Lääkityksen lopettaminen nivoutuu oleellisesti muihin lääkehoidon polun vaiheisiin: aloitukseen, seurantaan ja arviointiin. Silti lääkehoidon lopettamisesta puhutaan paljon vähemmän kuin sen aloittamisesta, eikä tutkimustietoakaan ole tarjolla yhtä paljon.
– Aihe on tärkeä lääkitysturvallisuuden näkökulmasta. Se liittyy myös oleellisesti lääkehoidon prosessiin: kaikki lääkkeet, jotka aloitetaan, jollain tapaa joskus myös lopetetaan. Siksi myös lääkkeen aloittamisvaiheessa pitäisi olla mielessä lääkkeen lopettaminen, Päivi Ruokoniemi sanoo.
Ruokoniemi on kliinisen farmakologian ja lääkehoidon sekä terveydenhuollon erikoislääkäri, joka työskentelee lastenpsykiatrian osastonlääkärinä ja Fimean ylilääkärinä.
Lääkehoidon lopettamiselle on useita syitä. Syyt voivat olla farmakologisia, prosessista lähteviä tai potilaaseen liittyviä. Kaiken keskiössä on kuitenkin potilas, jolle lääke määrätään. Potilaan sitoutuminen lääkehoitoon on tärkeää, ja se alkaa jo lääkehoidon aloitusvaiheessa, kun lääkkeen käyttöaihe määritellään. Käyttöaiheen tulisi olla tiedossa hoitavalla lääkärillä, potilaalla itsellään ja myös apteekissa.
– Käyttöaihe määrittelee, kuinka pitkään lääkettä käytetään. Aika harvoin lääkäri selkeästi sanoittaa lääkkeen aloitusvaiheessa, kuinka kauan lääkettä syödään, Ruokoniemi sanoo.
– Kun kaikilla on tiedossa, miksi lääkettä syödään ja kuinka kauan, voidaan lääkkeen alasajo toteuttaa suunnitellusti ja välttää äkilliset lopetukset, hän sanoo.
Lopettamispäätös perustuu arviointiin
Farmakologinen syy lääkehoidon lopettamiselle on sen aiheuttamat haittavaikutukset. Lääkkeen haittavaikutuksia arvioidaan aina suhteessa lääkehoidon tavoitteeseen.
Kuitenkin vain harvoin lääkehoito joudutaan päättämään äkisti vakavien haittavaikutusten vuoksi. Yleensä sopiva lopetustapa ehditään suunnitella niin, ettei potilas joudu kärsimään lopettamisoireista.
Lääkärit ja farmaseutit ovat avainasemassa luotettavan lääketiedon jakamisessa. Hoidon aloitusvaiheessa potilaalle tiedotetaan erilaisista haittavaikutuksista, jotta potilas ei yleisimpien ja lievien haittavaikutusten ilmaantuessa itsenäisesti lopettaisi lääkitystään.
– Farmaseutin rooli on lääkehoidon lopettamisessa pienempi kuin lääkehoidon aloituksessa. Annosvähennyksessä varmistamme yhdessä potilaan kanssa, että lääkkeen voi esimerkiksi puolittaa. Keskustelemme myös, jos potilas jännittää lopettamisoireita, Pihlajamäen apteekin farmaseutti Sanna Kiviluoma kertoo.
Erityisesti keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat lopettamisoireita, minkä vuoksi niiden annostusta on laskettava vähitellen. Myös kardiovaskulaaristen lääkkeiden käyttö ja lopettaminen vaatii tarkkaa ohjeistusta; äkillinen beetasalpaajan lopetus voi aiheuttaa sydäninfarktin.
Farmakologinen syy lopettamiselle on myös se, että lääke ei saavuta sille asetettuja tavoitteita. Lääkkeen aloituksen jälkeen sen tehoa on siis säännöllisesti arvioitava. Arvioinnin puute voi altistaa potilaan turhille haittavaikutuksille.
Toisinaan lääkkeen tehon ja luontaisen paranemisen eroa on vaikea havaita, sillä joillakin sairauksilla on myös spontaania paranemistaipumusta.
Mediakohut ohittavat ammattilaiset
Prosessiin liittyviä lopettamissyitä ovat esimerkiksi lääkkeiden saatavuushäiriöt. Saatavuushäiriöt ovat nykyään valitettavan yleisiä, mutta useimmiten lääkevalmisteelle löytyy apteekista korvaava vaihtoehto. Toisinaan vaihtoehtoa ei ole, ja lääke joudutaan lopettamaan.
– On ehdottoman tärkeää, että potilas ei lopeta lääkettä yksin vaan kääntyy lääkärin puoleen, Ruokoniemi muistuttaa.
Lääkehoidon prosessiin liittyy oleellisesti luotettavan lääketiedon jakaminen. Tähän osallistuvat sekä lääkärit että farmaseutit. Toisinaan joidenkin lääkkeiden tai sairauksien ympärille syntyy mediakohuja, joiden seurauksena potilaat päättävät itse lopettaa tietyn lääkkeen käytön.
– Tiedämme, että kohut, joita masinoidaan kauhuskenaarioiden kautta sosiaalisessa mediassa tai valtamediassa, ajavat potilaita lopettamaan lääkehoitoja itsenäisesti. Se on kaikista hankalin skenaario monellakin tapaa, jos potilaat lopettavat lääkityksen keskustelematta terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, Ruokoniemi pohtii.
Farmaseutit voivat havaita poikkeamat toimituksissa, kun potilas lunastaa reseptilääkkeitään.
– Toimitusten väleistä pystymme päättelemään, onko lääke ollut aktiivisesti käytössä. Keskustelussa saattaa tulla ilmi, ettei asiakas ole käyttänyt lääkettä. Silloin ohjaamme heitä kääntymään hoitavan lääkärin puoleen, Kiviluoma sanoo.
Luottamus vuorovaikutuksen perustana
Toisinaan potilas päättää itse lopettaa lääkityksen. Syitä tähän on monia.
– Joskus potilas on saattanut lopettaa kolesterolilääkityksen siitä syystä, ettei itse koe, että hänellä olisi korkea kolesteroli, Kiviluoma kertoo.
Lääkehoidon jatkuvuuden ja suunnitelmallisen lopettamisen turvaamiseksi olisi tärkeää, että potilas saisi luotettavaa lääketietoa lääkkeen määräyshetkestä alkaen. Sen lisäksi on tärkeää, että potilas ja lääkäri luottavat toisiinsa. Luottamus perustuu vuorovaikutukseen.
– On tärkeää, että potilas kokee ja ymmärtää olevansa keskiössä. Potilaalla tulee olla myös tunne, että hän voi esittää kysymyksiä omasta lääkehoidostaan. Luottamuksella ja vuorovaikutuksella voidaan välttää se, etteivät potilaat yllättävissä tilanteissakaan lopeta lääkehoitoa itsenäisesti, Ruokoniemi sanoo.
Yllättävä tilanne voi tulla myös apteekissa, jos potilaalle määrätyn lääkkeen hinta ei ole ollut tiedossa. Monelle potilaalle hinta on oleellinen tekijä lääkehoidon jatkuvuuden kannalta.
– Varsinkin uusimmat diabeteslääkkeet ovat aika hintavia, mikä saattaa tulla yllätyksenä. Samoin keuhkoahtaumatautiin käytettävät inhalaatiot ovat sellaisia, ettei niitä välttämättä käytetä säännöllisesti, vaan lääkettä haetaan oman rahatilanteen mukaan, Kiviluoma sanoo.
Ruokoniemen mukaan lääkkeen lopettaminen hinnan perusteella on erityisen vaarallista, sillä tieto lopetuksesta ei välttämättä tule lääkärille. Lääkärikin joutuu usein määräämään lääkettä, jonka hinta ei tule näkyviin potilastietojärjestelmässä. Toisinaan hinta voi olla tiedossa, mutta lääkäri ei huomaa sanoa sitä potilaalle.
– Olisi tärkeää, että potilas uskaltaisi kertoa lääkärille, jos on jättänyt lääkkeen hakematta siksi, että se on niin kallis. Psykologisesti turvallinen ja häpeävapaa ilmapiiri on potilaan näkökulmasta tosi tärkeä lääkehoitojen asianmukaisen lopettamisen ja luottamuksen turvaamiseksi, Ruokoniemi painottaa.
Artikkeli on osa potilaan lääkehoidon polku -juttusarjaa. Juttusarjan muut osat:
Diagnoosista lääkityksen aloittamiseen
Vain oikein käytetty lääke tehoaa
Lääkehoidon arvioinnit tehostavat kotihoitoa
Lääkehoidon arviointi suunnittelun tukena
Tieto ei aina seuraa potilasta
Lääkehoidon lopettamisesta päättää aina lääkäri. Lopettamispäätös perustuu lääkkeen käyttöaiheeseen, joka on määritelty jo lääkkeen aloitushetkellä. Tieto
käyttöaiheesta tulisi olla myös apteekissa, jotta apteekkihenkilö kunta voi tarjota potilaalle luotettavaa lääketietoa.
Lääkärit ja farmaseutit ovat tutkitusti luotettavan lääketiedon lähteitä, mutta he ovat harvoin kontaktissa toisiinsa. Yleensä linkki heidän välillään on potilas, jolla myös pitäisi olla riittävä ymmärrys lääkehoidostaan ja sen tavoitteista.
– Vaikka ammattihenkilöt eivät kommunikoisi keskenään eivätkä tuntisi toisiaan, kaikilla toimijoilla täytyy olla sama tavoite läpi prosessin. Mutta se ei onnistu, jos tieto ei seuraa potilasta, Fimean ylilääkärinäkin työskentelevä Päivi Ruokoniemi sanoo.
– Laadukkaan lääkeinformaation suurin uhka on kiire. Itsekin potilastyötä tekevänä joudun toteamaan, että valitettavasti en kykene itsekään aina tähän ideaaliin.
Eri yksiköissä on erilaisia toimintamalleja moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi ja luotettavuuden varmistamiseksi. Helsingin Pihlajamäessä apteekin ja terveysaseman yhteistyötä helpottaa lyhyt välimatka.
– Terveysasema on tien toisella puolella. Apteekkari käy terveysaseman ylilääkärin kanssa tiedonvaihtoa, farmaseutti Sanna Kiviluoma kertoo.