Lääkehoidon arviointi on tärkeä osa potilaan lääkehoidon suunnittelua ja seurantaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että iäkkäille lääkkeiden käyttäjille lääkehoidon arviointi pitäisi tehdä vähintään vuosittain, tarvittaessa useammin. Nuoremmille potilaille lääkehoidon arviointi tehdään esimerkiksi silloin, jos heidän hoitava lääkärinsä, lääkealan ammattilainen tai muu hoitohenkilökunta epäilee lääkehaittoja.
– Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA) on laajin ja kattavin arviointi, joka tehdään kaikkein ongelmallisimmille potilaille. Lääkehoidon arviointi (LHA) on hieman keveämpi muoto, mutta periaatteessa senkin avulla pystytään ratkaisemaan monia ongelmia, sanoo Helsingin yliopiston tutkijana toimiva farmasian tohtori, proviisori Maarit Dimitrow.
Tiedot ajan tasalle
Lääkehoidon arvioinnissa hankitaan potilaan lääkityslistan tietojen ja muiden paikallisesti sovittujen tietojen, kuten diagnoosien ja laboratorioarvojen, lisäksi tietoa lääkehoidon onnistumisesta asiakkaalta itseltään lääkkeiden käytön, hoitoon sitoutumisen ja omahoidon onnistumisen varmistamiseksi. Koulutuksen saanut tai erityispätevöitynyt farmaseutti tai proviisori arvioi potilaan lääkehoidon tarkoituksenmukaisuuden ottaen huomioon potilaan sairaudet ja terveydentilan.
– Kun tiedetään, miten potilas syö lääkkeitään ja miten todellinen lääkitys vaikuttaa potilaan hoitoon, on uudet hoitopäätökset mahdollista tehdä ajantasaiseen ja oikeaan tietoon perustuen. Samalla voidaan mahdollisesti välttää turhia tutkimuksia ja ylimääräisiä hoitoja, mikä vaikuttaa positiivisesti potilaan elämänlaatuun ja vähentää sekä potilaan että yhteiskunnan kustannuksia, sanoo proviisori ja farmasian tohtorikoulutettava Suvi Hakoinen.
Lääkehoidon arviointiin ja kokonaisarviointiin kuuluu myös lääkehoitoon mahdollisesti tehtävien muutosten vaikutusten seuranta.
Havainnot heti käytäntöön
Lääkehoidon arviointi vaikuttaa potilaan lääkehoitoon siten, että lääkäri vie arvioinnissa tehdyt kiireellisimmät ”löydökset” heti käytäntöön. Osa havainnoista ja muutosehdotuksista jää potilaan
lääkehoitosuunnitelmaan päätöksenteon tueksi myöhemmin tehtäviä lääkehoitopäätöksiä varten.
– Jos arvioinnissa huomataan, ettei potilas esimerkiksi pysty nielemään pillereitä kokonaisina, vaan ne pitää hänelle murskata ennen annostelua ja lääkemuoto tämän sallii, tämäkin tieto viedään lääkehoitosuunnitelmaan, Dimitrow sanoo.
Lääkehoidon arviointi ja kokonaisarviointi tehdään aina yhteistyössä potilaan, häntä hoitavan lääkärin sekä muun hoitoon osallistuvan henkilökunnan kanssa. Lääkäri kuitenkin käytännössä päättää, tehdäänkö potilaalle lääkehoidon arviointi vaiko laajempi lääkehoidon kokonaisarviointi.
– Jos esimerkiksi apteekin farmasisti arvioi, että potilas tarvitsee lääkehoidon arvioinnin, ja hän on itse arvioinnin pätevyyden omaava henkilö, hänen on aivan ensimmäisenä otettava yhteys potilasta hoitavaan lääkäriin, Dimitrov korostaa.
Yhteistyö hoitavan lääkärin kanssa tulee aina aloittaa jo ennen arvioinnin tekemistä.
– Jos hoitava lääkäri ei suostu yhteistyöhön tai on sitä mieltä, ettei arviointia tehdä, niin silloin arviointi menee hukkaan. Lääkäri päättää kaikki lääkitysmuutokset ja miten ne toteutetaan käytännössä, Dimitrow sanoo.
Arvioinnit paljastavat ongelmat
Suvi Hakoisen mukaan LHA- ja LHKAmallien toteutus vaihtelee eri sairaalaorganisaatioiden välillä, eikä yhteistä toimintamallia niiden toteuttamiseksi ole monissa paikoissa vielä olemassa.
– Arvioinnit on usein keskitetty esimerkiksi geriatrian yksiköihin, mutta muissa yksiköissä yhteistä mallia ei välttämättä ole. Tämän vuoksi arviointi ei usein toteudu moniammatillisesti, vaan jää pelkästään lääkärin vastuulle, Hakoinen kertoo.
– Lääkehoidon kokonaisvastuu on aina lääkärillä, mutta käytännössä tilanne on se, että potilas käy monella lääkärillä ja vastaanottoajat ovat niin lyhyitä, ettei niiden aikana ehditä käsittelemään kuin yhtä asiaa kerrallaan. Tästä voi seurata potilaalle lääkehoitoon liittyviä ongelmia, sanoo Kliinisen Farmasian Seuran puheenjohtaja ja Kuopion yliopistollisen sairaalan proviisori Raimo Ojala.
Arviointien avulla lisätään potilaan lääkehoidon turvallisuutta. Ojalan mielestä tehtyjen arviointien määrää pitäisi lisätä nykyisestä huomattavasti, sillä tiedetään, että lääkehoitoon liittyy myös haittoja ja ongelmia.
– Potilaan oireiden ei välttämättä edes hoksata olevan lääkkeen aiheuttamia haittavaikutuksia. Tällöin niitä lähdetään uudella lääkkeellä hoitamaan, vaikka oikea hoito olisi lääkkeen vaihto toiseksi tai sen lopetus kokonaan, Ojala toteaa.
Resurssipula haasteena
Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen toteutuminen edellyttää Ojalan mukaan nykyistä enemmän resursseja, välineistöä ja kouluttautuneisuutta. Hän näkee, että apteekkihenkilökunnan rooli arviointien tekemisessä tulee tulevaisuudessa varmasti kasvamaan.
– Pääsääntöisesti lääkehoitoja määrätään kuitenkin terveyskeskuksissa, joten LHA- ja LHKA-pätevöityneitä farmasisteja tulisi työskennellä nykyistä useammin myös näissä. Moni lääkitykseen liittyvä ongelma lähtee käyntiin – ja jo korjataankin – avohuollon piirissä, Ojala sanoo.
Myös Dimitrow myöntää, että resurssipula vaikeuttaa nykyisten suositusten toteutumista. Monissa Suomen apteekeissa ei löydy tänä päivänä LHA-asiantuntija- saati LHKAerityispätevyyskoulutuksen saaneita farmasian ammattilaisia, joilla olisi valmiuksia lääkityksessä havaittujen ongelmien ratkaisemiseen.
Tilanteeseen on kuitenkin odotettavissa helpotusta, sillä pätevöintiin vaadittavat opinnot on otettu viimeisen parin vuoden aikana osaksi farmaseutin tutkinnon koulutusohjelmaa.
– Sitä mukaa kun uusia pätevöityneitä ihmisiä valmistuu alalle, yhä useammista apteekeista tulee varmasti alan osaamista löytymään, sanoo Helsingin yliopistossa luennoinut Dimitrow.
Lääkityslista tiedonkulun avuksi
Ojala harmittelee, että lääkehoitosuunnittelua ja lääkehoitosuunnitelman tekoa vaikeuttaa Suomessa organisaatioiden välinen tiedonkulkuongelma. Tähän toisi avun kansallisen lääkityslistan käyttöönotto. Kansallisen lääkityslistan kehittämisen tavoitteena on parantaa ammattilaisen mahdollisuuksia saada kokonaiskäsitys potilaan lääkityksestä. Myös potilaan mahdollisuus hallita omia lääkitystietojaan paranisi.
– Jos otamme kansallisen lääkityslistan käyttöön, potilasta hoitavilla tahoilla olisi aina käytössään viimeisimmät tiedot potilaan käytössä olevista lääkkeistä, lääkkeiden käyttötarkoituksista sekä esimerkiksi potilaan lääkitykseen liittyvistä seurattavista asioista. Sillä olisi myös erittäin iso merkitys potilaiden lääkehoitoon sitoutumiseen, mikä on kansainvälisestikin merkittävin lääkehoito-
ongelma, Ojala sanoo.
Kansallisen lääkityslistan on tarkoitus korvata erilliset alueelliset ja järjestelmäkohtaiset lääkityslistat. Tämä vähentäisi terveydenhuollon ammattihenkilöiden päällekkäistä työtä ja tehostaisi lääkitystiedon käyttöä tiedolla johtamisessa ja päätöksenteossa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on kertonut, että kansallisen lääkityslistan kehittämistyö jatkuu tarvittavien lainsäädäntömuutosten valmistelulla ja asiaa koskevat päätökset tehdään syksyllä 2020.
– Kansallinen lista mullistaisi lääkehoidon suunnittelua ja seurantaa Suomessa, Ojala sanoo.
Hän arvioi, että tämä uusi lääkehoitosuunnittelua tehostava työkalu tullaan Suomessa ottamaan käyttöön aikaisintaan vuonna 2023.
Artikkeli on osa potilaan lääkehoidon polku -juttusarjaa. Juttusarjan muut osat:
Diagnoosista lääkityksen aloittamiseen
Vain oikein käytetty lääke tehoaa
Lääkehoidon arvioinnit tehostavat kotihoitoa
Lääkityksen lopettaminen vaatii suunnitelmallisuutta
Portfoliotyökalun avulla LHA-osaaminen näkyväksi
Farmasian alan opiskelijat saavat nykyisin lääkehoidon arvioinnin osaamisen osana peruskoulutusta. Työelämässä on kuitenkin paljon ammattilaisia, jotka hankkivat LHA-osaamisen muilla keinoin.
Farmasialiiton koulutuspolitiikan ja urapalveluiden asiantuntija Sanna Passin mukaan portfoliotyökalu on väline, jonka tavoitteena on saada jokainen farmasian alan ammattilainen kehittämään omaa LHA-osaamistaan.
– Portfoliotyökalun avulla alan ammattilaiset voivat tunnistaa olemassa olevan osaamisensa ja saada siitä todistuksen. Se on keino osoittaa oma olemassa oleva osaaminen, Passi sanoo.
Portfoliotyökalu julkaistiin Farmasialiiton verkkosivustolla tämän vuoden alussa, ja se on jokaisen farmasian alan ammattilaisen käytettävissä. Verkkosivulta löytyy myös ohjeistus portfolion täyttämiseen sekä portfolion kriteerit.
Valmentavaa luentomateriaalia tulossa LHA-portfolion tueksi
Farmasialiitto on valmistellut yhteistyössä huippuasiantuntijoiden kanssa luentokokonaisuutta, joka noudattaa Aate-ryhmän asettamia tavoitteita ja tukee LHA-portfolion osaamistavoitteiden saavuttamista omatoimisella kertaamisella ja opiskelulla.
– Mittavan luentokokonaisuuden tuottamiseen päätettiin investoida jäseniltä saatujen toiveiden pohjalta. Uskomme, että jäsenetuna tarjottavan luentokokonaisuuden maltillinen
kustannus mahdollistaa jokaisen Farmasialiiton jäsenen ammatillisen osaamisen kehittämisen, Farmasialiiton toimitusjohtaja Riitta Uusi-Esko sanoo.
Farmasialiitto haluaa tukea jäseniä kaikin keinoin LHA-asiantuntijuuden saavuttamisessa. Jokainen voi suorittaa kertaus- ja opiskelukokonaisuuden oman aikataulun mukaisesti ja asuinpaikasta riippumatta. LHA-asiantuntijuus arvioidaan aiempaan tapaan Farmasialiiton ylläpitämän portfolion kautta.
– Konseptin pilotointi alkaa loppuvuoden aikana. Tiedotamme asiasta lisää seuraavassa numerossa sekä Farmasialiiton muissa viestintäkanavissa, Uusi-Esko lupaa.
