Parannuksia perhevapaisiin ja ylityökorvauksiin

Rankat sopimusneuvottelut ovat tältä erää ohi. Oman toiminnan kehittäminen ja tuleva sote-uudistus massiivisine muutoksineen pitävät jukolaiset kiireisinä.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOlla on takanaan raskaat ja vaikeat virka- ja työehtosopimusneuvottelut.

– Tämä oli ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun kyseessä oli niin sanottu liittokierros eli keskusjärjestö ei ollut tehnyt neuvotteluille raameja. Työ- ja virkaehtoneuvotteluissa ei oltu tätä ennen käsitelty kymmeneen vuoteen juuri lainkaan muita asioita kuin palkkausta, JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren taustoittaa lähtötilannetta.

Vaikka alkuasetelma oli hankala, Löfgren kertoo neuvottelujen sujuneen ammattimaisesti ja rakentavassa hengessä. JUKO ja työnantajapuoli etsivät ratkaisuja, joista on hyötyä molemmille osapuolille.

Viimeiset, yliopistoja koskevat neuvottelut päättyivät maaliskuun alussa.

– Sovinto saatiin valtakunnansovittelijan toimiston kautta vasta, kun koko yliopistoväki professoreita myöten ryhtyi pistelakkoon. JUKO ja muut palkansaajat uhkasivat myös lisätä painostustoimia, Löfgren toteaa.

Hyviä uutisia jäsenille

Tämänkertaisissa neuvotteluissa saatiin aikaan monia hyviä tuloksia. Esimerkiksi ylityökorvauksen organisatorista rajaa hilattiin ylöspäin, joten yhä useampi on jatkossa oikeutettu korvauk­seen tekemästään ylityöstä. Hieno edistysaskel ja pitkän työn tulos oli myös työhön liittyvän koulutuksen lukeminen työajaksi.

Palkallinen isyysloma nostettiin kuudesta kahteentoista päivään. Aiemmin tilapäinen hoitovapaa on koskenut alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoitoa, mutta vastedes ikäraja on 12 vuotta.

– Työmarkkinaneuvotteluilla voi edistää myös tasa-arvoa. Oli symbolista, että meidän menestyksekkäiden perheasioita koskevien neuvottelujen jälkeisenä päivänä oli uutisten pääaiheena hallituksen perhevapaamallin kaatuminen. Näyttää siltä, että meidän kannattaa jatkaa tasa-arvoa edistävien ratkaisujen hakemista, koska hallitus ei siihen pysty, Löfgren näpäyttää pilke silmäkulmassa.

Keskusteluissa työnantajapuoli halusi lisätä paikallisia neuvotteluja.

– Haluamme varmistaa, että mikäli näin käy, asianosaisilla on oltava riittävästi aikaa ja osaamista, jotta paikalliset neuvottelut ovat tasapuolisia työntekijöiden kannalta. Siksi oli tärkeää, että saimme parannettua luottamusmiesten ajankäyttömahdollisuuksia luottamusmiestöiden hoitoon. Lisäksi onnistuimme nostamaan niistä saatavaa korvausta. Vaikka raha ei ole luottamusmiehille suurin vaikutin, korvauksen kasvu osoittaa arvostusta luottamusmiestyötä kohtaan, Löfgren perustelee.

Oman erityispiirteensä tämänkertaisiin neuvotteluihin toivat kilpailukykysopimuksen vuoksi julkisten alojen työntekijöiltä leikatut lomarahat ja siitä syystä huonontunut ostovoima.

– Koemme epäreiluksi, että vain yksityissektori pääsee nauttimaan nykyisen nousukauden hedelmistä. Julkinen puoli on osallistunut kilpailukyvyn nostamiseen muun muassa kipein leikkauksin ja työtä tehostamalla. Myös julkisen sektorin työntekijöiden tulisi päästä osallisiksi lisätuloista. Saimme läpi kertakompensoinnin, joten vuoden 2019 tammikuussa kaikille julkisten alojen työntekijöille maksetaan ylimääräinen palkanlisä, Löfgren kertoo.

Lisää näkyvyyttä

Vaikka kuukausien kova vääntö on nyt ohi, JUKOssa ei levätä laakereilla. Toiminta jatkuu vauhdikkaana.

– Nyt alkaa neuvottelujen jälkihoito eli koulutamme luottamusmiehiä ja laadimme sopimusten soveltamisohjeita yhdessä työnantajapuolen kanssa.

JUKOlla on noin 3 800 luottamusmiestä. Heidän osaamisensa on oleellista asioiden sujuvuuden kannalta. Tarjontaa on niin paljon, ettei kokonaisuus ole selkeä, vaikka kurssit sinänsä ovat saaneet hyvää palautetta. Osa koulutuksista on mennyt päällekkäin, ja tiedonkulussa on saattanut olla katkoksia. Luottamusmiesten koulutusta on aika uudistaa.

– Luottamusmiehillä on koulutusta peruskursseista syventäviin jatkokoulutuksiin. Meidän lisäksemme koulutuksia ovat järjestäneet muun muassa liitot. Haluamme saada koulutukset toimimaan keskenään ja haluamme niiden muodostavan yhtenäisen, jatkuvan polun. Silloin luottamusmiesten on helppo ennakoida, mitä koulutuksia on tulossa seuraavaksi ja miten osaaminen karttuu.

Löfgren kokee tärkeäksi JUKOn näkyvyyden kehittämisen.

– Saimme neuvottelukierroksilla hyvää kokemusta niin sisäisestä kuin ulkoisesta viestinnästä. Työ- ja virkaehtosopimusneuvottelujen aikaan on helpompaa saada media-aikaa. Seuraava tavoite on näkyä tiedotusvälineissä neuvottelujen ulkopuolella. Sisäistä viestintää on myös varaa kehittää. Haluamme viestiä yhä aktiivisemmin jäsenillemme.

Ihmisten järjestäytymiseen vaikuttaa se, kokevatko he järjestön toiminnan omakseen.

– Meidän täytyy muistaa neuvotellessamme ja toimintaa kehittäessämme, että taustalla on yksittäinen ihminen, jonka eteen asioita teemme. Meidän on osattava tuoda esiin, mitä teemme ja miten jäsenyhdistyksiimme kuuluvat siitä hyötyvät.

Sekava, sekavampi, sote-uudistus

Isoimpia lähivuosien haasteita ovat sote- ja maakuntauudistuksen mukanaan tuomat muutokset.
Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) sekä kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (TS) piirissä olevista osa jää kuntiin ja niiden omistamiin yhtiöihin, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi lääkärit ja sote-henkilöstö siirtyvät maakuntiin ja niiden tuleviin sopimuksiin, kun taas opettajat jäävät kuntiin opettajasopimukseen. Ilmassa on valtavasti epävarmuutta.

– Kyseessä on historiallisen suuri henkilöstön siirto, jonka järjestämisessä on vielä paljon avoimia kysymyksiä. Jo ennen sote- ja maakuntauudistuksen voimaantuloa perustetaan oma työryhmä kehittämään sote-henkilöstön työehtoja.

Löfgrenin mukaan yksi soviteltavista asioista on palkkaharmonisaatio.

– Sairaanhoitopiirien ja kuntien palkat on saatava yhdenvertaisiksi. Monenlaisten työnantajataustojen ja työehtosopimusten yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista.

Esimiehillä ja luottamusmiehillä on odotettavissa työteliäs jakso, ennen kuin siirtymästä on selvitty.
Suhtautuminen sote-uudistukseen olisi kaikkine sen vaatimine muutoksineenkin myönteisempi, mikäli se toisi säästöjä ja parantaisi kustannustehokkuutta, kuten aluksi luvattiin. Viime aikoina on kuitenkin puhuttu sen päinvastoin lisäävän kustannuksia, minkä vuoksi muutoksiin suhtaudutaan yhä kielteisemmin. Tämä lisää esimiesten ja luottamusmiesten paineita.

Töitä on, mutta kiinnostavatko ne?

Työtehtävien muuttumisesta tulevaisuudessa on puhuttu paljon, jopa rakenneltu kauhukuvia ihmisten korvaamisesta roboteilla.

– Työt muuttuvat varmasti osittain, mutta erikoistumiseen, vuorovaikutukseen ja tiedon soveltamiseen liittyvät tehtävät eivät katoa. Tällaisia töitähän jäsenemme juuri tekevät. Heitä tarvitaan siis jatkossakin, Löfgren uskoo.

Toisaalta julkisen puolen on työelämän myllerryksessä huolehdittava kilpailukyvystään rekrytointimarkkinoilla.

– Meidän on mietittävä tarkasti, miten saamme jatkossakin osaajia kiinnostumaan julkisen sektorin esimies- ja asiantuntijatehtävistä, jos emme voi kilpailla palkalla yksityisen sektorin kanssa, Löfgren muistuttaa.

Sote-uudistuksen yllä leijuva epävarmuuden pilvi ei ainakaan lisää nuorten kiinnostusta hakeutua sosiaali- ja terveysalalle.

JUKO on ilmaissut huolensa siitä, että poliitikot ovat nähneet julkisen sektorin työntekijät lähes yksinomaan kulueränä ja riippakivenä.

– Ei ole syytä unohtaa, että suomalainen menestystarina perustuu koulutukseen ja osaavaan henkilöstöön. Ilman julkista sektoria tarina olisi toisenlainen.

 

JUKO, AKAVA, VAKAVA ja ammattiliitot: Mihin kaikkeen minä kuulun?

Työntekijät voivat halutessaan liittyä oman ammattialansa liittoon (esim. Farmasialiittoon tai Lääkäriliittoon).

Ammattiliitot päättävät, keiden kanssa ne tekevät yhteistyötä. Liitot voivat kuulua työmarkkinakeskusjärjestöön (esim. korkeakoulutettujen Akava) yksittäisinä liittoina tai liittojen muodostamina yhteenliittyminä (esim. VAKAVA). Yhteen­liittymiin kuulumisen tarkoituksena on saada enemmän puhe- ja vaikutusvaltaa.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOlla ei ole henkilöjäseniä, vaan siihen kuuluu kahdeksan jäsenyhdistystä (esim. VAKAVA ja OAJ). Jäsenyhdistyksillä on yhteensä lähes
200 000 akavalaista jäsentä. JUKO on kirkon, kunnan, valtion ja yliopistojen sopimusalojen pääsopijajärjestö, jonka nimissä on useita keskustason virka- ja työehtosopimuksia sekä monia paikallisia tai virasto- ja laitoskohtaisia sopimuksia.

Entistä kliinisempää

Itä-Suomen yliopistossa on mahdollisuus ensi syksystä lähtien suuntautua proviisoriopinnoissa myös kliiniseen farmasiaan.

Vaikuttamisen paikka

Edustajisto on Farmasialiiton korkein päättävä elin ja sen kokoonpanoa täydennetään elo-syyskuun aikana täydennysvaalilla.

Osaamisen edistäjä

Koulutuksen maailma imaisi Sanna Passin mukanaan pian proviisoriksi valmistumisen jälkeen. Erityisen hyvänä oppimisen muotona hän pitää mentorointia.

Oletko käyttänyt HaiPro-työkalua?