioista ovatkaan; ennen emme edes saaneet sanoa asiakkaalle lääkkeistä mitään.

…sitä molemmat yhdessä

Heli uskoo, että heitä molempia on työssä auttanut avoin ja sosiaalinen luonne. Äidin sanoin, he osaavat hälventää apteekkikäyntiin joskus liittyvää häpeän tunnetta.

– Ihmiset uskaltavat tulla meille juttelemaan ja jakamaan huolenaiheensa. Kuunteleminen onkin tärkeä osa tätä työtä. Apteekkityössä haluan ratkaista asiakkaan lääkehoidon ongelmia, vaikka se on hektisissä apteekeissa samalla myös kuormittavaa. Parasta on kuitenkin se, kun asiakas poistuu apteekista kiitollisena, ja hänen ongelmansa on ratkaistu, Heli kertoo.

Myös Kirsi pitää ihmisten kohtaamista työnsä suolana.

– Pääasia ei ole lääkemyynti, vaan oikea tapa hoitaa ongelmaa. Ihmiset tulevat usein apteekkiin ennen lääkäriin menoa. Itselleni parasta kiitosta on, kun asiakas tulee jälkikäteen sanomaan, että olit oikeassa.

Mitä äidille sitten merkitsee, että tytär jatkoi samalle uralle?

– Olihan se ihanaa. Ihan kuin olisin itse aloittanut opiskelut uudestaan. Toivottavasti minusta on ollut Helille myös apua opintojen ja työelämän eri vaiheissa. Uskon, että ainakin ymmärrämme toisiamme hyvin: mitä työssä onnistumiset ja turhautumiset tarkoittavat. Meitä sitoo vaitiolovelvollisuus, ja tiedämme, miten paljon voimme työasioista puhua. Saan Heliltä myös vertaistukea, jos olen itse työssäni epäonnistunut.

– Kyllä se on enemmän kuin usein, kun laitan äidille viestiä tai soitan työpäivän jälkeen. Äidin kanssa on helppoa ja kivaa jakaa työasioita. Itsellenihän on mysteeri, että ihmiset eivät tiedä Buranan ja parasetamolin eroa. Äidin kanssa ei tarvitse tällaisia ihmetellä, Heli toteaa.

Ennen kaikkea äiti ja tytär kuitenkin iloitsevat siitä, että he voivat jakaa keskenään asioita.

– Huomasitko, että Farmasiapäivät on taas tulossa? Mentäisiinkö yhdessä?

 

Katso videolta, mitä tytär on oppinut äidiltä ja äiti tyttäreltä farmasian alalta?

 

Kirsi Saari

  • Farmaseutti, Kannonkosken apteekki
  • Asuu Kannonkoskella
  • Aikuiset lapset
  • Harrastukset: saksanpaimenkoira Matilda, käsityöt, kuorolaulu, kunnallispolitiikka

Heli Saari

  • Farmaseutti, opiskelee proviisoriksi
  • Työskentelee Apteamilla
  • Avoliitossa, asuu Tampereella
  • Harrastukset: saksanpaimenkoira Vinha, jooga, ryhmäliikunta,  sisäpyöräily