Koulutustarve kasvaa kliinisen farmasian osaamistarpeiden rinnalla

Lääkehoidon asiantuntijoiden koulutus tulisi tulevaisuudessa integroida terveydenhuollon muuhun koulutukseen, professori Marja Airaksinen sanoo.
Marja Airaksinen on ollut suunnittelemassa vuonna 2010 käynnistynyttä sairaala- ja terveyskeskusfarmasian erikoistumiskoulutusta (vuodesta 2016 apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutus), minkä lisäksi hän on toiminut koulutuksen toteutuksessa vastuuprofessorina.

Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan professori Marja Airaksisen koordinoiman valtakunnallisen apteekkien lääkeneuvonnan kehittämishankkeen, TIPPA-projektin, tavoitteena oli edistää lääkkeiden rationaalista käyttöä sekä vähentää itsehoitolääkkeiden väärää ja tarpeetonta käyttöä. Projektin aikana havaittiin, että potilaiden ongelmia ei pystytä ratkaisemaan yksin apteekkien lääkeneuvonnassa, vaan tarvitaan tarkempaa lääkehoidon selvittelyä. Tästä lähti liikkeelle farmasian ammattilaisille suunnattu lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) erityispätevyyskoulutus 2005.

LHKA on vuosien varrella muuntunut monenlaisiksi käytännöiksi eri toimintaympäristöihin. Koulutus on myös pilkkoutunut kahteen osaan, joista perustason lääkehoidon arviointikoulutusta (LHA) ollaan sisällyttämässä farmaseutin tutkintoon. Helsingin yliopistossa tämä on toteutettu 2014 käynnistyneen tutkintouudistuksen yhteydessä. Myös apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutus valmentaa LHA-asiantuntijaksi.

Tulevaisuudessa on mahdollista todentaa LHA-asiantuntijuus portfolioksi koottavien näyttöjen avulla.

Jokaisen tulee hallita lääkehoidon tarkistus

Lääkehoidon arviointikoulutuksia on järjestetty alusta alkaen valtakunnallisena yhteistyönä. Koordinaattorina on toiminut TIPPA-koordinaatioryhmä, joka toimii nykyisin nimellä apteekkien ammatillisen toiminnan edistämistyöryhmä (AATE-ryhmä). Koulutuksen käytännön toteutuksesta on vastannut Itä-Suomen yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate.

Lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyyskoulutusta on uudistettu siten, että se koostuu nykyään kahdesta osasta: Lääkehoidon arvioinnin (LHA) asiantuntijakoulutus on 20 opintopisteen laajuinen itsenäinen opintokokonaisuus. Tämän jälkeen osaamista voi syventää lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) opintokokonaisuudella, jonka laajuus on 15 opintopistettä.

Periaatteessa jokaisen farmasistin tulee osata tehdä lääkehoidon tarkistus esimerkiksi lääkkeiden toimittamisen yhteydessä. Lääkehoidon tarkistus tapahtuu ajantasaisen lääkityslistan tietojen perusteella.

Lääkehoidon arvioinnissa lääkityslistan lisäksi hankitaan tietoa lääkehoidon onnistumisesta asiakkaalta itseltään lääkkeiden käytön, hoitoon sitoutumisen ja omahoidon onnistumisen varmistamiseksi.

Lääkehoidon kokonaisarvioinnissa varmistetaan lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus ottaen huomioon henkilön sairaudet ja terveydentila.

Kokonaisarviointiin kuuluu potilaan haastattelu sekä lääkehoitoon mahdollisesti tehtävien muutosten vaikutusten seuranta. Kokonaisarviointi tehdään yhteistyössä hoitavan lääkärin ja muiden hoitoon osallistuvien kanssa.

LHKA-erityispätevyys on voimassa viisi vuotta. Voimassaoloa voi jatkaa osoittamalla, että on ylläpitänyt erityispätevyyttä tekemällä lääkehoidon kokonaisarviointeja ja opiskelemalla teoriatietoa. Myös opiskelijoiden LHA-tehtävän ohjausta harjoittelun aikana (LHA-tutor) voidaan pitää näyttönä erityispätevyyden ylläpitämiseen.

Arviointi nostaa ongelmat esille

Asiakkailla on tänä päivä käytössään yhä enemmän ja yhä tehokkaampia lääkehoitoja, eikä heillä välttämättä ole lääkityslistaa tai hoitosuunnitelmaa lääkehoidon toteuttamiseen. Lääkkeitä ei määrätä ja käytetä läheskään aina suositusten ja ohjeiden mukaisesti, jolloin tavoiteltu hoidollinen hyöty jää saavuttamatta.

Pahimmassa tapauksessa lääke aiheuttaa haittoja. Sen sijaan, että asiakas jää yksin lääkereseptin kanssa, hänen pitäisi tietää, mitä lääkkeitä hän syö ja miksi, miten lääkkeitä tulee ottaa, mitä vaikutuksia on odotettavissa ja kuinka pitkään lääkehoitoa tulee jatkaa.

Airaksinen ottaa esimerkiksi kalliit biologiset lääkkeet.

– Onko meillä varaa siihen, että yhteiskunta maksaa lääkkeen, muttei varmisteta sitä, että lääke otetaan oikealla tavalla hoidollisten vaikutusten varmistamiseksi, Airaksinen kysyy.

Vuositasolla suorat lääkekustannukset muodostavat 12 prosenttia terveydenhuollon kokonaismenoista, jolloin asialla on paitsi kansanterveydellistä myös taloudellista merkitystä.

– Yksilöiden paremmat hoitotulokset vaikuttavat terveydenhuollon kustannuksiin, koska lääkehoitoihin investoimalla saadaan terveyttä ja toimintakykyä samalla, kun lääkehaitoista aiheutuvia kuluja jää pois. Jos lääkehaittojen vuoksi joutuu sairaalaan tai jopa tehohoitoon, niistä tulee suuria kustannuksia. Lääkehaittoja voidaan torjua ennalta, jos hoito on paremmin suunniteltu.

Pätevyys tuo lisää työmahdollisuuksia

LHKA-erityispätevyyden suorittaneita lääkehoidon osaajia on tällä hetkellä noin 200 ja LHA:n suorittaneita huomattavasti enemmän. Sote-alueille tulisi saada Airaksisen mukaan moniammatilliset koulutus- ja kehittämisyksiköt, osaamiskeskukset, jotka kouluttaisivat myös farmasian osaajia alueellisiin tarpeisiin. Lisäksi kliinisen farmasian opetus yliopistoissa tarvitsisi huomattavasti enemmän resursseja.

– Farmasistien työ apteekeissa, sairaaloissa ja muissa toimintaympäristöissä on muuttunut ja on kovaa vauhtia edelleen muuttumassa turvallisen lääkehoidon varmistamisen suuntaan. Uusien tehtävien vastaanottaminen lääkitysturvallisuustyössä edellyttää, että henkilö tuntee riittävästi soveltavaa lääkehoitoa, Airaksinen sanoo.

LHA-asiantuntija- ja LHKA-erityispätevyyskoulutus antavat farmasisteille uusia valmiuksia lääkityksessä havaittujen tilanteiden ja ongelmien ratkaisemiseen erilaisissa toimintaympäristöissä.

Airaksinen arvioi, että farmaseuttien ja proviisorien työtilanne tulee paranemaan tulevaisuudessa niillä, joilla on kunnon lääkehoitoosaaminen. Suuntaa antaa käynnissä oleva hoivakotikriisi, jossa on tullut esille lääkehoidon toteutukseen liittyviä vakavia puutteita ja potilasturvallisuusriskejä, jopa potilasvahinkoja. Yksiköihin tulisikin saada farmaseuttista osaamista lääkitysturvallisuuden varmistamiseksi.

– Apteekit ja sairaala-apteekit ovat kehittäneet paljon uusia lääkitysturvallisuutta edistäviä käytäntöjä, joissa ne hyödyntävät koulutettujen asiantuntijoiden osaamista aina perusneuvonnasta lähtien.

Lääkehoidon tarkistuksen, arvioinnin ja kokonaisarvioinnin käytännöistä laadittiin vuonna 2017 kuvaukset, jotka on julkaistu Farmasialiiton tieteellisessä julkaisussa Dosiksessa. Samalla määriteltiin, millaista osaamista erilaisissa arvioinneissa tarvitaan. › bit.ly/dosis_317

Tunnetko käsitteet?

58 prosenttia nettikyselyymme vastanneista kertoi tietävänsä, mistä on kyse seuraavissa termeissä.

Lääkehoidon tarkistuksessa selvitetään asiakkaan kokonaislääkitys, joka kattaa reseptilääkkeet, itsehoitolääkkeet sekä esimerkiksi kivennäis- ja hivenaineet. Tarkoituksena on poistaa lääkkeiden päällekkäisyydet ja yhteensopimattomuudet. Lisäksi tarkistetaan lääkkeiden ottoajankohdat.

Lääkehoidon arvioinnilla (LHA) tarkoitetaan lääkehoidon soveltuvuuden, tarpeen, tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisuuden arviointia. Arvioinnissa otetaan huomioon reseptilääkkeiden lisäksi itsehoitovalmisteet.

Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA) on laaja selvitys potilaan lääkehoidosta. Käytettävien lääkkeiden annosten ja ottoajankohtien tarkistuksen lisäksi arvioidaan lääkityksen tarve, tarkoituksenmukaisuus ja taloudellisuus. Lääkehoidon kokonaisarviointi tehdään moniammatillisessa tiimissä, jossa on aina mukana lääkäri.