Palvelua suurella sydämellä

Päivi Tuikkalasta piti tulla leipuri, mutta apteekissa suoritettu tet-jakso paketoi ammattihaaveet uuteen uskoon. Tuore apteekkari aikoo luoda apteekistaan paikan, jolla on kasvot mutta ei kynnyksiä.

Oulaislaisen omakotitalon takapihalla on pieni kivi ja kiven päällä Päivi Tuikkalan ja hänen Aura-koiransa yhteinen retkikohde.

– Tämän kauemmaksi ei tarvitse lähteä hakemaan luonnon rauhaa. Tämä on minun ja Auran yhteinen juttu. Tänne me tytöt tulemme nollaamaan ajatukset, vaihtamaan emäntä–koira-kuulumiset ja keräämään siinä sivussa voimia seuraavaan päivään, Päivi luonnehtii kiitollisena.

Aura-koiralla on Päivin elämässä iso merkitys. Ei ainoastaan lemmikkinä ja perheenjäsenenä vaan myös tärkeänä opiskelutoverina.

– Aura tietää sydän- ja verenpaine­lääkkeistä enemmän kuin moni ihminen, sillä väitöskirja on tehty ensimmäisestä rivistä viimeiseen sivuun saakka yhdessä. Aura kuunteli, tsemppasi ja piti huolen, että välillä käydään myös lenkillä, joten tyttö on vähintäänkin yhtä väitellyt kuin emäntänsäkin.

Aura-koira tullaan näkemään myös apteekkarina toimivan emäntänsä työpaikalla, Siikajoen apteekissa.

– Eläimet ovat apteekin asiakkaita siinä missä ihmisetkin, joten apteekkikoirana Auralla on edessään tärkeä tehtävä.

Tuoksut, ilmapiiri ja mystiikka

Merijärvellä varttuneesta Päivistä tuli farmasisti ja apteekkari vahvalla tahdonvoimalla.

– Olen aina ollut tiedonjanoinen ja tykännyt opiskella. Luin aikoinaan kaikki kyläkirjaston kirjat läpi ja mielenkiintoisimmat jopa useampaan kertaan. Kun ei ollut kännyköitä, tieto, viihde ja aivojumppa haettiin kirjoista, Päivi sanoo.

Maalla kasvaneesta Päivistä piti alun alkaen tulla leipuri, sillä kolmilapsisen perheen keskimmäinen piti jo varhaisteininä huolen, että kahvipöytä pysyi koreana.

Yläasteella elämään astui kuitenkin uusi mielenkiinnon kohde, kun Päivi suoritti seitsemännen luokan tet-jakson paikallisessa kyläapteekissa.

– Vaikka työelämään tutustuminen oli pääasiassa siivoamista ja pullojen järjestelyä, jo kahden päivän kuluttua oli selvää, että lähden lukemaan farmasian alaa. Olin 15-vuotias, mutta täynnä tarmoa. Kaikki, niin apteekin tuoksut, innostava ilmapiiri kuin alan ympärillä oleva mystiikka, toivat alaan oman mielenkiintonsa.

Päivin lempiaineet, matematiikka ja kemia, puolsivat ammatinvalintaa, kuten myös alalle innostava opettaja.

– Suunta oli niin selkeä, että lukios­sakin tein ainevalinnat apteekkialaa ajatellen. Silloinen opinto-ohjaajani ehdotti, että lähtisin opiskelemaan proviisoriksi. En edes tiennyt, mikä se on, mutta otin selvää ja sillä tiellä ollaan.

Kahden apteekin kasvatti

Päivi sai jo opiskeluvaiheessa hyvää taustatukea niin perheeltään kuin silloiselta Oulaisten apteekkarilta Kalle Tuorilta.

– Pääsin Kallen oppiin. Jo ensimmäisen harjoittelujakson aikana hän lupasi minulle työpaikan valmistumiseni jälkeen. Työskentelin Oulaisissa myös kaikki viikonloput, lomat ja juhlapyhät. Vain yhden harjoittelujakson tein Oulussa, mutta muuten kuuluin Kallen tiimiin.

Oululaisessa Kastellin apteekissa suorittamaansa harjoittelujaksoa Päivi kuvailee kuitenkin hyvin innovatiiviseksi.

– Proviisori Samuli Ojala oli hieno esikuva. Hän katsoi apteekkialaa astetta laajemmin ja näki yhteistyön voiman sekä lääkkeettömän hoidon merkityksen eri palveluvalinnoissa. Samuli piti tärkeänä, että apteekissa osataan palvelun ohella myös neuvoa ja opastaa.

Proviisoriksi valmistumisen jälkeen Päivi sai paikan Oulaisten apteekista, kuten Kalle Tuori oli luvannut. Töiden ohella Päivi jatkoi opintojaan ja teki väitöskirjan iäkkäiden lääkehoidosta.

Väiteltyään vuonna 2011 farmasian tohtoriksi Päivi oli jälleen askelta lähempänä kohti ammatillista päävoittoaan, omaa apteekkilupaa.

– Myös tässä unelmassani sain Kallen pyyteettömän tuen. Hän kehotti nostamaan anturat rohkeasti ylös ja ryhtymään apteekin hakuun.

Huolehtiva ja välittävä

Vuosien saatossa Päivi on hakenut kolmea eri apteekkia, mutta vasta neljännellä kerralla tärppäsi.

Kesäkuun 26. päivänä Päivistä tuli Siikajoen apteekkari.

– Oma apteekki on unelmani ja samalla myös urapolkuni viimeinen ja tärkein rasti. Olen tavattoman onnellinen ja samalla myös onnekas. Nyt voin rakentaa apteekista oman näköiseni ja ennen kaikkea sellaisen, jossa työntekijöiden on hyvä olla. Pidän tärkeänä, että vaikka laivassa on kippari, miehistökin saa vaikuttaa ja olla mukana arjen eri toiminnoissa. Hyvät työntekijät ja toimiva yhteistyö ovat yrityksen kantavin voima.

Pitkän linjan proviisorina ja hyvän työyhteisön jäsenenä Päivi on huomannut, että apteekkariutta voi harjoittaa niin sanotusti omalla tyylillään.

– Tämä sopii minulle, sillä haluan kehittyä, kasvaa ja luoda siinä samalla omat askelmerkkini apteekkialalle. Nuoruuden into uuden oppimiseen on edelleen voimissaan.

Päivillä on jo selkeä ajatusmalli oman näköisestä apteekista.

– Huolehtiva, välittävä ja kynnyksetön. Apteekin tulee olla osa terveydenhuoltoa ja paikka, jolla on paljon muutakin annettavaa kuin pelkkä lääke. Apteekilla täytyy olla myös näkyvät kasvot. Meidän tulee jalkautua ihmisten pariin, osallistua ja olla mukana mutta ennen kaikkea kulkea rinnalla.

Apteekkarina Päivi liputtaa myös lääkkeettömän hoidon puolesta.

– Meidän täytyy päästä irti siitä ajatusmallista, että lääke auttaa kaikessa ja kaikkeen. Hyväkään lääke ei auta, jos sitä ei osata tai haluta käyttää. Meillä tulee olla valmiudet ja taito kohdata ihminen ihmisenä, sillä esimerkiksi masentuneelle nuorelle apteekki voi olla ainoa kontakti terveydenhuoltoon. Joskus pelkkä kuulumisten kysyminen saattaa aukaista tunnelukot ja sitä kautta ovet parempaan elämään, Päivi tietää kertoa.

Ammatillista pelisilmää

Apteekkarina Päivi on vielä lähtökuopissaan, mutta pitkän linjan proviisorina hänelle on ehtinyt kehittyä niin sanottu ammatillinen pelisilmä.

– Sitä tarvitaan, kun keskiössä on ihminen. Varsinkin nykypäivänä, kun kaikki kehittyy vauhdilla, apteekkialan on pystyttävä vastaamaan ajan haasteisiin. Esimerkiksi verkkokauppa on yksi niistä asioista, joka vaatii tällaiselta pieneltä kivijalka-apteekilta hereillä oloa ja tarpeen tullen nopeaa reagointia.

Vaikka Siikajoen pääapteekissa ja sen neljässä palvelupisteessä ei vielä suunnitella robotteihin siirtymistä, digilisaatiossa ollaan Päivin mukaan vahvasti mukana.

– Apteekkiala on hyvin innovatiivinen, joten esimerkiksi puhelimeen ladattavat terveyttä mittaavat sovellukset tulevat olemaan osa myös pienen kylän apteekkitoimintaa.

Millaisena Päivin luotsaama apteekki näyttäytyy tulevaisuudessa?

– Paikkana, joka on välitön, viihtyisä ja palveleva. Lisäksi tulemme tekemään paljon yhteistyötä esimerkiksi terveyskeskusten kanssa. Apteekkini huomioi myös lapset ja nuoret, sillä he tulevat olemaan tulevaisuuden tiedon tarvitsijoita. Nykypäivän opetussuunnitelmissa on mukana lääkekasvatus, joka avaa oppilaille mahdollisuuden päästä kurkistamaan apteekkimaailmaan. Kaiken tavoitteena on terve suhtautuminen lääkkeisiin.

Päivi Tuikkala

Valmistunut

  • Proviisoriksi 2003
  • Farmasian tohtoriksi 2011
  • Yritysjohtamisen erikois-
    ammattitutkinto 2016

Työura

  • Harjoittelut Oulaisten
    apteekissa ja Oulussa Kastellin
    apteekissa
  • Proviisorina Oulaisten
    apteekissa

Perhe

  • Janne-puoliso sekä lapset
    Aino, Mikael, Otto ja Eero
    sekä lapinporokoira Aura

Harrastukset

  • Leipominen, lukeminen ja
    lenkkeily Aura-koiran kanssa

Kommentoi

  • * Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia Viestisi ei näy julkisesti

Sääntelyä tarvitaan

Reseptivapaat itsehoitolääkkeet siirtyivät ensin tiskin takaa asiakkaiden ulottuville, ja nyt keskustellaan niiden myymisestä päivittäistavarakaupoissa. Varoittavia esimerkkejä kuitenkin löytyy niin alkoholin kuin nikotiinikorvaushoitovalmisteidenkin parista.

Lääkejäämiä päätyy ympäristöön

Tehokkailla lääkkeillä on kääntöpuolensa: ne voivat vaikuttaa haitallisesti ekosysteemiin. Ympäristövaikutuksia tutkitaan aktiivisesti.

Ammattilaisen otteella

Kempeleessä henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti asiakaspalvelutilanteissa toimimiseen.

Oletko valmis menemään lakkoon?