Katja Tuuri valmistui sairaanhoitajaksi 1990-luvun lopulla, jolloin myös hänen esikoisensa syntyi. Äitiysloman jälkeen vakituista työtä sairaanhoitajana ei löytynyt, joten Tuuri hakeutui tekniseksi työntekijäksi ja sairaanhoitajaksi apteekkiin. Siellä syttyi kipinä apteekkityöhön.
Farmaseuteista oli tuohon aikaan pulaa, ja vuonna 2004 Tuuri lähti mukaan farmasian alan muuntokoulutukseen. Farmaseutiksi hän valmistui vuonna 2006.
Tuuri työskenteli kevääseen 2011 saakka Kuusamon apteekissa farmaseuttina. Kun Tuuri jäi viiden lapsen yksinhuoltajaksi, hän päätti etsiä itselleen päivätyön. Työ apteekissa olisi tarkoittanut vuoroja iltaisin ja viikonloppuisin, mikä tuntui siinä elämäntilanteessa mahdottomalta.
Uusi työ löytyikin mielenterveysalalta, jossa Tuuri teki kotikäyntejä ohjaajana. Sen jälkeen hän työskenteli ohjaajana erityisen tuen tarpeessa olevien lasten parissa, ensin päiväkodissa ja sittemmin alakoulussa Tampereella, jonne perhe muutti vuonna 2018.
– Tykkäsin siitäkin työstä, vaikka se olikin alipalkattua. Valitsin päivätyön, jotta sain olla illat kotona, ja myös koulujen pitkät kesälomat sain viettää lasten kanssa, Katja Tuuri kuvailee.
Vähitellen Tuuri kuitenkin kuormittui työstä: hänelle tuli unettomuutta ja jaksamisen ongelmia. Lopulta hän jäi pitkälle sairauslomalle uupumisen takia.
– Kävin välillä yrittämässä paluuta töihin, mutta se kävi liikaa voimille. Oli alettava miettiä, mihin muuhun työhön voisin soveltua.
Työterveyshuollosta Tuuri sai työkykyvalmentajan, joka ehdotti hänelle palaamista farmaseutiksi.
Tuuri oli itsekin haaveillut paluusta apteekkiin, mutta ajatus tuntui pelottavalta. Yli kymmenessä vuodessa ala oli muuttunut niin paljon, että uusia asioita ei millään ehtisi opetella muutamassa päivässä.
Kun päätös apteekkityöhön palaamisesta oli syntynyt, kaikki kävikin nopeasti. Avuksi tuli eläkevakuutusyhtiön tarjoama ammatillinen kuntoutus, jonka aikana Tuuri saisi rauhassa opiskella asioita, jotka olivat apteekkityössä muuttuneet.
Marraskuussa 2023 Tuuri lähetti hakemuksen kahteen apteekkiin, joihin hän toivoi pääsevänsä työkokeiluun. Kahden päivän kuluttua apteekkari Markku Ylinen Lielahden apteekista jo soitti ja kutsui hänet haastatteluun. Ammatillinen kuntoutus alkoi joulukuussa.
Ammatillinen kuntoutus kestää tyypillisesti kolme kuukautta, mutta eläkevakuutusyhtiö antoi tässä tapauksessa luvan puolen vuoden työkokeilulle ja -valmennukselle. Perusteena oli, että uutta opittavaa oli niin paljon.
– Olen iloinen, että sain opetella asioita rauhassa ja omaan tahtiini, Tuuri kiittelee.
Reilun kymmenen vuoden aikana apteekeissa oli otettu käyttöön esimerkiksi sähköinen resepti, ja digitaalisuus oli muutenkin lisääntynyt. Lainsäädäntö ja asiointi Kelan kanssa oli muuttunut, ja markkinoille oli tullut paljon uusia lääkkeitä.
Tuuri opetteli uutta vähitellen ja sai samalla lisää vastuuta. Joulukuussa hän tutustui työhön itsehoitopuolella, teki verkkokursseja ja oli kassatyössä. Tammikuussa hän siirtyi kokeneemman farmaseutin työpariksi reseptitiskille, ja maaliskuusta alkaen hän alkoi palvella asiakkaita itsenäisesti.
– Kun menin ensimmäistä kertaa yksin tiskille, minua jännitti aivan kamalasti. Samalla tiesin, että kun vain kohtaan pelkoni, pian jo osaan asiat eikä minua enää jännitä. Lisäksi rinnalla oli kollega, jolta saatoin kysyä, jos eteen tuli kinkkinen tilanne.
Haastavinta Tuurille oli opetella kaikki tekniset asiat, joita nykyisin liittyy reseptien toimittamiseen. Onneksi muilta farmaseuteilta sai aina apua, jos jotain asiaa ei vielä itse tiennyt tai osannut. Puolen vuoden kuntoutusjakson jälkeen Tuuri sai Lielahden apteekista vakituisen työn farmaseuttina.
Tuuri kokee, että hän voi hyödyntää nykyisessä työssään myös sairaanhoitajan koulutustaan.
– Olen nykyisin haavanhoidon vastaava, ja myös biologiset lääkkeet ovat minun alaani. Ideoin parhaillaan sitä, miten voimme valmistautua mahdollisimman hyvin biosimilaarien vaihtoihin. On kivaa, että apteekissa annetaan vastuualueita, joissa saa kehittyä ja kouluttaa toisia.
Tuuri aloitti työkokeilun tekemällä ensin 20 viikkotyötuntia, josta työaikaa lisättiin asteittain. Nyt työajaksi on vakiintunut yhteensä 30 tuntia neljänä päivänä viikossa. Lyhennetty työaika tukee jaksamista aiemman uupumisen jälkeen.
– Tuntuu hyvältä, että uskalsin palata apteekkiin. Saan edelleen auttaa ihmisiä, palvella ja tehdä hyvää, mutta työ on henkisesti kevyempää.
Aiemmin, kun Tuuri työskenteli erityisen tuen tarpeessa olevien lasten parissa, lapset ja heidän perheensä tulivat hyvin läheisiksi. Perheissä oli usein haastavia tilanteita, jotka jäivät painamaan mieltä myös työpäivän jälkeen.
Apteekkityössä on helpompi vetää raja työ- ja vapaa-ajan välille.
– Täällä asiakkaina on aikuisia ihmisiä. Lapset olivat heikommassa asemassa, ja se oli vaikeaa tällaiselle empaattiselle ihmiselle, Tuuri pohtii.
Asiakaspalvelu on Tuurin vahvuus.
– Tykkään asiakaspalvelusta todella paljon. Olen saanut kiitosta myös kollegoilta siitä, että minulla on lämmin ote asiakkaita kohtaan.
Tuuri uskoo, että hänen taustansa ja elämänkokemuksensa auttavat häntä kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Kun omassa elämässä on ollut raskaita tilanteita, on ehkä helpompi asettua toisen asemaan.
Työyhteisöään Tuuri kuvailee ihanaksi ja lämpimäksi. Kaikki tukevat toisiaan.
– Kerroin haastattelussa rehellisesti, että olen ollut uupumisen takia poissa työstä. Täällä minun ei ole tarvinnut olla päivääkään sairauslomalla.
Tuuri toivoo, että hänen tarinansa rohkaisisi muita, jotka pohtivat paluuta farmaseutin tehtäviin.
– Kannattaa ainakin yrittää, koska siinä ei menetä mitään. Enemmän sitä myöhemmin harmittelee kiikkustuolissa, jos ei edes yrittänyt.