Lääkehoito on kumppanuutta

Mittava työ on saatu päätökseen: rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmasta on vastikään julkaistu loppuraportti sekä kuuden eri työryhmän raportit. Tavoitteet yltävät vuoteen 2022.

− Kahden edellisvuoden aikana on käyty erinomaista keskustelua. Toiveena on, että eri tahot löytävät oman roolinsa ja keinonsa rationaalisen lääkehoidon edistämisessä, toteaa tutkimus – ja kehittämispäällikkö, farmasian tohtori Katri Hämeen-Anttila Fimeasta.

Toimeenpano-ohjelmassa on nostettu eri teemoja liittyen lääkkeiden käyttöön. Lääkehoidon kokonaisuus on hallittua, lääkehuolto toimii uusissa sote-rakenteissa, hoitoa ja taloudellisuutta arvioidaan, sote-tietovarantoja hyödynnetään sekä tutkimuksia ja lääkeinnovaatioita edistetään.

− Kansallisella toimeenpanolla, palveluiden järjestäjällä ja tuottajalla, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisella sekä lääkkeiden käyttäjällä on sama päämäärä eli lääkehoitojen onnistuminen mutta omat tavoitteensa. Ne pitäisi saada toteutumaan oikeassa elämässä esimerkiksi lainsäädännön avulla, kertoo neuvotteleva virkamies, farmasian tohtori Ulla Närhi sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Ohjelma kiteyttää rationaalisen lääkehoidon perusperiaatteet. Se on vaikuttavaa, turvallista, taloudellista, yhdenvertaista ja laadukasta.

Yhteisellä asialla

Hämeen-Anttilan ja Närhin mukaan moniammatillisessa toimintakentässä lääkehoito on ennen kaikkea kumppanuutta. Lääkehoidon kokonaisuus sovitaan yhdessä potilaan kanssa, ja häntä myös tuetaan lääkkeiden käytössä.

Apteekilla on useita tehtäviä lääkehoidon eri vaiheissa: neuvonta lääkkeen käytössä, seuranta lääkehoidon vaikutuksista sekä lääkitysongelmien tunnistaminen ja ratkaiseminen. Lisäksi raportin mukaan asiakasta tulisi auttaa valitsemaan edullisin lääkevalmiste, jotta lääkehoito on kustannustehokasta sekä asiakkaan että yhteiskunnan näkökulmasta.

− Asiakasta voidaan aktivoida apteekissa kysymään lääkityksestään. Kumppanuutta ovat myös keskustelu- ja kuuntelutaidot sekä oikean informaation jakaminen, Hämeen-Anttila toteaa.

Lääkehoidon päivänä käynnistyi Sopiva lääke -kampanja, jossa asiakkaita kannustettiin keskustelemaan lääkkeistään terveydenhuollossa muun muassa apteekin farmaseuttisen henkilökunnan kanssa. Samalla asiakkaita johdatettiin luotettavan lääketiedon lähteille. Kampanja valmisteltiin Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmassa.

− Mitä enemmän rummutetaan, sitä paremmin asia iskostuu mieleen. On tärkeää, että lääkkeenkäyttäjät kunnioittaisivat ja arvostaisivat lääkehoitoaan, Närhi miettii.

Kampanjassa viriteltiin uudenlaista asennoitumista lääkehoitoon. Tavoitteena oli vaikuttaa lääkkeiden käyttöön kotona. Hämeen-Anttilan mukaan kampanja sopii hyvin työkaluksi apteekkiin.

Lääkitys ajan tasalle

Haasteena on, että terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole ajantasaista tietoa potilaan käyttämistä lääkkeistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valmistelee parhaillaan Kanta-palveluun yhtenäistä, yhteiskäyttöistä ja valtakunnallista lääkityslistaa. Potilas pääsisi katsomaan tietojaan Omakannan kautta ja päivittämään itse tietojaan itsehoitolääkkeiden, ravintolisien, rohdoksien ja muiden valmisteiden käytöstä.

Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisten olisi mahdollista kirjata lääkityslistaan tarkistusmerkintöjä. Se voitaisiin tehdä lääkekohtaisesti tai eritasoisina kokonaislääkityksen tarkistuksina.

Jo pari vuotta voimassa olleen lääkkeen määräämisasetuksen mukaan lääkäri on velvollinen merkitsemään reseptiin lääkkeen käyttötarkoituksen. Apteekki ei kuitenkaan aina saa tätä tietoa.

− Potilaan pitäisi aina tietää, miksi hän lääkettä käyttää. Siksi käyttötarkoituksen tulisi aina näkyä myös lääkemääräyksessä, Hämeen-Anttila korostaa.

Pitkäaikaiseen hoitoon tarkoitettu lääke tulisi aloittaa pienellä pakkauksella. Jos lääke ei osoittaudu sopivaksi, vältetään tarpeettomien lääkkeiden kertymistä kotitalouksiin.

Palveluna kliininen farmasia

Toimeenpano-ohjelma liittyy valmisteilla olevaan sote-uudistukseen, jonka laajassa kontekstissa rationaalinen lääkehoito on yhtenä osa-alueena.

− Sote-uudistus tuo enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, kiteyttää johtaja, farmasian tohtori Inka Puumalainen Yliopiston Apteekista. Hän vastaa Terveydenhuollon asiakkaat -liiketoiminnasta ja oli mukana Rationaalisen lääkehoidon tutkimus -työryhmässä.

Lääkehuolto sote-toimintaympäristössä -raportissa esitetään toimintamalleja, joiden avulla lääkitysturvallisuus voidaan nykyistä tehokkaammin varmistaa sekä lääkkeiden käyttäjän että palveluyksikön tasolla.

− Yhtenä toimintamallina ovat kliinisen farmasian palvelut, joiden tuottaminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Näitä palveluita tarjoavat sairaala-apteekit, apteekit ja yksityiset farmasia-alan ammattilaiset, Hämeen-Anttila kertoo.

Palveluihin kuuluvat muun muassa lääkehuollon auditointi terveydenhuollon yksikössä, erilaiset lääkityksen arvioinnit, lääkekäyttöön liittyvien vaaratapahtumien ehkäiseminen ja korjaaminen sekä lääkeinformaatio.

− Kliinisen farmasian palvelut ovat laajentaneet ja laajentavat farmasia-alan ammattilaisten toimenkuvaa. Heillä on paljon mahdollisuuksia, mutta omasta osaamisesta on huolehdittava ja tuotava se esiin, Hämeen-Anttila korostaa.

Annosjakelusta hyötyä

Lääkkeiden koneellinen annosjakelu parantaa lääkitysturvallisuutta. Toimintamalli ei ole yhtä laajassa käytössä kuin esimerkiksi Ruotsissa, mutta Puumalaisen mukaan parempaan suuntaan ollaan menossa.

− Olisi hyvä, jos annosjakelu integroituisi enemmän hoitoyksiköihin, sillä se edistäisi lääkehoidon onnistumista lääkitysturvallisuuden lisäksi. Säästöjäkin kertyy asiakkaalle ja yhteiskunnalle. Lisäksi annosjakelun alussa tehtävää lääkityksen arviointia voisi hyödyntää hoidon kokonaisuuden seurannassa vielä enemmän, Puumalainen pohtii.

Tällä hetkellä annosjakelupalvelu on SV-korvattava vain rajatulle asiakasryhmälle. Lääkehuolto sote-toimintaympäristössä -raportissa todetaankin, että korvausperusteita olisi arvioitava uudelleen, jotta palvelu houkuttelisi sen käyttöön.

Lääkehoito puntariin

Kotihoidossa on monisairaita ja monia lääkkeitä samanaikaisesti käyttäviä ikäihmisiä. Rationaalista lääkehoitoa pystytään parhaiten edistämään, jos koko lääkehoito on hallinnassa.

Toimeenpano-ohjelman mukaan moniammatillista yhteistyötä on tarpeen hyödyntää nykyistä koordinoidummin lääkehoidon arvioinneissa ja seurannassa. Tavoitteena on laatia kansalliset toimintamallit.

− Niiden avulla lääkitystietoja ajantasaistetaan, lääkehoidon arvioinnista hyötyvät lääkkeiden käyttäjät tunnistetaan ja lääkehoitojen arviointeja kohdistetaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksiköt olisivat vastuussa näiden nivomisesta toimintaan, Hämeen-Anttila toteaa.

Helsingin yliopistossa on kehitetty mittari, jonka avulla iäkkään henkilön lääkehoidon riskejä voidaan arvioida. Mittari on tarkoitettu avuksi kotihoidon lähi- ja perushoitajille, jotka voivat seurata lääkehoitojen hyötyjä ja haittoja sekä havaita lääkitysongelmia.

Myös apteekit ja toiminimifarmaseutit voivat hyödyntää arviointimittaria lääkitysongelmien tunnistamisessa. Mittari löytyy Lääkehoidon tietopaketeista Fimean verkkosivuilta.

Lääkehoidon arviointeja halutaan lisätä entisestään. Siten myös lääkehoidon laatu paranee.

− Se on pitkäjänteistä työtä, mutta siinä farmasian ammattilaiset pääsevät näyttämään osaamistaan. Lääkehoidon arvioinnissa haasteena ovat resurssit ja kustannukset, Hämeen-Anttila toteaa.

Hämeen-Anttilan mukaan lääkehoidon arvioinnilla on mahdollista jossain määrin vaikuttaa lääkehoidon sisältöön ja riskeihin. Vaikutuksia asiakkaiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun tai terveys- ja hoivapalveluiden käyttöön ei ole pystytty tutkimuksin osoittamaan.