Jännitys laboratoriossa tiivistyy samalla, kun taustamusiikkiin tulee uudenlaista kiihkeyttä. Led-valaistus muuttuu punertavaksi ja työryhmälle käy samalla selväksi, että nyt on kiire. Tehtävän äärellä ei ole aikaa miettiä, onko kyse pelistä vai opiskelusta, sillä kaikki keskittyminen ohjautuu käsillä olevaan asiaan.
– Juuri tästä pelillisyyden hyödyntämisestä farmasian opinnoissa on kyse, Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen opetuksen kehittämisestä vastaavat yliopistonlehtorit Krista Laine ja Tarja Toropainen sanovat.
Laine sanoo, että farmasian opinnot ovat olleet moneen alaan verrattuna poikkeuksellisen työelämälähtöisiä puolivuotisen apteekkiharjoittelun myötä. Työkentällä vaadittavien tietojen ja taitojen opettaminen on korostunut entuudestaan kaksi vuotta sitten uudistuneen tutkintorakenteen myötä.
Nyt työelämän osaamistavoitteet muodostavat pakopelin juonen ja tehtävät. Kun tavoitteet täyttyvät, peli on ratkaistu.
– Pakohuone nivoaa yhteen elementtejä usealta opintojaksolta, työelämätaitoja, vuorovaikutusta ja paineensietokykyä. Tuntiin mahtuu hyvin paljon asioita, Toropainen tiivistää.
Oikeita tehtäviä
Pelin yksityiskohdat ovat salaisuus, mutta Laine ja Toropainen paljastavat, että tehtävä liittyy lääkevalmistukseen ja analytiikkaan. Testivaiheessa pelaajat ovat olleet farmasian opettajia, tohtoritutkijoita sekä proviisoriopiskelijoita. Opinnoissa pakopeli tulee osaksi farmaseuttien loppuvaiheen opintoja.
– Läpäiseminen ei ole ollut ammattilaisillekaan ihan läpihuutojuttu. Heidän mukaansa pakohuone mallintaa tosielämän tilanteita, Toropainen sanoo.
Ennen kaikkea pakopelissä pärjää hyvällä yhteistyöllä aivan kuin työelämässäkin.
– Eihän töitäkään tehdä yksin. Jokaisen pitää hyväksyä, ettei tiedä kaikkea, vaan joskus pitää tukeutua kollegoihin, Laine huomauttaa.
Myös olosuhteet ja ongelmat tulevat elävästä elämästä. Osa peliä on myös siihen luotu tilannekuvaus. Laboratoriosta löytyy oikea kalusto, kirjallisuus ja välineet. Taustamusiikki ja valotehosteet siivittävät osaltaan tunnelmaan.
– Pelaajat ovat kertoneet miten tehtävään uppoutuessa ajan tajukin katoaa. Kun ratkaisu ja pelin juoni vievät mukanaan, ei pieniin pelistä muistuttaviin yksityiskohtiin kiinnitä edes huomiota, Toropainen sanoo.
Tunnelma ja pelillisyys eivät kuitenkaan ole läsnä viihdearvon takia. Laine sanoo, että pelin suunnittelussa osaamistavoitteet ovat tiukasti mukana. Pelillisyys auttaa oppimisessa.
– Perinteinen ryhmätyö lähtee hitaasti liikkeelle, mutta pakopelissä ei ole aikaa miettiä, mitä kukin tekee. Jokaisella on oma roolinsa ja samalla pelin varjolla saa ammattilaisen roolin, jossa edetä huoneessa.
Positiivista pedagogiikkaa
Pakohuone on osa opiskelua, ei koe. Laine ja Toropainen kertovat, että pakopelistä on tarkoituksella tehty kaikesta jännittävyydestä huolimatta turvallinen alue, jossa game over ei tule ensimmäisestä virheestä. Toisin kuin kaupallisissa pakopeleissä, opintopelissä ryhmä ei voi epäonnistua. Laineella ja Toropaisella on ääni- ja kuvayhteys pakohuoneeseen, mikä mahdollistaa ryhmän ohjaamisen pattitilanteessa – ja tarjoaa samalla ohjaajillekin osansa jännityksestä.
– Pakopelissä olennaista on se palkitsevuus ja innostuminen, kun lukko aukeaa ja pelissä pääsee eteenpäin. Pedagogisesti elämys on todella tehokas, sillä juuri ne asiat muistetaan, joissa on koettu suuria tunteita, Laine sanoo.
Pakopeli on omiaan ruokkimaan itseluottamusta ammattilaisena. Vaikka vastaan tulee vaikeita asioita, ne pitää vain ratkaista.
– Jos työelämässä soivat varoituskellot, niin sitten kysytään kollegalta. On tärkeää ruokkia tällaista ajattelua, sillä työelämässä ei jaksa tehdä töitä, jos koko ajan pelkää tekevänsä virheen, Toropainen kannustaa.
Samasta syystä pakopeliä pääsee ratkaisemaan vasta opintojen loppuvaiheessa. Koska pelin tilanne, tunnelma ja eteen tulevat ongelmat ovat todellisia, peli ei täytä tarkoitustaan, ellei osallistujilla ole riittävää pohjaosaamista. Suunnittelijoiden mukaan peli menettää merkityksensä, ellei se tuota onnistumisen kokemuksia.
– Toisaalta epäonnistumisten kohdalla on hyvä huomata, että se tapahtui pelissä eikä oikeissa töissä. Tulevaisuudessa samanlaisessa tilanteessa osaa tämän ansiosta tehdä toisin, Toropainen sanoo.
Osaamistavoitteiden ehdoilla
Laine ja Toropainen ennakoivat, että farmasian laitoksella pakopeliä hyödynnetään lähitulevaisuudessa useilla opintojaksoilla. Heidän mukaansa pakopeli on toimiva vaihtoehto lähes minkä vain opettamiseen, jos opiskelijoilta odotetaan tiedon kokoamista ja soveltamista yhdistettynä työelämätaitojen omaksumiseen. Jo nyt kiinnostusta on ollut läpi farmasian laitoksen ja pakopeliä tullaan esittelemään myös Itä-Suomen yliopiston oppimisympäristöseminaarissa.
– Pakopelin ei tarvitse olla fyysinen huone, vaan se voi olla myös virtuaalinen tila, tai yhdistelmä molempia. Joskus video voi olla toimivin, joskus pakohuone – osaamistavoitteiden toteutuminen on aina pääasia, Laine sanoo.
