Hyvinkään sairaalan kipupoliklinikka lakkautettiin pari vuotta sitten. Moni pitkittyneestä kivusta kärsivä potilas kaipaa kuitenkin erityishuomiota. Uusi, koko Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen kattava kiputiimi on luonut toimintamallit, joiden mukaan kipupotilaita jatkossa hoidetaan.
– Tärkeintä on, että kaikki ammattilaiset kertovat potilaalle samaa viestiä. Pitkittyneen kivun hoidossa potilaan oma asenne on hyvinkin ratkaiseva tekijä. Siksi ammattilaistenkin pitää katsoa kokonaisuutta ja potilaan saada mahdollisimman laajasti tietoa, farmaseutti Terttu Tiirola sanoo ja jatkaa:
– Itsekin helposti sorrun siihen, että mietin vain sopivaa lääkettä vaivaan. Sen sijaan pitäisi muistaa ohjata myös potilaan mieltä. Kipua ei ehkä pystytä täysin poistamaan, ja potilasta pitää tukea sopeutumaan ja pärjäämään kivun kanssa.
Tyypillisiä tilanteita ovat myös PKV-lääkkeiden tai vahvojen opioidien vaihtaminen tai lopettaminen.
– Opioidit saavat keskushermoston herkistymään kivulle. Lääkityksen muuttaminen voi aiheuttaa koviakin kiputiloja. Potilaan pitää myös itse ymmärtää, miksi hänen kannattaa kestää hetkellisesti lisääntyvää kipua.
Lääkelista on yksi keino tunnistaa pitkittyneestä kivusta kärsivä potilas.
– Jos lääkelistalla on paljon kipulääkkeitä ja esimerkiksi suurempina pakkauksina heikkoja opioideja, se on usein merkki kroonistuneesta kivusta, apulaisylilääkäri Henni-Tuulia Aho muistuttaa.
Kaikilta ei edes löydy lääkelistaa. Jos käytössä on alle neljä kipulääkettä, terveysaseman sairaanhoitaja voi päivittää lääkelistan. Jos käytössä on enemmän kipulääkkeitä, kiputiimin farmaseuttia kannattaa hyödyntää lääkelistan tarkistamisessa.
– Laadin listoja jo nyt paljon. Tiedot selvitetään niin pitkältä ajalta kuin ne on mahdollista löytää. On myös tärkeää muokata lista kaikille ymmärrettävään muotoon, Tiirola sanoo.
Lääkelista ja lääkkeiden merkitys käydään läpi myös potilaan kanssa henkilökohtaisesti.
Jos asiakkaalla on pitkä lääkehistoria ja paljon lääkkeitä, hän ei aina edes muista, mikä lääke on vaikuttanut mitenkin ja miksi jokin lääke on lopetettu. Toisinaan aiemmin kokeiltua lääkettä voi olla syytä testata uudelleen.
Kiputiimi perustettiin viime keväänä. Sitä vetää ylilääkäri Maiju Marttinen. Ahon ja Tiirolan lisäksi tiimiin kuuluu kipulääkäri, anestesiologian erikoislääkäri Harri Tohmo, kaksi terveyskeskuslääkäriä, fysioterapeutti, psykofyysinen terapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, työkykyasiantuntija, mielenterveys- ja päihdeasiantuntija, hammaslääkäri sekä psykiatrinen sairaanhoitaja. Potilaan tilanteen ratkaisemisessa voi olla apuna myös kokemusasiantuntija.
– Koulutuksellinen ote on iso osa toimintaamme. Jaamme ammattilaisille tietoa siitä, miten kipupotilaat tunnistetaan ja kohdataan. Kaikki ammattilaiset voivat saada kivunhoitoon apua omalta lähitiimiltään, eli oman yksikön kipuun perehtyneeltä lääkäriltä tai fysio- tai toimintaterapeutilta, Aho selittää.
Jos tapaus on vaikea, se tuodaan kiputiimin kuukausipalaveriin. Siellä tilanne käydään Marttisen johdolla läpi ja mietitään, keitä asiantuntijoita kyseisen potilaan hoitoon otetaan mukaan. Jos potilaalla ei ole kipuun liittyen diagnoosia, lääkäri tapaa ja tutkii potilaan terveysasemalla, laatii hoitosuunnitelman ja tarvittaessa konsultoi lähikonsulttia tai Harri Tohmoa – tai laatii lähetteen kiputiimiin.
Käytännössä työ pääsee käynnistymään vuodenvaihteessa, jolloin kiputiimi voi ottaa potilaslähetteitä vastaan terveysasemilta.
”Saan todella haastavia tehtäviä”
Kiputiimissä työskentelevä farmaseutti Terttu Tiirola on toiminut Keusoten alueella osastofarmaseuttina vuodesta 2022. Nykyisin hänen työpisteensä on Järvenpäässä sosiaali- ja terveysasema Justissa.
– Ainoastaan Justissa on enää oma farmaseutti, joten autan myös muiden asemien henkilökuntaa esimerkiksi lääkelistojen laatimisessa, Tiirola sanoo.
Hän muistaa yhä alkuaikojen asenteen farmaseuttista työtä kohtaan.
– Esimerkiksi 196O-luvulla farmaseutit vain antoivat lääkkeen asiakkaalle. Lääkeneuvonta oli kiellettyä. Nykyisin avoapteekkityöhön kuuluu lääkeneuvonnan velvoite. Kun aloitin terveysasemalla osastofarmaseuttina, moni ihmetteli, mitä hyötyä minusta on. Ennemmin he olisivat halunneet vaikka yhden sairaanhoitajan lisää, Tiirola muistelee.
Nykyisin tilanne on aivan toinen.
– Saan todella haastavia tehtäviä selvitettäväkseni, Tiirola kiittää.