Lääkehoito on kumppanuutta

Rationaalisen lääkehoidon linjaukset on kirjattu, ja toimintamalleja aletaan viedä käytäntöön. Tarkoituksena on, että lääkehuolto toimii sujuvasti myös uusissa sote-rakenteissa.
– Toiveena on, että eri tahot löytävät oman roolinsa ja keinonsa rationaalisen lääkehoidon edistämisessä, toteaa tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Katri Hämeen-Anttila Fimeasta.

Mittava työ on saatu päätökseen: rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmasta on vastikään julkaistu loppuraportti sekä kuuden eri työryhmän raportit. Tavoitteet yltävät vuoteen 2022.

− Kahden edellisvuoden aikana on käyty erinomaista keskustelua. Toiveena on, että eri tahot löytävät oman roolinsa ja keinonsa rationaalisen lääkehoidon edistämisessä, toteaa tutkimus – ja kehittämispäällikkö, farmasian tohtori Katri Hämeen-Anttila Fimeasta.

Toimeenpano-ohjelmassa on nostettu eri teemoja liittyen lääkkeiden käyttöön. Lääkehoidon kokonaisuus on hallittua, lääkehuolto toimii uusissa sote-rakenteissa, hoitoa ja taloudellisuutta arvioidaan, sote-tietovarantoja hyödynnetään sekä tutkimuksia ja lääkeinnovaatioita edistetään.

– Kaikilla asianosaisilla on sama päämäärä eli lääkehoitojen onnistuminen, kertoo neuvotteleva virkamies Ulla Närhi sosiaali- ja terveysministeriöstä.

− Kansallisella toimeenpanolla, palveluiden järjestäjällä ja tuottajalla, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisella sekä lääkkeiden käyttäjällä on sama päämäärä eli lääkehoitojen onnistuminen mutta omat tavoitteensa. Ne pitäisi saada toteutumaan oikeassa elämässä esimerkiksi lainsäädännön avulla, kertoo neuvotteleva virkamies, farmasian tohtori Ulla Närhi sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Ohjelma kiteyttää rationaalisen lääkehoidon perusperiaatteet. Se on vaikuttavaa, turvallista, taloudellista, yhdenvertaista ja laadukasta.

Yhteisellä asialla

Hämeen-Anttilan ja Närhin mukaan moniammatillisessa toimintakentässä lääkehoito on ennen kaikkea kumppanuutta. Lääkehoidon kokonaisuus sovitaan yhdessä potilaan kanssa, ja häntä myös tuetaan lääkkeiden käytössä.

Apteekilla on useita tehtäviä lääkehoidon eri vaiheissa: neuvonta lääkkeen käytössä, seuranta lääkehoidon vaikutuksista sekä lääkitysongelmien tunnistaminen ja ratkaiseminen. Lisäksi raportin mukaan asiakasta tulisi auttaa valitsemaan edullisin lääkevalmiste, jotta lääkehoito on kustannustehokasta sekä asiakkaan että yhteiskunnan näkökulmasta.

− Asiakasta voidaan aktivoida apteekissa kysymään lääkityksestään. Kumppanuutta ovat myös keskustelu- ja kuuntelutaidot sekä oikean informaation jakaminen, Hämeen-Anttila toteaa.

Lääkehoidon päivänä käynnistyi Sopiva lääke -kampanja, jossa asiakkaita kannustettiin keskustelemaan lääkkeistään terveydenhuollossa muun muassa apteekin farmaseuttisen henkilökunnan kanssa. Samalla asiakkaita johdatettiin luotettavan lääketiedon lähteille. Kampanja valmisteltiin Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmassa.

− Mitä enemmän rummutetaan, sitä paremmin asia iskostuu mieleen. On tärkeää, että lääkkeenkäyttäjät kunnioittaisivat ja arvostaisivat lääkehoitoaan, Närhi miettii.

Kampanjassa viriteltiin uudenlaista asennoitumista lääkehoitoon. Tavoitteena oli vaikuttaa lääkkeiden käyttöön kotona. Hämeen-Anttilan mukaan kampanja sopii hyvin työkaluksi apteekkiin.

Lääkitys ajan tasalle

Haasteena on, että terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole ajantasaista tietoa potilaan käyttämistä lääkkeistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valmistelee parhaillaan Kanta-palveluun yhtenäistä, yhteiskäyttöistä ja valtakunnallista lääkityslistaa. Potilas pääsisi katsomaan tietojaan Omakannan kautta ja päivittämään itse tietojaan itsehoitolääkkeiden, ravintolisien, rohdoksien ja muiden valmisteiden käytöstä.

Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisten olisi mahdollista kirjata lääkityslistaan tarkistusmerkintöjä. Se voitaisiin tehdä lääkekohtaisesti tai eritasoisina kokonaislääkityksen tarkistuksina.

Jo pari vuotta voimassa olleen lääkkeen määräämisasetuksen mukaan lääkäri on velvollinen merkitsemään reseptiin lääkkeen käyttötarkoituksen. Apteekki ei kuitenkaan aina saa tätä tietoa.

− Potilaan pitäisi aina tietää, miksi hän lääkettä käyttää. Siksi käyttötarkoituksen tulisi aina näkyä myös lääkemääräyksessä, Hämeen-Anttila korostaa.

Pitkäaikaiseen hoitoon tarkoitettu lääke tulisi aloittaa pienellä pakkauksella. Jos lääke ei osoittaudu sopivaksi, vältetään tarpeettomien lääkkeiden kertymistä kotitalouksiin.

Palveluna kliininen farmasia

Toimeenpano-ohjelma liittyy valmisteilla olevaan sote-uudistukseen, jonka laajassa kontekstissa rationaalinen lääkehoito on yhtenä osa-alueena.

− Sote-uudistus tuo enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, kiteyttää johtaja, farmasian tohtori Inka Puumalainen Yliopiston Apteekista. Hän vastaa Terveydenhuollon asiakkaat -liiketoiminnasta ja oli mukana Rationaalisen lääkehoidon tutkimus -työryhmässä.

Lääkehuolto sote-toimintaympäristössä -raportissa esitetään toimintamalleja, joiden avulla lääkitysturvallisuus voidaan nykyistä tehokkaammin varmistaa sekä lääkkeiden käyttäjän että palveluyksikön tasolla.

− Yhtenä toimintamallina ovat kliinisen farmasian palvelut, joiden tuottaminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Näitä palveluita tarjoavat sairaala-apteekit, apteekit ja yksityiset farmasia-alan ammattilaiset, Hämeen-Anttila kertoo.

Palveluihin kuuluvat muun muassa lääkehuollon auditointi terveydenhuollon yksikössä, erilaiset lääkityksen arvioinnit, lääkekäyttöön liittyvien vaaratapahtumien ehkäiseminen ja korjaaminen sekä lääkeinformaatio.

− Kliinisen farmasian palvelut ovat laajentaneet ja laajentavat farmasia-alan ammattilaisten toimenkuvaa. Heillä on paljon mahdollisuuksia, mutta omasta osaamisesta on huolehdittava ja tuotava se esiin, Hämeen-Anttila korostaa.

Annosjakelusta hyötyä

Lääkkeiden koneellinen annosjakelu parantaa lääkitysturvallisuutta. Toimintamalli ei ole yhtä laajassa käytössä kuin esimerkiksi Ruotsissa, mutta Puumalaisen mukaan parempaan suuntaan ollaan menossa.

− Olisi hyvä, jos annosjakelu integroituisi enemmän hoitoyksiköihin, sillä se edistäisi lääkehoidon onnistumista lääkitysturvallisuuden lisäksi. Säästöjäkin kertyy asiakkaalle ja yhteiskunnalle. Lisäksi annosjakelun alussa tehtävää lääkityksen arviointia voisi hyödyntää hoidon kokonaisuuden seurannassa vielä enemmän, Puumalainen pohtii.

Tällä hetkellä annosjakelupalvelu on SV-korvattava vain rajatulle asiakasryhmälle. Lääkehuolto sote-toimintaympäristössä -raportissa todetaankin, että korvausperusteita olisi arvioitava uudelleen, jotta palvelu houkuttelisi sen käyttöön.

Lääkehoito puntariin

Kotihoidossa on monisairaita ja monia lääkkeitä samanaikaisesti käyttäviä ikäihmisiä. Rationaalista lääkehoitoa pystytään parhaiten edistämään, jos koko lääkehoito on hallinnassa.

Toimeenpano-ohjelman mukaan moniammatillista yhteistyötä on tarpeen hyödyntää nykyistä koordinoidummin lääkehoidon arvioinneissa ja seurannassa. Tavoitteena on laatia kansalliset toimintamallit.

− Niiden avulla lääkitystietoja ajantasaistetaan, lääkehoidon arvioinnista hyötyvät lääkkeiden käyttäjät tunnistetaan ja lääkehoitojen arviointeja kohdistetaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksiköt olisivat vastuussa näiden nivomisesta toimintaan, Hämeen-Anttila toteaa.

Helsingin yliopistossa on kehitetty mittari, jonka avulla iäkkään henkilön lääkehoidon riskejä voidaan arvioida. Mittari on tarkoitettu avuksi kotihoidon lähi- ja perushoitajille, jotka voivat seurata lääkehoitojen hyötyjä ja haittoja sekä havaita lääkitysongelmia.

Myös apteekit ja toiminimifarmaseutit voivat hyödyntää arviointimittaria lääkitysongelmien tunnistamisessa. Mittari löytyy Lääkehoidon tietopaketeista Fimean verkkosivuilta.

Lääkehoidon arviointeja halutaan lisätä entisestään. Siten myös lääkehoidon laatu paranee.

− Se on pitkäjänteistä työtä, mutta siinä farmasian ammattilaiset pääsevät näyttämään osaamistaan. Lääkehoidon arvioinnissa haasteena ovat resurssit ja kustannukset, Hämeen-Anttila toteaa.

Hämeen-Anttilan mukaan lääkehoidon arvioinnilla on mahdollista jossain määrin vaikuttaa lääkehoidon sisältöön ja riskeihin. Vaikutuksia asiakkaiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun tai terveys- ja hoivapalveluiden käyttöön ei ole pystytty tutkimuksin osoittamaan.

Rationaalisen lääkehoidon merkitys

Suomen Farmasialiitto on ollut vahvasti mukana rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman laatimisessa ja osallistunut niin ohjausryhmän kuin työryhmien työskentelyyn. Toimeenpano-ohjelman loppuraportissa nostetaan esille nykytilan haasteita liittyen lääkehoitoihin, jotka ovat kyllä terveydenhuollon ammattilaisille tuttuja, mutta raportin myötä ne nousevat myös muun muassa päättäjien tietoisuuteen.

Loppuraportissa tuodaan esille myös Farmasialiiton ajamaa moniammatillisen yhteistyön hyödyntämistä. Lisäksi loppuraportista löytyvät tavoitteet kansallisten toimintamallien laatimiseksi, jotta lääkitystiedot olisivat ajantasaisia ja lääkehoitojen arvioinneista hyötyvät tunnistettaisiin. Tämä mahdollistaa lääkehoitojen arvioinnin kohdentamisen.

Lääkehoidon arviointien haasteena ovat olleet niiden kustannukset, sillä maksaja on vaihdellut ja selkeää kansallista toimintamallia ei ole ollut. Joissakin tapauksissa maksaja on ollut esimerkiksi kunta tai kaupunki ja joissain tapauksissa jopa potilas.

Farmasialiitto on ajanut mallia, jossa lääkehoidon arvioinnit olisivat mahdollisia palvelusetelijärjestelmän kautta. Palvelusetelillä voisi ostaa arviointipalvelua joko suoraan apteekin erikoiskoulutetulta farmasian ammattilaiselta tai yksityiseltä farmasian alan yrittäjältä. Näemme, että tällainen toimintamalli lisäisi lääkehoidon arviointeja, jolloin myös lääkehoitojen laatu paranee. Optimoitu lääkehoito säästäisi myös terveydenhuollon ja yhteiskunnan kustannuksia, kun potilaan lääkityksen tuomien haittojen aiheuttama tarve terveydenhuollon palveluille vähenisi. Samalla myös potilaan lääkekuorma vähenisi. Farmasian alan ammattilaisten ammattitaitoa pystyttäisiin näin hyödyntämään tehokkaammin, osaaminen tulisi tunnetuksi ja lääkehoito olisi järkevää.

Antti Kataja
Suomen Farmasialiiton
hallituksen puheenjohtaja

Oletko saanut esihenkilöltäsi tukea työn kuormittavuuden hallintaan?