Ajantasaisten lääkitystietojen puute on yksi keskeisimmistä lääkitysturvallisuutta vaarantavista tekijöistä. Riskit kasvavat, kun potilas siirtyy hoitoyksiköstä toiseen, tai kun hänet kotiutetaan, toteaa proviisori Maarit Vornanen Pirkanmaan hyvinvointialueen sairaala-apteekista.
Vornanen toimi puheenjohtajana Fimean lääkeinformaatioverkoston työryhmässä, joka laati muistilistan lääkitystiedon ajantasaistamisen tueksi.
Ongelmat tunnistetaan maailmanlaajuisesti. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan puutteet potilaiden ajantasaisissa lääkitystiedoissa muodostavat lääkitysturvallisuuden keskeisen riskin.
Tietoja haettava monesta paikasta
Lääkityslistojen laatimista vaikeuttaa lääkitystietojen sijainti hajallaan eri tietolähteissä.
– Lääkitystiedon ajantasaistaminen vaatii yleensä monen tietolähteen käyttöä. Se on palapeliä, jota kootaan – mikäli mahdollista – yhdessä potilaan kanssa. Potilas tai lääkehoidosta vastaava henkilö on usein paras tietolähde. He tietävät, mitä lääkkeitä on oikeasti käytössä, Vornanen sanoo.
Potilaat kuitenkin ajattelevat monesti, että kyllä ne lääkitystiedot sieltä tietokoneelta löytyvät. Todellisuudessa tiedot löytyvät vain harvoin valmiina yhdestä paikasta.
Esimerkiksi e-reseptillä saattaa olla lääkkeitä, joita potilas ei oikeasti käytä. Hän ei välttämättä hae lääkettä apteekista ja vaikka hakisikin, ei silti sitä käytä.
– Kaiken päälle tulevat erilaiset ilman reseptiä saatavat itsehoitolääkkeet, ravintolisät ja luontaistuotteet. Ne voivat aiheuttaa erilaisia yhteisvaikutuksia, jotka heikentävät lääkkeiden vaikutusta tai ovat jopa vaaraksi potilaan terveydelle, Vornanen huomauttaa.
Yhtenä haasteena on ajantasaisten lääkitystietojen riittävä informoiminen kotiutettaville potilaille.
– Harmillisen usein tulee vastaan tilanteita, joissa potilas ei tiedä, että joku lääke olisi pitänyt lopettaa ja joku toinen aloittaa. Koska potilaat eivät useinkaan tunnista lääkkeitä, eivät he myöskään osaa kyseenalaistaa lääkitystä, Vornanen toteaa.
Potilas on paras tietolähde
Muistilista helpottaa ammattilaisten tekemää ajantasaistamistyötä ja pienentää siten lääkehoidon riskejä.
Lääkitys pitäisi tarkistaa aina, kun potilas saapuu hoitoon, siirtyy yksiköstä toiseen tai kotiutetaan.
Lääkitystiedoista pitää selvitä käytössä olevat lääkärin määräämät lääkkeet, itsehoitolääkkeet, ravintolisät ja luontaistuotteet, sekä tieto lääkeaineallergioista.
Muistilista kehottaa käyttämään aina vähintään kahta tietolähdettä.
Potilastietojärjestelmästä löytyvät edellisten hoitopaikkojen lääkitystiedot. Tiedot kuitenkin vanhenevat nopeasti, joten niihin on Vornasen mukaan syytä suhtautua kriittisesti.
Tietoja voi löytyä myös edellisissä hoitopaikoissa laadituista lääkityslistoista, siirtoraporteista ja Potilastiedon arkistosta.
Aina pitää varmistaa, mitä lääkkeitä potilas oikeasti käyttää ja miten.
– Kannattaa aina pyrkiä haastattelemaan potilasta, hänen lääkehoidostaan vastaavaa henkilöä tai sote-ammattilaista. Reseptikeskuksesta näkee reseptitiedot, mutta aina pitää varmistaa, mitä lääkkeitä potilas oikeasti käyttää ja miten, Vornanen painottaa.
Lääkitystiedon ajantasaistamisen muistilista esittelee myös joukon kysymyksiä, joita voi esittää haastateltavalle.
Lääkelista asiakkaalle mukaan kotiin
Potilaan kotiutuessa tai siirtyessä toiseen hoitoyksikköön, pitää varmistaa, että lääkäri on määrännyt potilaalle uudet reseptit ja poistanut potilastietojärjestelmästä ja Reseptikeskuksesta tarpeettomat reseptit. Reseptien annostusohjeiden pitää olla ajantasaisia.
Ohjeen mukaan ajantasaistettu lääkelista tulee käydä läpi kotiutettavan potilaan kanssa ja antaa se hänelle mukaan.
– Potilasta on hyvä kannustaa pitämään lista mukanaan aina, kun hän asioi terveydenhuollossa tai apteekeissa.
Jos potilas ei itse vastaa lääkehoidostaan, on tärkeää informoida lääkehoidosta vastaavaa henkilöä tai hoitoyksikköä jatkettavasta lääkehoidosta ja hoitojakson aikana toteutetuista lääkitysmuutoksista sekä hoidon kestosta.
Jos potilaalla on käytössä annosjakelu, pitää vielä varmistaa, että tieto muutoksista kulkee annosjakelusta vastaavaan apteekkiin.
Työryhmän laatimasta muistilistasta oli kesäkuussa julkaistu A4-kokoinen
versio. Tarkoituksena on julkaista syksyn aikana myös taskukokoinen muistilista suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. f
Kotihoidossa tilanteet vaihtelevat
Kun farmaseutti selvittää kotihoidossa olevan asiakkaan lääkitystä, voi tiedon antajana olla itse asiakas tai omainen.
Osastofarmaseutti Eveliina Haahkamo HUS Apteekista työskentelee Helsingin kaupungin kotihoidossa.
– Meitä on viisi farmaseuttia, joiden työkenttä on jaettu alueittain. Enimmäkseen työskentelen kotihoidon toimistoilla. Joskus käyn myös asiakkaiden luona kotona, Haahkamo selventää.
Haahkamo ajantasaistaa lääkelistoja hyvissä voimissa olevien asiakkaiden ja omaisten kanssa yleensä puhelimitse. Jos taas asiakas ei pysty itse huolehtimaan lääkityksestä, vastuu lääkehoidosta on hoitajalla. Silloin hoitaja ja farmaseutti päivittävät lääkityslistan yhdessä.
– Välillä menen mukaan kotikäynnille. Tällöin on helpompi huomata kotoa löytyvät lääkepakkaukset sekä mahdolliset luontaistuotteet ja itsehoitolääkkeet, Haahkamo toteaa.
Aina asiakkaan kertoma ei täsmää siihen, mitä lääkkeitä hänelle on määrätty tai mitä lääkkeitä hän on hakenut apteekista.
Haasteena ovat varsinkin monisairaat henkilöt, jotka ovat saaneet lääkemääräyksiä useilta lääkäreiltä. Lääkityksen kokonaisuuden hallinta saattaa silloin hajota.
Haahkamo joutuu usein hakemaan tietoa lääkityksestä monesta lähteestä, kaivamaan esiin lääkäreiden tekstejä ja määräyksiä lääkityksestä.
Tarvittaessa Haahkamo ottaa yhteyden lääkäriin selvittääkseen epäselvyyksiä tai ristiriitaisuuksia.
– Otan lääkäriin myös yhteyden, jos asiakas ei halua ottaa jotain tärkeää lääkettä. Teen myös tiivistä yhteistyötä apteekkien kanssa varsinkin silloin, kun asiakkaalla on apteekin järjestämä annosjakelu.
Entä miten Haahkamo kehittäisi lääkitystiedon ajantasaistamista?
– Ajantasaistamistyö voisi olla järjestelmällisempää niin, että farmaseutit kävisivät läpi kaikkien potilaiden lääkityksen. Nyt tarkistamme lääkityksen vain silloin, kun sairaanhoitajat tai lääkärit pyytävät.
Haahkamo pitää tärkeänä myös hoitohenkilökunnan kouluttamista niin, että hoitajat osaisivat kiinnittää huomion epäselviin lääkelistoihin, kyseenalaistaa niitä ja tuoda niitä esiin.
Suora yhteys lääkäriin tehostaa lääkityslistojen päivitystä
Tiedonkulun sujuvuus on avaintekijä lääkelistojen päivittämisessä. Parhaiten tieto siirtyy farmaseutilta lääkärille kasvotusten.
Tämän on kokenut työssään farmaseutti Hanna Nurmi Tampereen yliopiston (Tays) Hatanpään ortogeriatrian osastolta.
– Istun samassa huoneessa lääkärien kanssa. Tilanne on aivan erilainen kuin päivystyksessä. Siellä työ on pirstaleisempaa ja haastavampaa, kun lääkärit vaihtuivat usein eikä heidän kanssaan pääse helposti keskustelemaan.
Nurmen mukaan ortogeriatrian osastolla lääkärit tietävät, mitä farmaseutti osaa, arvostavat farmaseutin työtä ja käyttävät hyväksi tämän ammattitaitoa.
– Päivitän edellisen illan ja yön aikana tulleiden potilaiden lääkityslistoja aamuisin niin, että tiedot ovat lääkärien käytettävissä ennen potilaskierrolle lähtöä. Yhteistyö luo perustaa potilaiden turvalliselle lääkehoidolle.
Lääkityslistojen päivitystyössä Nurmi käyttää hyväksi eri tietolähteitä. Reseptikeskuksesta ja potilastietojärjestelmästä saatavan tiedon lisäksi hän lukee hoitajien ja lääkärien käytössä olevasta potilastietojärjestelmän viestintätyökalusta, millaisia viestejä he ovat vaihtaneet potilaan hoidosta ja lääkityksestä.
Lääkityslistojen ajantasaistamistyön suurin ongelma liittyy huonoon tiedonkulkuun. Pelkästään Pirkanmaan hyvinvointialueella on neljä potilastietojärjestelmää, jotka eivät keskustele keskenään. Siten tiedot eivät siirry järjestelmästä toiseen.
– Tärkeintä on potilaan tai tämän lääkehoidosta vastaavan haastattelu. Se on hankalaa, jos potilas osastolle tullessaan on akuutista tilanteesta johtuen sekava eikä enää muistakaan lääkitystään, vaikka asia oli hänellä kotona vielä ihan hallinnassa. Myös muistisairaita potilaita on yhä enemmän, jolloin lääkevastuu on yleensä jollain toisella taholla.
Kaiken selvitystyön jälkeen Nurmi päivittää lääkityslistan potilastietojärjestelmään yhdessä lääkärin kanssa.
– Lääkityksestä tehdään usein myös turvatarkastus. Potilasta haastattelemalla pyritään selvittämään, aiheuttaako lääkitys potilaalle haittoja kuten huimausta, ummetusta tai väsymystä. Jos potilas on yli 75-vuotias, voin tarkistaa lääkkeen sopivuuden hänelle Fimea 75-tietokannasta.
Tarkastettaviin asioihin kuuluvat myös lääkkeiden yhteisvaikutukset. Jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta, varmistetaan lääkkeiden oikeat annokset.
Lääkityslistojen päivittämisen ja lääkityksen turvatarkastusten lisäksi Nurmi vastaa hoitajien perehdyttämisestä lääkehuoltoon ja turvalliseen lääkehoitoon. Hän myös jakaa tietoa lääkkeistä ja osallistuu osastojen lääkehoitosuunnitelmien laatimiseen.