Kesällä syntynyt hallitusohjelma on herättänyt paljon keskustelua ja huolta. Farmaseuttisesta näkökulmasta katsottuna ohjelmassa on paljon hyvääkin. Erityisen tyytyväinen Farmasialiiton puheenjohtaja Maija Pirttijärvi on siitä, että lääkeasioiden uudistusta jatketaan sosiaali- ja terveysministeriön tiekartan pohjalta.
– On tärkeää, että uudistustyö tehdään harkiten ja sen vaikutuksia arvioiden sen sijaan, että pyritään tekemään nopeita päätöksiä yksittäisistä osa-alueista. Tiekartta on yli hallituskausien kestävä uudistusohjelma, Pirttijärvi muistuttaa.
Hallitusohjelma myös korostaa apteekkien henkilöstön roolia osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
– Kannatamme lämpimästi ajatusta lääkemääräystä vaativien lääkkeiden toimittamisen selkiyttämisestä, Pirttijärvi sanoo.
Esimerkkinä hän mainitsee saatavuushäiriötilanteet. Tällä hetkellä farmasian ammattilainen ei voi ilman lääkärin suostumusta ja uutta reseptiä antaa edes 10 mg:n vahvuisen lääkkeen sijasta samaa lääkettä 5 mg:n vahvuisena ja ohjata ottamaan tässä tilanteessa yhden pillerin sijasta kahta.
– Tämä on turhaa ajan ja resurssien tuhlausta, Pirttijärvi toteaa.
Uusia tehtävänkuvia
Myös rationaalisen lääkehoidon varmistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Tämän varmistaminen tulee lisäämään farmaseuttisen henkilökunnan roolia sote-palveluissa ja luomaan uusia tehtävänkuvia.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen Lääkitysturvallisuuden kehittämislinja on tuottanut kansallisen kuvauksen lääkitysturvallisuutta varmistavista palveluista ja toimintamalleista, joilla alueellista lääkehoidon turvallisuutta voidaan kehittää ja vahvistaa.
Kesän aikana kommenteilla ollut kuvaus suosittaa, että kaikilla hyvinvointialueilla olisi oma lääkitysturvallisuuspäällikkö, jokaisella palvelulinjalla oma lääkitysturvallisuuskoordinaattori ja jokaisella työ- tai hoitoyksiköllä oma lääkevastaava.
Jo nykyiset lääkitysturvallisuuskoordinaattorit ovat pääosin proviisoreja ja lääkevastaavat sairaanhoitajia tai farmaseutteja. Lisäksi yksikössä voi toimia myös kliinisen farmasian asiantuntija tai osastofarmaseutti, joka tukee työllään turvallisten lääkehoitokäytäntöjen varmistamista ja kehittämistä.
– Kartoitamme parhaillaan, miten hyvin lääkitysturvallisuusasiantuntijoiden resursointi hyvinvointialueilla toteutuu tällä hetkellä. Pitää kuitenkin muistaa, että alueet ovat rakenteeltaan hyvin erilaisia ja jokainen alue päättää itse siitä, miten paljon resursoi lääkitysturvallisuuteen, lääkitysturvallisuuskoordinaattori Marianne Kuusisto Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksesta muistuttaa.
Lisää yhteistyötä
Ikäihmiset ovat suurin riskiryhmä lääkitysturvallisuudesta puhuttaessa. Tämäkin on ilahduttavasti huomioitu hallitusohjelmassa, jossa sitoudutaan parantamaan iäkkäiden ja monisairaiden ihmisten lääkehoitojen turvallisuutta, vaikuttavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta lääkehoidon ohjauksella ja lääkityksen kokonaisarvioinneilla.
Esimerkkejä toimivasta yhteistyöstä farmasian ammattilaisten ja muun hoitohenkilökunnan väliltä löytyykin jo. Emma Kilpinen ja Eveliina Haahkamo työskentelevät HUS Apteekin kautta Helsingin kaupungin kotihoidossa.
– Autamme kotihoidon sairaanhoitajia ja lähihoitajia kaikissa lääkkeisiin liittyvissä kysymyksissä, ajantasaistamme asiakkaiden lääkelistoja sekä teemme lääkehoidon arviointeja lääkärin päätöksenteon tueksi, Eveliina Haahkamo kertoo.
Farmasialiiton puheenjohtaja Maija Pirttijärvi muistuttaa, että lääkehoidon arviointien avulla voidaan lääkehoidon haittoja myös ennaltaehkäistä.
– Palveluseteli mahdollistaisi avoapteekkien farmaseuttisen henkilöstön hyödyntämisen entistä tehokkaammin tässä työssä, Pirttijärvi toteaa.
Helsingissä kotihoidon osastofarmaseutit toimivat myös yhteyshenkilöinä sopimusapteekeille. Kotihoidon asiakkaiden lääkkeet tulevat avoapteekeista pääasiassa annosjakelulääkkeinä.
– Tarkistamalla ja arvioimalla lääkityksiä pystymme varmistamaan hallitun lääkehoidon kokonaisuuden ja edistämään ikääntyneen henkilön turvallista lääkehoitoa, Kilpinen sanoo.
– Huomioimme työssä myös asiakkaan huolet lääkekustannuksiin liittyen. Tavoite on optimoida lääkehoitoa myös taloudellisesta näkökulmasta, hän jatkaa.
Yhteistyö kotihoidon muun henkilöstön kanssa on tiivistä, sillä Haahkamo ja Kilpinen työskentelevät kotihoidon toimistolla.
– Käytämme samaa potilastietojärjestelmää ja saamme itse tarvittavat tiedot järjestelmästä lääkehoidon arviointeja varten. Tämä on tehokasta, kun hoitajien ei tarvitse erikseen lähettää meille esimerkiksi laboratorio- tai verenpainearvoja. Kirjaamme huomiomme ja suosituksemme potilastietojärjestelmään, joten ne ovat kaikkien asiakkaan hoitoon osallistuvien hyödynnettävissä, Haahkamo selittää.
Huolenaiheitakin löytyy
Vaikka lääkityshoitoasiat ja apteekkitoiminta ovat kiitettävän vahvasti esillä hallitusohjelmassa, mukaan mahtuu myös huolenaiheita. Farmaseuttisesta näkökulmasta suurin niistä on itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen apteekkien ulkopuolelle.
Itsehoitolääkkeiden haittavaikutukset ja yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa voivat aiheuttaa vakaviakin haasteita. Itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen apteekkien ulkopuolelle ei tue rationaalisen lääkehoidon tavoitteita, Pirttijärvi huomauttaa.
Hän muistuttaa, että apteekkitoiminnan uudistuksessa on kirjattu huomioitavaksi viranomaissuositukset. Fimean keväällä julkaisema Kansallinen riskilääkeluokitus määrittelee riskilääkkeiksi muun muassa tulehduskipulääkkeet ja parasetamolin. Molemmissa merkittävänä riskitekijänä pidetään itsehoitolääkkeiden laajaa tarjontaa.
Pirttijärvellä on toinenkin lääkkeiden myynnin vapauttamiseen liittyvä huoli:
– Apteekeissa on jo nyt pulaa farmaseuttisesta henkilöstöstä. Olemme kysyneet jäsenistöltämme, mitkä asiat lisäävät heidän työssä viihtymistään. Juuri kliininen työ ja farmaseuttisen osaamisen hyödyntäminen ovat niitä asioita, jotka motivoivat farmasian ammattilaisia. Se, miten nämä asiat toteutuvat apteekin ulkopuolella, on iso kysymys, hän korostaa.
Voisitko ajatella työskenteleväsi elintarvikekaupassa itsehoitolääkkeiden farmaseuttisena neuvojana? Kysyimme kolmelta alan ammattilaiselta:
Jaana Nurmela, Enontekiö
En. Meidän työssämme myynti ei ole pääasia, vaan lääkeneuvonnan avulla sen varmistaminen, että henkilö saa tarvitsemaansa lääkettä ja osaa käyttää sitä oikein. Siinä on usein kyse kokonaislääkityksestä eikä asiakas välttämättä edes muista kauppareissullaan, mitä reseptilääkkeitä hänellä on käytössä. Apteekissa meillä on nopea pääsy lääkitystietoihin.
Työnkuvana pelkkien itsehoitolääkkeiden parissa työskentely kuulostaa kovin yksitoikkoiselta. Olisiko tuossa työssä kouluttautuminen ja kehittyminen edes juurikaan mahdollista?
Heidi Kiiski, Hämenlinna
Hyvin vaikea tätä on kuvitella. Pahimmillaan riittäväksi neuvonnaksi voitaisiin katsoa se, että farmasian ammattilainen on tavoitettavissa puhelimitse tai muulla etäyhteydellä.
Harmitonta lääkettä ei ole olemassakaan, ja siksi ammattitaitoista lääkeneuvontaa on oltava saatavilla jatkuvasti. Erityisesti tulehduskipulääkkeiden ostajat tarvitsevat lääkeneuvontaa, koska esimerkiksi suositut parasetamoli ja ibuprofeeni luokitellaan suuren riskin lääkkeisiin. Ja juuri näitä lääkkeitä käytetään monesti vääriin vaivoihin ja turhaan, liian pitkään ja liian isoilla annoksilla.
Oona Saarenpää, Espoo
Luulen, että loppujen lopuksi tarkan seulan läpi kauppojen hyllyyn pääsisi vain muutamia tuotteita. Neuvontatyö muutaman tuotteen parissa tuntuisi kovin yksipuoliselta.
Minulle tärkeää apteekissa on myös meidän työyhteisö, jossa olemme kaikki alan ammattilaisia. Työ elintarvikeliikkeen apteekkituoteosastolla kuulostaa kovin yksinäiseltä työltä. Vaikea on tässä työvoimatilanteessa myöskään kuvitella, että farmaseutteja riittäisi kauppoihin. Pelkällä palkallakaan ei pysty houkuttelemaan ihmisiä, jos työn sisältö ei vastaa odotuksia.
Ja tietenkin minua huolestuttaa lääkitysturvallisuuden heikkeneminen ja sen kansanterveydelliset vaikutukset.
Työntekijän aseman heikkeneminen huolettaa
Huoli työntekijän aseman heikkenemisestä on ammattiliittojen yhteinen. Farmasialiiton työmarkkinajohtaja Minna Hälikkä listasi jo kesäkuisessa liiton kannanotossa huolenaiheiksi työntekijän irtisanomissuojan heikentämisen, määräaikaisten työsopimusten sallimisen ilman asiallista perustetta alle vuoden kestoisissa työsuhteissa, yhteistoimintalain muutosneuvottelujen soveltamisalan nostamisen 20 työntekijästä 50 työntekijään sekä työttömyysturvan radikaalin leikkaamisen.
Hallitusohjelman mukaan myös paikallista sopimista lisätään avaamalla sopimisen mahdollisuuksia järjestäytymättömiin yrityksiin. Työlainsäädäntöä muutetaan niin, että myös yrityksen kanssa tehdyllä työehtosopimuksella voidaan sopien poiketa työlainsäädännön säännöksistä, joista voidaan nyt poiketa vain valtakunnallisella työehtosopimuksella. Yritystasolla sopijana voi olla luottamusmies, luottamusvaltuutettu, muu henkilöstön valitsema edustaja tai koko henkilöstö.
Akava onkin esittänyt henkilöstönedustajien suojan vahvistamista ja suojan ulottamista varaedustajiin.
– Ammattiliiton henkilöstönedustajalla on osaamista alan työehdoista ja työoloista. Henkilöstönedustajan asemaa sekä koulutus- ja tiedonsaantioikeuksia vahvistamalla parannetaan myös edellytyksiä edistää työntekijöiden työehtoja ja työhyvinvointia, Akavan työelämäyksikön johtava asiantuntija Hannele Fremer sanoo.
Hän pitää erityisen huolestuttavana hallituksen esittämää lakisääteisen työmarkkinamallin säätämistä, minkä turvin hallitus ja poliittiset päättäjät voisivat sekaantua palkkaneuvotteluihin.
– Työuran aikana kouluttautumisen mahdollisuuksia pitää parantaa, mutta hallituksen suunnittelema aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ei tätä edistä, ellei luoda uutta järjestelmää opintojen mahdollistamiseksi, Fremer huomauttaa.
– Akavan tavoitteena on lainsäädäntötoimin parantaa työhyvinvointia ja vähentää psykososiaalista kuormitusta, mutta tältä osin hallitusohjelmasta puuttuu konkretia, hän linjaa lopuksi.