Koko kylän farmaseutti

Farmaseutti Pirjo Pikkukangas-Lintilä ajautui apteekkialalle sattuman kautta. Nyt takana on yli 30 vuoden työura samassa kotipitäjän apteekissa tuttujen asiakkaiden ympäröimänä.

Keski-Pohjanmaan Toholammilla sijaitseva kyläapteekki on ollut farmaseutti Pirjo Pikkukangas-Lintilän työpaikka vuodesta 1982 lähtien. Kunnioitettaviin työvuosiin mahtuu paljon muistoja ja muutoksia, mutta ennen kaikkea rinnalla kulkemista.

– Farmaseutti on farmaseutti myös kaupan kassajonossa. Varsinkin pienellä paikkakunnalla neuvonta ulottuu työajan ulkopuolelle. Toki vähemmän kuin ennen, mutta edelleen ihmiset
pysäyttelevät kylänraitilla ja pyytävät neuvoa muun muassa flunssan itsehoidossa.

Pirjon mukaan matalan kynnyksen toimintatapa on iso osa toimivaa asiakaspalvelua.

– Joustavuudesta ei tingitä. Meille on kunnia-asia, että asiakkaista pidetään hyvää huolta. Toimiva vuorovaikutus näkyy myös siinä, että paikkakuntalaiset ymmärtävät oman kyläapteekin arvon. Tällä tavoin pyörät jatkavat pyörimistään ja ovet pysyvät auki, Pirjo luonnehtii tyytyväisenä.

Siskon sijaiseksi

Pirjon tie apteekkialalle alkoi puolivahingossa ja muutenkin hyvin onnekkaiden sattumien kautta.

– Nuoruudessa haaveilin sairaanhoitajan ammatista. Lukion jälkeen ammattihaaveet jäivät kuitenkin kellumaan, ja tein pieniä hanttihommia lasten kaitsemisesta siivoustöihin. Olisin jatkanut samoilla linjoilla pidempään, ellei paikallisesta apteekista olisi tarjottu muutaman kuukauden sijaisuutta teknisenä apulaisena.

Alun pitäen äitiysloman tuuraajaksi kysyttiin Pirjon siskoa. Koska siskolla oli jo työ kaupassa, hän antoi sijaisuuden Pirjolle.

– Olin todella innoissani. Parikymppisenä pienen tyttövauvan äitinä en ollut ehtinyt hankkia työelämästä suurempia kannuksia, mutta into auttoi eteenpäin – ja tässä sitä ollaan.

Takahuoneen monitaituri

Työt teknisenä apulaisena Pirjo kertoo aloittaneensa pystymetsästä.

– Taustalla ei ollut mitään kursseja eikä harjoittelujaksoja. Oppiminen tapahtui puhtaasti työn kautta. Nykypäivään verrattuna työtehtävät olivat kuitenkin hyvin erilaisia.

Vielä 80-luvulla esimerkiksi lääkkeiden valmistusta oli paljon.

– Kamferi- ja anistippojen lisäksi itsetehdyillä lääkevoiteilla, kuten lehmien utarevoiteella, oli kysyntää. Pulverit annosteltiin yksitellen kapseleihin, ja tipat valmistettiin tarkan ohjeistuksen mukaisesti. Tehtäviini kuuluivat prosessin viimeistelyvaiheet, kuten pulverikapselien sulkeminen sekä tippojen pullottaminen ja korkkien sulkeminen. Itse valmistukseen minulla ei ollut oikeuksia, Pirjo kertoo.

Toholammin kaltaisessa pienessä kyläapteekissa teknisestä apulaisesta kehittyi ajan myötä takahuoneen monitaituri ja farmaseuttien oikea käsi.

– Tekemistä oli paljon ja tehtäväkenttä laaja. Purin tavaroita ja tuurasin siivoojaa. Tehtäviini kuului myös kerä­tä sivuapteekkeihin tulevat tilaukset ja täydentää sivukylien lääkekaapit. Jos aikaa jäi, kävin palvelemassa apteekin yhteydessä olleen kemikaliokaupan asiakkaita.

Mielenkiinto imaisi mukaansa

Vaikka Pirjon oli tarkoitus vain tuurata äitiyslomalle jäänyttä virkasisartaan, sijaisuus venähti yllättäen kolmeksi vuodeksi.

– Vakinainen työntekijä ei tullut enää takaisin, joten sain mahdollisuuden jatkaa. Olin niin tykästynyt työhöni, että halusin jäädä ja opiskella farmaseutiksi. Mielenkiinto imaisi kerralla mukaansa. Lisäksi kolme vuotta tehokasta työelämää lisäsi yllättävän paljon lukuintoa.

Farmasian opinnot Pirjo suoritti Kuopiossa.

– Pääsin kerralla sisään ja kunnialla läpi. Itkuhan siinä pääsi, kun viimeinen tentti meni yli odotusten ja hyväksytysti läpi. Opiskeluun toi nimittäin omat raitansa oppiaine nimeltä kemia. Ennakkoluulot omaa osaamista kohtaan olivat onnekseni todellisuutta suuremmat, Pirjo paljastaa naureskellen.

Farmaseutin koulutus kesti kokonaisuudessaan 2,5 vuotta. Puolen vuoden harjoittelun Pirjo suoritti tutuksi tulleessa Toholammin apteekissa.

– Olen ollut todella onnekas, sillä valmistuttuani sain jatkaa siitä, mihin jäin. Tällä kertaa kuitenkin farmaseuttina. Jos en ihan väärin muista, aloitin työt lähes saman tien.

Neuvonta tärkeää

Yli 30 vuotta saman apteekin palkkalistoilla ollut Pirjo kuvailee menneitä vuosikymmeniä suurten muutosten virraksi.

– Paljon on ehtinyt tapahtua. Muutoksista suurimmat ovat tulleet tietotekniikan myötä. Ennen esimerkiksi lääkepurkkien etiketit kirjoitettiin kirjoituskoneella ja lääkkeiden hinnat katsottiin mikrofilmeiltä. Myös lääkekorvaukset laskettiin käsin. Yhden purkin ympärillä pyöri monta ihmistä, mutta nykyään työvaiheet hoitaa yksi ihminen ja tietotekniikka.

Apteekkiala on kokenut matkan varrella myös asiakaspalveluun kohdistuvia muutoksia. Pirjon mukaan neuvonta on apteekkityön hopealankoja ja tärkeä osa asiakaspalvelua.

– Vielä 80-luvulla tietoa jaettiin niukasti. Esimerkiksi reseptilääkkeiden kohdalla neuvonta oli lähinnä lääkäreiden asia. Nykyään farmaseuttinen henkilökunta on asiakasta varten. Vaikka ihmiset ovat hyvin valveutuneita, meiltä saa kysyä ja pitääkin kysyä. Lisäksi meidän tulee aina varmistaa, että asiakas on tietoinen lääkkeen oikeasta käytöstä.

Kela-korvausten muuttuminen ja e-reseptit ovat tuoneet omat heijasteensa kyläapteekin tiskin taakse.

– Asiakkaille muutokset konkretisoituvat usein vasta tiskin äärellä. Meillä apteekkilaisilla täytyy olla päivitetyn tiedon lisäksi kyky myötäelää haasteellisissa tilanteissa.

Tietoa tulvii

Farmaseutin työ on vuosikymmenten saatossa muuttanut muotoaan, mutta edelleen mukana kulkee pieniä perinteitä.

– Kyläapteekin farmaseuttina työnkuvani on hyvin laaja. Asiakas on ykkönen ja häntä palvellaan aina ajan kanssa. Lisäksi valmistan jonkin verran lääkkeitä, kuten nostalgisia mustanparrantippoja sekä kortisonivoiteita.

Erilaisiin koulutuksiin Pirjo osallistuu mielellään ja mahdollisuuksien mukaan.

– Muutostahti on kova, joten ammattitaitoa on pidettävä yllä koko ajan. Mukana pysyminen vaatii mukautumista, ennakointia ja jatkuvaa hereillä oloa. Onneksi tietoa riittää ja sitä on myös saatavilla. Valtakunnallisten ja alueellisten koulutusten lisäksi apteekin henkilökunnalle on tarjolla hyväksi havaittua videokoulutusta.

Polttoainetta jaksamiseen

Toholammin apteekissa työskentelee tällä hetkellä apteekkarin lisäksi neljä farmaseuttia, joista yksi on osa-aikainen. Parhaimmaksi polttoaineeksi jaksamiseen Pirjo luonnehtii hyvää työyhteisöä.

– Viihtymisen kivijalkana toimivat ihanat työkaverit ja mukavat asiakkaat, Pirjo kertoo.

Myös motivaation säilyttäminen on tärkeää.

– Asenne auttaa eteenpäin, mutta välillä on otettava aikaa itselle. Vuonna 2007 jäin vuoden vuorotteluvapaalle. Taustalla oli irtiotto rutiineista, mutta samalla myös ensimmäisen lapsenlapsen syntyminen.

Hyväksi motivaation kohottajaksi Pirjo luonnehtii lisäkoulutusta.

– Suoritin vuonna 2015 LHA-pätevyyden. Lääkehoidon arviointi -koulutus oli vaativa, mutta samalla innostava ja itsetuntoa kohottava.

Pirjon mukaan motivaatiota voi ruokkia myös työajan ulkopuolella.

– Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, joten käymme työkavereiden kanssa kahtena aamuna viikossa kuntosalilla. Lisäksi ympärilläni on kahdeksan naisen porukka, jonka kanssa teemme tyttöjen juttuja ja käymme niin sanotuilla terapiaretkillä. Välillä on tarpeellista keventää mieltä; itkeä, nauraa ja puhua tärkeimmät pois.

 

Tarvitaanko valtakunnallisia työehtosopimuksia myös jatkossa?