Itselle oikea ura

Pitkä ura samassa työssä ei tarkoita tylsää työhistoriaa. Säde Kajosvuo-Hämäläinen työskenteli vuosikymmeniä kahdessa roolissa.

Ehdimme tavata häthätää tervehtiäksemme kyynärpääkosketuksen verran, kun Säde Kajosvuo-Hämäläinen huomaa Porvoon tuomiokirkon pihalle saapuvan valokuvaajan. Kuvauspaikkoja läpikäydessä rutinoitunut opas ryhtyy heti jäsentämään meille tätä Suomen toiseksi vanhinta kaupunkia, joka täyttää tänä vuonna 675 vuotta, ja jossa on maamme kuudenneksi vanhin apteekki.

Nimet, vuosiluvut, sukutaustat, historialliset ajankohdat Kajosvuo-Hämäläinen nivoo hengästyttävällä tahdilla kokonaisuuksiksi, joista kuulijalle välittyy helposti ymmärrettävä ja tavallista laajempi kuva. Mutta eipä hän luennoikaan mistä tahansa aiheesta, vaan syntymä- ja kotikaupungistaan Porvoosta, josta riittää ammennettavaa niin Linnamäen historian ja kirjallisuuden saralta kuin vaikkapa farmasian historiasta.

– Katsokaa näitä kauniita kielisignatuureja! Kun vielä löytäisi sen taiteilijan, joka ne aikoinaan suunnitteli, hän sanoo historialliset lääke-etikettilippuset kädessään.

Apteekkioppilaasta farmasian opiskelijaksi

Kaksikielisen perheen ainokaisella tyttärellä oli selkeät suunnitelmat tulevasta ammatistaan, kun hän vuonna 1965 valmistui ylioppilaaksi. Hän pyrki ja tuli hyväksytyksi Helsingin yliopiston farmasian laitokselle. Ennen yliopisto-opintojen aloittamista piti kuitenkin suorittaa ensin käytännön opintoja apteekissa, jolla oli oikeus toimia opetusapteekkina. Opintoihin kuului lääkkeiden valmistusta ja reseptien käsittelyä. Oppitunneista pidettiin työpäiväkirjaa. Apteekkioppilasvuoden menestyksekkäästi suorittanut pääsi vasta sitten itse farmasian opintoihin kiinni.

Farmaseutiksi Kajosvuo-Hämäläinen valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1968.

Ahvenanmaalta Lontooseen

Ensimmäinen työpaikka löytyi Ahvenanmaalta. Maarianhaminassa apteekkari Fjalar Grönbergin Stamapoteketissa hän tutustui kollegaansa Margaretheen, joka lähti yhteisen kesän jälkeen Lontooseen apteekkiin töihin. Niinpä tätä kesätyöpaikkaa seuranneiden muutamien lyhyehköjen kotimaan työpestien jälkeen myös Kajosvuo-Hämäläinen suuntasi Lontooseen, useaa sairaalaa palvelevaan Charing Crossin sairaala-apteekkiin.

1960-luvun lopulla Charing Crossin sairaala-apteekissa viettämäänsä vuotta Kajosvuo-Hämäläinen muistelee lämmöllä. Sen toimintaa hän pitää huomattavasti edistyneempänä kuin kotimaassa tuolloin, joskin muistuttaa heti, että hänen kokemuksensa rajoittuvat vain tähän yhteen sairaala-apteekkiin.

Osastoja Charing Crossissa oli neljä: tuotantolaboratorio, sairaalan potilaiden lääkitys, muiden apteekin asiakkaiden lääkitys sekä steriilin farmasian osasto. Siellä lääkärit olivat jo tuolloin erityisen kiinnostuneita lääkkeiden yhteisvaikutuksista.

– Englannissa lääkärit pitivät tarkasti silmällä lääkkeiden yhteissopivaisuuksia ja kävivät niitä läpi lääkärinmääräyksistä. Suomessahan ei tällaista ”osastofarmasiaa” silloin vielä ollut.

Myös toinen eroavaisuus Suomeen verrattuna on jäänyt mieleen.

– Sairaala-apteekissa kävi jatkuvasti harjoittelemassa niin lääketieteen kuin hammaslääketieteen opiskelijoita, hän kertoo.

Apteekkien valikoimat olivat omaa luokkaansa Britanniassa, jossa lääkkeiden lisäksi myytiin runsaasti kosmetiikka- ja muita terveystuotteita, jotka tulivat Suomessa myyntiin vasta paljon myöhemmin.

– Nykyään meilläkin apteekeissa työskentelee paljon muitakin kuin farmasian alan akateemisia, Kajosvuo-Hämäläinen muistelee.

Ennen apteekki ja kemikalio olivat todellakin kaksi eri kauppaa. Sen Kajosvuo-Hämäläinen muistaa hyvin. Salon lähellä Kuuskoskella sivuapteekin hoitajana työskennellessään hän nimittäin hoiti niin apteekkia kuin sen yhteydessä toiminutta kemikaliotakin, joilla molemmilla oli omat kassansa.

Vakuutussihteeriksi Kelaan

Niin paljon kuin Kajosvuo-Hämäläinen pitikin Lontoosta, suunnitelmallisena nuorena naisena hän oli jo alkanut etsiä vakituista työpaikkaa, sellaista, jossa voisi tehdä elämänmittaisen uran.

Hän oli ehtinyt olla kesätöissä Porvoon Kelassa ja pitänyt työstä. Kun siellä ilmoitettiin etsittävän farmaseuttia vakuutussihteeriksi, haki Kajosvuo-Hämäläinen paikkaa ja tuli valituksi.

Pitkä työrupeama yhden työnantajan palveluksessa ei tarkoittanut mitään yksitoikkoista puurtamista. Työ osoittautui kaikin puolin palkitsevaksi. Kajosvuo-Hämäläinen sanoo ymmärtäneensä roolinsa ja sen merkityksen kokonaisuudessa. Työhyvinvoinnin ja oman työpanoksen kannalta se onkin ensiarvoisen tärkeää.

– Se oli oikea ura minulle. Sain siinä isomman kuvan eri ihmisten elämästä, hän summaa 42:ta Kela-vuottaan.

Kajosvuo-Hämäläinen työskenteli lääkeasiantuntijana, jonka työtehtäviin kuuluivat sopimukset apteekkien ja yksityishenkilöidenkin kanssa lääkkeiden korvauksista ja niiden kriteerien arvioimisesta.

Hyvää yhteistyötä hän rakensi muun muassa vuotuisilla palavereilla, joita pidettiin apteekkarien kanssa. Myös lääkärit ja potilasjärjestöt kuuluivat hänen yleisöihinsä, jotka halusivat tietää tarkasti ja täsmällisesti korvattavista erityislääkkeistä.

Aina 67-vuotiaaksi saakka työskennellyt Kajosvuo-Hämäläinen ehti kokea niin uuden teknologian käyttöönoton kuin monta hallintouudistustakin. Työpiirin rajat muuttuivat, samoin maantieteelliset vastuualueet. Suorakorvaukset sorvattiin nekin uuteen uskoon tietotekniikan myötä.

Anoja ja maksaja eivät aina kuitenkaan ole samoilla linjoilla korvauksista. Tähän Kajosvuo-Hämäläinen vastaa ykskantaan:

– Se ei ole Kela, vaan lainsäätäjä, joka päättää.

Mitä ja miten kertoa?

Kajosvuo-Hämäläisen oli aina valmis – ja erityisen halukas – oppimaan uutta. Niinpä hän haki 1970-luvun puolivälissä Opasliiton kurssille ja valmistui auktorisoiduksi oppaaksi vuonna 1976.

– Halusin tietää mitä ja miten kertoa vanhasta kotikaupungistani, hän summaa.

Vakuutussihteeri ja vuodesta 1976 myös freelancer-opas tarttui 1990-luvun alussa jälleen uuteen haasteeseen. Kolmen ja puolen vuoden virkavapaan aikana hän opetti lääkeaineoppia Porvoon aikuisoppilaitos Edupolissa (nykyisin Careeria). Samalla hän valisti myös pakolaisia sosiaaliturvan alkeista.

Pitkän Kela-työkokemuksensa lisäksi Kajosvuo-Hämäläinen on jatkuvasti kouluttanut itseään lisää.

– Approja on tullut suoritettua kasvatuksen, sosiaalipolitiikan ja kansanterveystieteen saralta.

Farmasialiiton jäsenenä Kajosvuo-Hämäläinen on niin ikään pysynyt aktiivisena eläköitymisestä huolimatta. Liitossa ja Porvoon seudun farmaseuttien yhdistyksessä suuren kiitoksen saa häneltä farmasian eri erikoistumisalojen molemminpuolinen kunnioitus.

– Niin sairaala-apteekit, yksityisapteekit kuin Kelan hallinnollinen puolikin ovat tasapuolisesti huomioitu.

Katso videolta Kajosvuo-Hämäläisen tärpit Porvoon farmaseuttiseen historiaan:

Hamnade i drömjobber

Vågar fatta beslut och utmanar sig själv, så beskrivs årets farmaceut Anna Ake. Det här har slutligen tagit henne till drömjobbet som kombinerar multiprofessionalism, vikten av avdelningsfarmaci samt närheten till havet.

Vuoden farmaseutti on unelmatyössään

Vuoden farmaseutti Anne Akea kuvaa rohkeus tehdä päätöksiä ja haastaa itseään. Se on vienyt hänet lopulta unelmatyöhön, jossa yhdistyy moniammatillisuus, osastofarmasian tärkeys sekä meren läheisyys.

Yhteinen tahto

Liitto muodostuu jäsenistään. Kentällä työskentelevien asiantuntijoiden ja liiton toimiston saumaton yhteistyö on toiminnan ehdoton edellytys.

Oletko osallistunut pidempikestoiseen jatko- tai töydennyskoulutukseen?