Sote-uudistus eli hyvinvointialueiden toiminnan alkaminen on tällä vaalikaudella muuttanut kunnallispolitiikkaa monella tavalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiat eivät ole kunnista kuitenkaan loppuneet.
– Tuntuu, että lähes jokaisessa kaupunginhallituksen kokouksessa niitä käsitellään jollakin tavalla, toista kauttaan Ylivieskan kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa vaikuttava Paula Haapakoski sanoo.
Ennen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen käynnistymistä hän oli neljän kunnan perusterveydenhuollon kuntayhtymän hallituksessa puheenjohtajana. Tämän kevään aluevaaleihin Haapakoski ei ole lähdössä ehdokkaaksi, mutta ei ole haastattelun tekoaikaan vielä päättänyt osallistumisestaan kuntavaaleihin. Työkseen hän toimii sairaala-apteekkarina Keski-Pohjanmaan puolella.
– Oma virkakaan ei ole helpoimmasta päästä, joten on mietittävä, mihin kaikkeen ehtii perehtyä ja aika riittää. Käyn siitä itseni kanssa Jaakobin painia, että vieläkö se tähän ruuhkavuosiyhtälöön sopisi. Toisaalta jonkun niistä asioista pitää olla päättämässäkin, Haapakoski pohtii.
Askolan kunnanvaltuustossa neljättä kautta istuva Rauna Kiiskinen on niin ikään ollut tiiviisti valmistelemassa hyvinvointialueen alkua.
– Olin ensimmäisen kerran ehdolla vuoden 2013 kuntavaaleissa, ja perusturvalautakunnan puheenjohtajuus napsahti silloin heti minulle. Niin iso pesti tuli ihan puskista, todellinen hyppy syvään päähän, hän luonnehtii.
Kiiskinen johti Askolan perusturvalautakuntaa ja siten sote-uudistuksen valmistelua kolme vaalikautta, kunnes hyvinvointialueiden aloittaessa kunnassakin tehtiin organisaatiomuutos. Sote-asioiden ja pelastustoimen siirtyessä hyvinvointialueelle kunnalle jäivät sivistys- ja tekninen toimiala. Sivistyslautakunnan nimi muutettiin osaamisen ja elämänlaadun lautakunnaksi. Teknisestä lautakunnasta tuli elinympäristölautakunta, jonka puheenjohtajana Kiiskinen on tällä kaudella.
Lautakunnan toimialaan kuuluvat maankäyttöön, kaavoitukseen, rakentamiseen ja elinvoimaan liittyvät asiat.
Kiiskinen on tehnyt apteekkifarmaseutin töitä jo 11 vuotta henkilöstöpalveluyrityksessä, ensin Farentalla ja nyt Apteamilla. Sitä ennen hän oli yksityisellä sektorilla. Toimeksiantoja tulee noin 70 kilometrin säteellä Askolasta. Keikkatyössä Kiiskinen näki jo sairaanhoitopiirien aikaan, miten eri asiat käytännössä järjestettiin eri alueilla.
– Siitä oli selkeästi hyötyä luottamustehtävissä, kun näki esimerkkejä, joita kannatti kopioida omaan kuntaan. Apteekki antaa hyvän näkökulman paikalliseen terveydenhuollon organisaatioon.
Jonkun niistä asioista pitää olla päättämässäkin.
Farmasialiiton edustajistossa ja aluejohtoryhmässä aktiivinen Kiiskinen sanoo työn antavan hyvin näkemystä, miten hyvinvointialueiden pitäisi tiivistää yhteistyötään apteekkien ja farmasian ammattilaisten kanssa.
– Alueittain on paljon eroja, missä vaiheessa yhteistyö ja keskustelut apteekkien kanssa on aloitettu. Täällä Itä-Uudellamaalla keskusteluyhteyttä ei juurikaan ole ollut, mutta pohjoisempana on jo otettu palveluseteleitä käyttöön. Valmiita malleja ja vaikutusarvioitakin olisi jo saatavissa.
Kiiskinen pitää ykkösasiana lääkitysturvallisuuden parantamista.
– Potilaat eivät välttämättä tunne omaa lääkitystään, saati osaa kertoa, mitkä lääkkeet ovat käytössä. Asiakkailla saattaa olla sähköisissä resepteissä paljon päällekkäisyyksiä, ja samoja lääkkeitä eri nimillä. Mistään ei saa selvää, mikä on ajantasainen lääkityslista.
Ratkaisun toisi parin vuoden päästä käyttöön otettavaksi suunniteltu sähköinen lääkityslista, jota todennäköisesti Kela alkaisi hallinnoida.
– Sen tarve on kyllä suuri, Kiiskinen sanoo.
Hänen mielestään erikoissairaanhoidon kustannuksia ei saada säästettyä ainakaan nykyisellä tavalla, jossa terveyskeskuksia uhataan lakkauttaa ja lääkäriin pääsyä vaikeuttaa.
– Itä-Uudellamaalla aluevaltuusto onneksi päätti, ettei Lapinjärveltä lakkautetakaan terveyskeskusta, vaan sinne jää vähintään hoitajatasoinen vastaanotto, neuvola ja näytteenotto joinakin päivinä.
Askolassa lakkautusuhan alla oli vanhusten ympärivuorokautisen asumisen palvelukeskus.
– Asia oli huonosti valmisteltu. Ei selvitetty, mitä tulisi tilalle, eli mihin meidän kunnan vanhukset sitten siirrettäisiin, Kiiskinen toteaa.
Hyvinvointialue perusteli asumiskeskuksen lakkautustarvetta rakennuksen kunnolla.
– Vaikka palvelut siirtyivät hyvinvointialueille, kiinteistöt jäivät kuntien vastuulle.
Hyvinvointialueet ovat niissä vuokralaisina, Kiiskinen selventää.
Kunnat voivat siis vaikuttaa sote-palveluihin kiinteistöjen kautta jatkossakin?
– Kyllä. Hyvinvointialueet tarvitsevat ne kiinteistöt, joten yhteistyötä kuntien kanssa on tehtävä jatkossakin. Meillä oli ehdotus, että jos vanha kiinteistö ei kelpaa, olemme valmiit rakentamaan uuden, Kiiskinen toteaa.
Kiinteistöistä tulee sote-uudistuksen seuraava iso asia myös Haapakosken mielestä.
– Asiasta ei puhuta julkisuudessa vielä niin paljon kuin oletan, että kohta puhutaan, hän ennustaa.
Monet kunnat ovat investoineet sote-kiinteistöihin, joista iso osa jää tyhjilleen hyvinvointialueiden keskittäessä palvelujaan.
– Ei pienillä paikkakunnilla tule yksityisiä toimijoita niihin kiinteistöihin, eikä niitä voida ottaa kunnan muun toiminnan käyttöön. Vaikka esimerkiksi palveluasumista puhutaan tarvittavan koko ajan lisää, eivät vanhat rakennukset välttämättä ole riittävän tehokkaita siihen käyttöön.
Tällä hetkellä kunnissa eletään vielä kolmivuotista siirtymäaikaa, jonka kuluessa hyvinvointialueet eivät voi irtisanoa kiinteistöjen vuokrasopimuksia. Niillä alueilla, joilla ylikunnallisia yhteistyörakenteita kokeiltiin jo ennen hyvinvointialueiden aloittamista, asioista on paljon kädenvääntöä.
– Kaikki, mitä hyvinvointialueet säästävät kiinteistöistä, on poissa kunnilta. Ja ne ovat isoja rahoja. Kun siirtymäajan suoja päättyy, Suomessa tullaan kirjaamaan alas aivan järkyttävä määrä kiinteistöjä, eikä kunnilla ole varaa kattaa niitä taseiden alaskirjauksia käyttötalouden puolelta, Haapakoski toteaa.
Hän näkee ainoaksi vaihtoehdoksi, että valtio tulee jollakin tavalla kuntia vastaan. Esimerkiksi kiinteistöjen alaskirjausten ja hyvinvointialueiden alijäämien kattamisen ajan olisi oltava pidempi kuin nykyiset neljä vuotta.
Tuntuu, että ainoa työkalu on juustohöylä.
Jotakin myönnytyksiä tarvitaan, jotta kunnat eivät joudu säästämään vaikkapa perusopetuksesta itseään hengiltä sen takia, että palveluasumisyksikkö piti pistää maan tasalle, Haapakoski havainnollistaa.
Uudis- ja korjausrakentamisessa on edessä vieläkin kummallisempia tilanteita. Kysymys on siitä, kenen ehdoilla korjataan tai rakennetaan, kun palveluverkosta päättävät hyvinvointialueet ja rakentamisen maksavat kunnat.
Kiiskisen mukaan kunnat ovat jatkossakin tiiviisti mukana sote-asioissa juuri kiinteistöjen kautta. Hyvinvointialueiden säästöpaineissa kehitystyö jää sivuun.
– Nimenomaan kehittäminen ja yhteistyön luominen olisi tärkeää tässä vaiheessa sote-uudistusta. Farmasian ammattilaisten osaaminen olisi saatava paremmin hyvinvointialueiden käyttöön. Ikäihmisten päivystyskäynneistä jopa joka toinen johtuu jostain lääkitysvirheestä tai sivuvaikutushaitasta. Siinä olisi saatavissa merkittäviä säästöjä.
Kiiskisen mielestä alijäämien kattamisvelvoitteeseen olisi saatava hyvinvointialueille muutama vuosi lisäaikaa.
– Valtiolta ei ole tulossa mitään helpotusta, vaikka se olisi ainoa ratkaisu.
Myös Haapakosken mielestä näkymä on aiempaa lohduttomampi sekä kuntien että hyvinvointialueiden puolella.
– Mitään hyvää ei ole tiedossa, on vain säästöjä ja leikkauksia, ja vielä lisäsäästöjä. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen paikka, mutta se on aika toivotonta välillä, etenkin aluevaltuuston puolella. Kunnilla on eri tavalla työkaluja, kun ne voivat päättää verotuksesta ja houkutella yrityksiä. Alueilla on vain valtion antama budjetti. Tuntuu, että ainoa työkalu on juustohöylä, Haapakoski sanoo.
Ankeudesta huolimatta luottamustehtävien hoitaminen on myös antanut Haapakoskelle paljon niin yksityis- kuin työelämänkin puolelle.
– Moniin tällä hetkellä läheisimpiin ystäviini olen tutustunut politiikan kautta. En olisi tavannut heitä missään muualla, ja olen heistä hyvin onnellinen.
Farmasialiiton aluevaalitavoitteet 2025
Ennaltaehkäisyyn ja lääkehoidon turvallisuuteen panostaminen pienentää kustannuksia.
Haittojen, myös lääkityshaittojen, ehkäisy on halvempaa kuin niiden hoitaminen haitan jo tapahduttua. Poikkeamat lääkitysturvallisuudessa aiheuttavat kansallisesti merkittäviä kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä (Kansallinen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia).
Lääkkeisiin liittyvät haitat myös aiheuttavat arviolta neljänneksen iäkkäiden potilaiden päivystyskontakteista (Laatikainen 2020).
Farmasian ammattilaiset ovat hyvinvointialueilla tärkeä osa moniammatillista tiimiä erikoissairaanhoidossa ja perustason
sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Lääkehoidon prosessit ja farmasian ammattilaisten osaaminen on tunnistettava hyvinvointialueiden palvelustrategioissa. Farmaseuttien ja proviisorien osallistuminen hoitopolkuun takaa lääkehoidon turvallisuuden, ja järkevä työnjako sosiaali- ja terveydenhoidon eri ammattilaisten välillä säästää muutenkin arvokkaita hoitotyön resursseja sekä tehostaa toimintaa.
Yhteistyötä apteekkien ja hyvinvointialueiden välillä tulee lisätä.
Hyvinvointialueilla ja apteekeissa työskentelevät farmaseutit ja proviisorit on otettava tiiviimmin mukaan asiakkaan lääkehoidon suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan.
Apteekit voivat tuottaa hyvinvointialueille lääkitysturvallisuuteen liittyviä palveluita. Esimerkkeinä näistä palveluista ovat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden lääkehoidon toteuttamiseen ja turvallisuuteen liittyvät palvelut, rokottaminen sekä potilaskohtaiset lääkehoidon arvioinnit. Osa näistä palveluista voidaan toteuttaa palvelusetelin avulla.