Lokakuussa 2022 toteutettuun palkkakyselyyn liitettiin ensimmäistä kertaa erillinen työhyvinvointia koskeva kokonaisuus. Kysymykset olivat kaikille jäsensektoreille samat.
Vastauksista selvisi työhyvinvoinnin elementtejä, mutta myös työkykyä ja työtä kuormittavia tekijöitä.
Työterveyslaitoksen mukaan 2020-luvun alussa suomalaisista noin 80–90 prosenttia koki olevansa työhönsä melko tai erittäin tyytyväinen. Luvun arvioitiin kuitenkin olevan laskusuunnassa. Työterveyslaitoksen tuoreimmassa (2022) Miten voit? -työhyvinvointitestissä työhyvinvointinsa koki korkeaksi 53 prosenttia, kohtalaiseksi viidennes ja matalaksi 27 prosenttia vastaajista.
Palkkakyselyn perusteella myös farmasian ammattilaisilla tilanne vaikuttaisi olevan samansuuntainen (työhönsä melko tai erittäin tyytyväisiä 79 % vastaajista).
Työhönsä tyytyväisimpiä olivat valtio-, Kela- ja yliopistosektorin vastaajat (melko tai erittäin tyytyväisiä 90 %), mutta vastaajien pieni määrä (3,9 % kaikista palkkakyselyn vastaajista) asettaa rajoitteita kyseessä olevan sektorin tuloksista tehtäville johtopäätöksille.
Seuraavaksi tyytyväisimpiä olivat teollisuus- ja tukkukauppasektorin (86 %) sekä kuntasektorin (85 %) vastaajat. Nykyiseen työhönsä melko tai erittäin tyytymättömiä löytyi eniten apteekkisektorilta (23 %, muut sektorit 11–15 %), jossa myös melko tai erittäin tyytyväisiä työhönsä oli vähiten (76 %, muut sektorit 85–90 %).
Työterveyslaitoksen työhyvinvointitestissä työkykynsä koki korkeaksi 22 prosenttia, keskiverroksi 48 prosenttia, alentuneeksi 19 prosenttia ja heikoksi 11 prosenttia. Palkkakyselyn perusteella farmasian alalla työkyky koetaan suhteellisen hyväksi: nykyisen työnsä vaatimusten kannalta työkykynsä melko tai erittäin hyväksi koki 83 prosenttia vastaajista.
Työn kuormittavuus kasvaa
Myös työkyvyn osalta apteekkisektorin vastauksissa taso jäi alhaisimmaksi (80 %, muut sektorit 86–91 %), jonka lisäksi työkykynsä melko tai erittäin huonoksi kokevien osuus oli apteekkisektorilla suurin (19 %, muut sektorit 8,7–14 %).
Tämä saattoi osin heijastua siihen, että Työni sisältö motivoi minua -väittämään vastasi apteekkisektorilla pitää jokseenkin tai täysin paikkansa 78 prosenttia, kun muilla sektoreilla vastaava luku oli 89–94 prosenttia.
Vastaavasti Työtehtäväni ovat yksitoikkoisia -väittämään vastasi apteekkisektorilla pitää jokseenkin tai täysin paikkansa 47 prosenttia (muut sektorit 13–32 %). Toisaalta apteekkisektorilla ainoastaan 8,2 prosenttia vastaajista koki Työtehtäväni ovat liian vaativia -väittämän pitävän jokseenkin tai täysin paikkansa (muut sektorit 11–26 %).
Sektorista riippumatta vähintään joka toinen vastaaja koki jatkuvasti kasvavien vaatimusten kuormittavan itseään (pitää jokseenkin tai täysin paikkansa: 55 % vastaajista, sektorien välinen vaihtelu 50–56 %). Toisena selkeästi kuormittavana tekijänä sektorista riippumatta nähtiin työn sirpaleisuus: Työn sirpaleisuus kuormittaa jatkuvasti -väittämän koki pitävän paikkansa 56 prosenttia vastaajista (sektorien välinen vaihtelu 54–61 %).
Kaikilla sektoreilla Saan riittävästi tukea työyhteisöltäni -väittämää pidettiin paikkansa pitävämpänä (pitää jokseenkin tai täysin paikkansa 86 %, sektorien välinen vaihtelu 85–96 %) kuin Saan riittävästi tukea esihenkilöltäni -väittämää (pitää jokseenkin tai täysin paikkansa 69 %, sektorien välinen vaihtelu 67–78 %).”
Ero vastauksissa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että esihenkilön tuki koettaisiin työyhteisön tukea huonommaksi, sillä esihenkilöön oletettavasti kohdistuu myös suurempia odotuksia kuin työyhteisöön ja sen osana oleviin kollegoihin.
Työ- ja vapaa-aika tasapainossa
Minulla on mahdollisuus pitää työ ja vapaa-aika tasapainossa -väittämän koki pitävän jokseenkin tai täysin paikkansa 78 prosenttia vastaajista. Tilanne oli paras kuntasektorilla (86 %), ja ainoastaan apteekkisektorin vastaukset sijoittuivat alle kaikkien sektorien keskiarvon (apteekki 76 %, muut sektorit 81–86 %).
Väittämän Joudun usein venyttämään työpäivääni, jotta saan työn tehdyksi puolestaan vastasi pitävän jokseenkin tai täysin paikkansa 27 prosenttia kaikista vastaajista. Tavallisinta työpäivien venyttäminen oli teollisuus- ja tukkusektorilla, jossa yli puolet vastasi väittämän pitävän jokseenkin tai täysin paikkansa. Apteekkisektorilla työpäivien venyttämisen tarve näytti olevan selkeästi muita sektoreita harvinaisempaa (pitää jokseenkin tai täysin paikkansa 19 % vastaajista, muut sektorit 40–55 %).
Apteekkisektorin muista eroavia vastauksia selittää todennäköisesti muita sektoreita yleisempi vuoro- ja viikonlopputyöskentely, joka hankaloittaa työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Tätä yhteensovittamista hankaloittaa todennäköisesti myös se, että apteekkisektorilla esimerkiksi liukuvan työajan järjestelyt ovat muita sektoreita harvinaisempia.
Toisaalta joustavien työaikojen puute näkynee siinä, että apteekkisektorin vastaajat kokivat selkeästi muita sektoreita harvinaisemmaksi tarpeen venyttää työpäivää, jotta työn saa tehdyksi.
Etätyöt jakautuvat epätasaisesti
Valtaosalla vastaajista tyypillisin tapa tehdä työtä oli yhdenjaksoisesti (kaikki vastaajat 91 %; apteekki 92 %, kunta 96 %, teollisuus ja tukku 82 % ja valtio, Kela ja yliopisto 89 %).
Pääsääntöisesti omasta tahdosta työpäivä oli jakautunut useampaan osaan 3,8 prosentilla vastaajista ja tavallisinta tämä oli teollisuudessa (12 %, muut sektorit: apteekki 2,3 %, kunta 1,8 % ja valtio, Kela ja yliopisto 8,7 %).
Vastaajista 2,4 prosenttia kertoi työpäivän jakautuvan useampaan eri osaan ilman, että siihen pääsääntöisesti pystyi itse vaikuttamaan (apteekki 2,3 %, kunta 0,6 %, teollisuus ja tukku 5,3 % ja valtio, Kela ja yliopisto 0 %). Tämäkin oli siis yleisintä teollisuus- ja tukkukauppasektorilla. Erilaisia muita tyypillisiä tapoja tehdä työtä ilmoitti kolme prosenttia vastaajista.
Kaikista vastaajista 78 prosenttia ilmoitti, ettei tee lainkaan etätöitä. Kuten oletettavissa oli, etätöiden määrä vaihteli runsaasti eri sektoreiden välillä. Yleisintä etätöiden puuttuminen oli apteekkisektorilla (96 %), kun taas esimerkiksi Valtio-, Kela- ja yliopistosektorilla 35 prosenttia ilmoitti tekevänsä pelkästään tai lähes pelkästään etätyötä.
On syytä huomata, että kyselyssä kysyttiin nimenomaan sitä, paljonko etätöitä tekee eikä vastaus siten kerro suoraan siitä, paljonko vastaajan olisi mahdollista tehdä etätyötä.
Avoimissa vastauksissa erityisesti apteekkisektorilla toivottiin mahdollisuutta edes satunnaiseen etätyöhön. Kuntapuolella avoimissa vastauksissa korostui kokemus siitä, että etätyömahdollisuuksien pitäisi jakautua tasaisemmin työpaikalla.
Etätyötä tekevät olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä etätyön sujumiseen: 92 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa melko tai erittäin tyytyväinen etätyön sujumiseen vastaushetkellä.
Palkkakyselyn taloudellisista tuloksista voit lukea täältä.