Kolmen ketjulla lääkitykset kuntoon

Pohjois-Karjalassa on kehitetty malli kotihoidon asiakkaiden kokonaislääkehoidon tarkempaan hallintaan. Huomiota on kiinnitetty asiakaslähtöisyyteen ja moniammatillisen tiimin tehokkaaseen yhteistyöhön, jossa proviisorilla on merkittävä rooli.

Pohjois-Karjalassa on arvioitu yli 75-vuotiaiden määrän lisääntyvän noin 50 prosentilla vuosien 2017–2030 aikana. Tämä on suuntaus muuallakin Suomessa. Kotihoidon sekä omais- ja perhehoitajien palveluja on uudistettu nykyistä yhdenvertaisemmiksi ja paremmin koordinoiduiksi vuosien 2016–2018 aikana hallituksen I&O-kärkihankkeena. Siun soten alueella hanketta on toteutettu nimellä AVOT, mikä tulee sanoista arvokasta vanhenemista omatoimisuutta tukemalla.

Lääkehoito on yksi kotihoitoasiakkaan hoidon tärkeimmistä osa-alueista. Sillä parannetaan hänen toimintakykyään ja elämänlaatuaan sekä vähennetään terveys- ja hoivapalveluiden tarpeetonta käyttöä.

AVOT-hankkeen yhtenä osatavoitteena on ollut kehittää Siun soten alueelle lääkehoidon arvioinnin (LHA) moniammatillinen toimintamalli, jossa asiakkaan hyväksi toimii kotisairaanhoitajan sekä proviisorin ja lääkärin muodostama yhteistyöketju. Tarkoituksena on saada asiakkaan lääkehoidon kokonaisuus parempaan hallintaan. Hankkeessa kehitettiin malli myös kotihoitoasiakkaiden vajaaravitsemuksen seurannalle, mikä on tärkeää paitsi hyvinvoinnin myös lääkehoidon onnistumisen kannalta.

Proviisori sanansaattajaksi

Arviointiprosessi lähtee liikkeelle kotihoidon asiakkaan omista vointi- ja oirekuvauksista, jotka kotihoidon hoitaja kokoaa Siun soten proviisorille lääkityksen muutostarpeen arviointia varten.

– Ideaalihan mallissa olisi, että arviointi tehtäisiin lääkärin kanssa yhdessä, mutta siihen ei ole haastavan kotihoidon lääkäritilanteemme vuoksi mahdollisuuksia, kertoo Siun soten kotihoidon proviisori Kirsi Pesonen.

Lääkäreihin Pesonen on normaalisti yhteydessä vain potilastietojärjestelmän kautta. Hän pitää kuitenkin tärkeänä puhelua, jonka käy arviointinsa jälkeen vielä sairaanhoitajan kanssa ja toteaa olevansa lääkärien apu eikä arvostelija. Pienimmän haitan tasapainon etsiminen esimerkiksi monilääkityillä voi olla vaateliasta tutkimustyötä, johon lääkärien aika ei riitä.

Vuonna 2017 valmistui valtakunnallinen tutkimus ILMA-mallista, joka tarkoittaa iäkkäiden lääkehoidon moniammatillista arviointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että moniammatillisella tiimityöskentelyllä, jossa farmasisti on mukana, voidaan järkevöittää kotihoidon asiakkaiden lääkehoitoa ja vähentää siihen liittyviä riskejä.

Arvioinnin ajoitus kohdilleen

Proviisori Pesonen on laatinut kotihoidon henkilöstön käyttöön asiakkaan voinnista esitietolomakkeen, jonka hoitaja täyttää yhdessä asiakkaan kanssa. Kysely on syytä tehdä erityisesti, jos asiakkaalla ilmenee kaatuilua, huimausta, sekavuutta, väsymystä tai matalaa verenpainetta tai jos käytössä on riskilääkkeitä tai asiakas on monilääkitty. Sairaanhoitaja toimittaa täytetyn lomakkeen potilastietojärjestelmään ja tilaa proviisorilta lääkehoidon arvioinnin. Tätä ennen hän varmistaa, että asiakkaan tietojärjestelmässä näkyvät lääkkeet vastaavat käytössä olevia.

– Tämän oirekartoituksen, tietojärjestelmässä näkyvän lääkelistan ja muiden potilastietojen perusteella arvioin lääkityksen mahdolliset yhteis- ja haittavaikutukset sekä teen niiden pohjalta tarvittaessa muutosehdotuksia. Sairaanhoitaja esittelee arvioinnin asiakasta hoitavalle lääkärille, joka tekee tarpeellisiksi katsomansa muutokset, Pesonen kuvailee prosessin etenemistä.

Mallin toteutusta ollaan viemässä nyt siihen, että lääkehoidon kokonaisuuden arviointi tehdään kaikille uusille kotihoidon asiakkaille. Myös asiakkaat itse tai heidän omaisensa saattavat pyytää arviointia jonkin oireen vuoksi.

Pesonen arvelee, että tulevaisuudessa saattaisi olla kannattavaa tehdä lääkehoidon arviointeja jo ennakoivasti eli alle 75-vuotiaille.

– Iäkkään lääkehoidon lopettaminen on haastavampaa. Se pitää tehdä varovasti, kun elimistön reservikapasiteetti on laskenut ja esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta on yleistä. Lääkesaneerauksen tekeminen jo ennen ongelmien ilmaantumista voisi olla vielä tehokkaampaa.

Koulutus on jatkuvuuden A ja O

– Tällä tavalla moniammatillisesti toteutettuna tämä toimii hyvin. Tärkeää on, että mukana on kotisairaanhoitaja, jolla on usein ollut pitkä hoitosuhde asiakkaaseen ja tieto käytössä olevista lääkkeistä, toteaa Pesonen, jolla on myös lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) erityispätevyys.

Moniammatillisen LHA-mallin sisäänajoon kuuluu myös kotihoidon tiimien koulutus. Pesonen käykin kertomassa Siun soten eri kotihoidon alueilla ikääntymisen vaikutuksista lääkehoitoon sekä perehdyttämässä hoitohenkilöstöä uuteen lääkehoidon arviointikäytäntöön.

Koulutusyhteistyön myötä tulevat sairaanhoitajat ja lähihoitajat puolestaan perehdytetään uusiin käytäntöihin suoraan.

Asiakkaan luottamus lisääntyy

– Tällainen malli on vastaus pitkäaikaiseen toiveeseemme, että joku katsoisi ajan ja ajatuksen kanssa asiakkaan lääkityksen kokonaisuutta ja sitä, olisiko usein joitakin turhaan päälle jääneitä lääkemääräyksiä mahdollista purkaa, Liperin kotisairaanhoitaja Satu Lappalainen kertoo.

Voinnin ja oireiden kartoitus sairaanhoitajan kanssa voi kasvattaa myös asiakkaan luottamusta lääkitykseensä. Lääkehoidon ja ravitsemustilan haastattelut voi tehdä samalla kertaa. Tärkeä hoitohenkilöstön vastuualue on lääkehoidon ja sen muutosten vaikutusten seuranta.

– Joitakin asiakkaita rauhoittaa se, kun lääkkeet käydään tarkkaan läpi, eivätkä he jonkin tarpeellisen lääkkeen kanssa enää vastustele joka kerta.

Liperiläinen Irja Heiskanen, 90, on kesällä aloittanut kotipalvelun asiakkuuden. Heiskanen kuuluu niihin hyväosaisiin, joilla on vielä ystäviä ja omaisia, ja muistikin toimii.

– Kyllähän täällä kotona on hyvä, niin kauan kuin vain tuo pääkoppa pysyy kunnossa, Heiskanen toteaa.
Proviisori Pesonen käy, tällä kertaa sairaanhoitajan sijaan, lääkehoidon arviointia varten täytettävän esitietolomakkeen läpi Heiskasen kanssa. Hän kyselee lääkityksen tuoreista muutoksista, lääkkeiden käytön ongelmista ja mahdollisesti esiintyvistä oireista, joista monet ovat lääkkeiden sivu- ja haittavaikutuksia.

Arvioinnin tuloksena Heiskasen lääkkeistä löytyi yksi, jonka määräyksen lääkäri päätyi sittemmin lopettamaan.

Vajaaravitsemuksen ehkäisy sai oman mallinsa

Satu Pölönen

AVOT-hankkeen puitteissa ravitsemusterapeutti Satu Pölönen oli mukana kehittämässä kotihoidon asiakkaita varten koordinoitua vajaaravitsemuksen ehkäisyn ja hoidon toimintamallia.

– Ohjelmaa tarvitaan, koska vajaaravitsemuksen on todettu olevan ikäihmisillä merkittävin ravitsemuksellinen ongelma ja sen riskivaihe on vaikea huomata, Pölönen kertoo.

Vajaaravitsemustila heikentää ihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä. Se voi vaikuttaa myös lääkkeiden tehoon ja turvallisuuteen, edistää sairauksien syntyä ja siten lisätä edelleen lääkehoidon tarvetta. Jotkin lääkkeet puolestaan voivat vaikeuttaa syömistä aiheuttamalla esimerkiksi suun kuivumista, pahoinvointia, vatsavaivoja tai ruokahalun vähenemistä.
Ohjelman avulla ohjataan kotihoidon henkilökuntaa tunnistamaan asiakkaan vajaaravitsemustila ja reagoimaan siihen. Työkaluna ravitsemustilan määritykseen käytetään yli 65-vuotiaille validoitua MNA-testiä (Mini Nutritional Assessment), joka on kehitetty erityisesti tunnistamaan vajaaravitsemuksen riskivaihe.

– Vaihekaavio ohjeistaa hoitajia tekemään testin uusille asiakkaille, kirjaamaan tulokset tietyllä tavalla ja noudattamaan testipisteiden mukaisia ohjeita. Vaihtoehtoiset reitit ovat normaali perusohjaus, vajaaravitsemuksen kasvaneeseen riskiin tai aliravitsemukseen reagointi erillisten toimintaohjeiden mukaan.

Aliravitsemuksen tai sen riskin kohdalla omahoitajan rooli sekä ravitsemusterapeutin ja lääkärin seuranta ovat tärkeitä.

– Oleellista on selvittää myös asiakkaan vajaaravitsemuksen syitä ja reagoida niihin, esimerkiksi onko lääkityksellä osuutta siihen, Pölönen toteaa.

Siun soten alueen kotihoidon tiimit on jo mallin toteutukseen koulutettu. Sen juurtuminen jatkuu ravitsemusyhdyshenkilöiden myötä.