Avoapteekkiharjoittelussa yliopisto-opinnoissa opittua teoriaa sovelletaan käytäntöön ensimmäistä kertaa. Se on opiskelijalle ensimmäinen kosketus farmasian alan työtehtäviin. Merkitykseensä nähden aihe on jäänyt akateemisessa tutkimuksessa yllättävän vähälle huomiolle. Viime vuonna tilannetta korjasi peräti kaksi suomalaista väitöskirjaa, kun Katja Leiman ja Ulla Löfhjelm väittelivät Helsingin yliopistossa.
Suomalaisen apteekkiharjoittelun ajoitus on kansainvälisesti vertaillen ainutlaatuinen, selviää Leimanin ja Löfhjelmin väitöksistä. EU:ssa harjoittelu toteutetaan yleensä yhtenä 6–12 kuukauden jaksona opintojen lopulla. Yhdysvalloissa farmasian perustutkintoon taas sisältyy 2–4 viikon mittaisia harjoittelujaksoja opintojen alussa ja lisää harjoittelua opintojen päätteeksi.
Suomessa harjoittelu jakautuu kahteen 13 viikon jaksoon toisena ja kolmantena opiskeluvuotena.
Toinen vastikään väitelleistä tohtoreista, Katja Leiman, työskentelee Helsingin yliopistossa harjoittelusta vastaavana yliopisto-opettajana.
– Opiskelijan tulee suorittaa tietyt opintojaksot ennen ensimmäistä harjoittelua. Näin varmistetaan se, että hänen osaamisensa on riittävää ja asiakasturvallisuus toteutuu, Leiman sanoo.
Ensimmäisen harjoittelun jälkeen opiskelijat palaavat yliopistolle tekemään lisää teoriaopintoja, jotka valmistavat heitä toisen harjoittelun vaativampiin oppimistehtäviin, kuten lääkehoidon arviointiin.
Suomen malli tukee Leimanin tutkimuksen mukaan teoreettisen ja kokemuksellisen oppimisen yhdistymistä ja on pedagogisesti vahva.
Leiman alleviivaa apteekkiharjoittelun merkitystä farmasian opintojen kokonaisuudessa.
– Harjoittelu muodostaa opinnoista kuudesosan. Se on ensimmäinen todellinen kosketus farmasian alan työtehtäviin. Monille opiskelijoille se on myös ensimmäinen kosketus työelämään ylipäätään, hän sanoo.
Apteekkari Kari Jäsberg Tampereen ensimmäisestä apteekista kehuu harjoitteluun tulevien opiskelijoiden teoriaosaamista korkeatasoiseksi.
– Apteekkityö ja asiakkaiden kohtaaminen jännittävät varsinkin ensimmäistä harjoitteluaan tekeviä. Apteekissa ollaan tekemisissä ihmisen terveyden ja sairauden kanssa. Se voi olla herkkä asia asiakkaalle itselleenkin, Jäsberg sanoo.
Katja Leimanin tutkimuksen mukaan opiskelijat hallitsivat hyvin verenpainetaudin, tyypin 2 diabeteksen ja astman, kun taas muistisairaudet ja metabolinen oireyhtymä tunnettiin heikommin. Lääkkeistä tuttuja olivat parasetamoli, NSAID ja PPI. Digoksiini, karbamatsepiini ja biologiset lääkkeet olivat opiskelijoille vieraampia.
Jäsbergin kokemuksen mukaan erot osaamisessa liittyvät ennen kaikkea kunkin opiskelijan henkilökohtaisiin kiinnostuksenkohteisiin ja vahvuuksiin. Myös lääkehoidon arvioinnit sujuvat harjoittelijoilta erinomaisesti, ja opiskelijat ovat innokkaita tekemään niitä.
Jäsberg muistuttaa, etteivät opiskelijat ole ainoita, jotka harjoitteluista oppivat. Myös apteekin henkilöstö hyötyy, kun opiskelijat tuovat mukanaan alan uusimman osaamisen ja tutkimustiedon yliopistolta.
– He ovat tuoneet meille paljon uusia ideoita ja ajattelemisen aihetta, Kari Jäsberg sanoo.
Harjoittelijat motivoivat henkilöstöä pitämään yllä ammattitaitoaan.
– Ennen kuin opettaa toiselle, tulee kerrattua asioita itsekin.
Jäsbergin luotsaama Ensimmäinen apteekki palkittiin Vuoden opetusapteekkina Farmasian päivillä 2025. Tunnustus myönnetään vuosittain apteekille, jossa harjoittelu on järjestetty esimerkillisellä tavalla.
Apteekkari uskoo, että syy harjoittelijoiden viihtymiseen on hyvä työilmapiiri.
– Panostamme ilmapiiriin ja henkilöstön jaksamiseen. Henkilöstömme on innostunutta ja kiinnostunutta näistä nuorista ja heidän osaamisestaan. Heitä ei työvuorolistoissa lasketa työvoimaresurssiksi, mutta heidät otetaan työyhteisömme täysipainoisiksi jäseniksi, ja he ovat mukana myös koulutuksissa, kokouksissa ja kehitysprojekteissa, Jäsberg kertoo.
Proviisori, apteekkari Ulla Löfhjelm tarkasteli väitöskirjassaan harjoittelun ohjauskäytäntöjä. Löfhjelmin mukaan harjoittelun onnistuminen riippuu ennen kaikkea ohjaajien (preceptorien) taidoista. Useimmat heistä ovat hyvin motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä, mutta pedagogista ammattitaitoa heillä on vain harvoin.
Onnistunut harjoittelun ohjaaminen vaatii Löfhjelmin mukaan aikaa ja rakenteita harjoittelun ympärille.
Kuopion Yliopistollisen Sairaalan (KYS) sairaala-apteekki palkittiin vuonna 2025 Loistomesta-palkinnolla. Se on Suomen Farmasialiiton, Farmasialiiton opiskelijat FLOpin ja Farmasian opiskelijajärjestöt FiPSAn tunnustus erityisen hyvälle harjoittelupaikalle.
Opetussairaalan sairaala-apteekissa opetus kuuluu lähtökohtaisesti jokaisen työntekijän tehtäviin.
– Meillä on täällä hieno porukka oman alansa superosaajia, sanoo apteekkari Jouni Ahonen.
Rakenteetkin ovat kohdillaan: Harjoittelujen sisällöt on räätälöity jokaiselle harjoittelijalle erikseen ja suunniteltu viikko viikolta tarkasti. Harjoittelun mittaan opiskelija pääsee tutustumaan sairaala-apteekin kaikkiin toimintoihin. Tutuksi tulevat niin logistiikka, lääkevalmistus, osastofarmasia kuin hallintokin.
Suurin haaste on kiire. Se painaa kaikkia, mutta vielä enemmän sellaista, joka vielä harjoittelee.
– Toisaalta ajattelen, että meillä saa todellisen käsityksen työelämästä. Kaikki ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, Ahonen sanoo.
Hyvä dialogi yliopiston kanssa nousee esiin niin Löfhjelm väitöstutkimuksessa kuin Ahosen käytännön kokemuksessakin. Se on tärkeää harjoitteluiden onnistumisen kannalta. Sairaala-apteekki ja farmasian laitos jakavat yhden proviisorin viran, ja hän vastaa harjoitteluiden suunnittelusta ja koordinoimisesta.
Farmasian laitos ja apteekki sijaitsevat fyysisestikin niin lähellä toisiaan, että opiskelijat pääsevät liikkumaan niiden välillä tunnelia pitkin.
– Olemme napanuoran päässä, Ahonen naurahtaa.
Löfhjelm tunnistaa väitöksessään yhtenä harjoitteluiden kehityskohteena moni-alaisen yhteistyön. KYSissä tätä harjoitellaan monialaisessa oppimisyksikössä, jossa opiskelijat pääsevät toteuttamaan kliinistä työtä ohjaavan tiimin mukana. Ryhmässä mukana ovat hoitotyö, lääketiede, fysioterapia, ravitsemustiede ja farmasia. Pilotin aikana opiskelijat ovat kohdanneet tuhansia potilaita. Apteekkari Jouni Ahonen on kokeiluun tyytyväinen.
– Tämä on yksi parhaista asioista, joita sote-uudistuksesta on seurannut, hän toteaa.

Ulla Löfhjelm arvioi väitöskirjassaan, että harjoittelijoiden palkkiot ja heidän ohjaamiseensa apteekeissa käytetty aika muodostavat vuosittain useiden miljoonien investoinnin apteekkareilta farmasian opintoihin. Se on kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellista. Monissa maissa harjoitteluista ei makseta opiskelijoille.
Apteekkialan taloudellinen tilanne on kiristynyt, ja sen pelätään heijastuvan tulevaisuudessa myös harjoitteluihin. Huhuja harjoittelupaikkojen vähenemisestä liikkuu, mutta tutkittua tietoa asiasta ei vielä ole. Apteekkariliiton puheenjohtaja, Lauttasaaren apteekin apteekkari Risto Holma sanoo, että apteekit ovat tällä hetkellä varpaillaan.
– Kun apteekkien talous on vedetty ahtaalle, jokainen tarkastelee, miten omat resurssit ja kyvyt riittävät, Holma sanoo.
KYSin sairaala-apteekissa harjoittelupaikkoja on yhtä paljon kuin ennenkin, mutta apteekkari Jouni Ahonen näkee ympärillään, kuinka henkilökuntaa vähennetään nyt terveydenhuoltoalalla kaikkialla.
– Jos ala ajetaan niin tiukille, että toimintaa on pyöritettävä minimiresursseilla, se tulee vaikuttamaan harjoitteluihinkin. Toivon, että niin ei käy, sillä nuorissa on tulevaisuus, Ahonen sanoo.
Sairaala-apteekeille harjoittelut ovat olleet paitsi tärkeä rekrytointikanava, myös keino rakentaa mielikuvaa alasta. Aiemmin heikosti tunnetusta toiminnasta on tullut opiskelijoiden silmissä kiinnostava tulevaisuuden työpaikka. KYSin sairaala-apteekkiin tulee harjoitteluhakemuksia vuosittain yli 30. Paikkoja on jaossa neljä.
– Jos emme ota harjoittelijoita, meillä ei ole tulevaisuudessa työntekijöitä. Pelkän rahan ajatteleminen on lyhytnäköistä, Ahonen sanoo.
Myös Risto Holma korostaa isoa kuvaa: Alalle kaivataan motivoituneita, osaavia uusia työntekijöitä, ja toisaalta apteekit ovat tärkeä osa Suomen terveydenhuollon kokonaisuutta. Asiakaskäyntejä on vuodessa yli 60 miljoonaa. Potilaan kohtaa useimmiten juuri apteekin henkilökunta.
– Tämä työn merkityksen oivalluttaminen opiskelijoille on harjoittelussa aivan olennaista, hän sanoo.
– Uusien ammattilaisten kasvattaminen alalle yhteistyössä yliopiston kanssa on koko alan yhteinen asia.
Harjoittelua tukemaan on suunniteltu Opetusapteekkiharjoittelun käytännöt -opas ja työkirjoja. Opetusapteekkien harjoitteluvastaaville järjestetään vuosittain myös opetusapteekkien perehdytyspäivä.
Artikkelia varten on haastateltu myös Inka Rantamäkeä Farmasialiitosta.
Harjoittelu voi ratkaista uran suunnan
Harjoittelussa sovelletaan opittua teoriaa ja opitaan ihmistaitoja, ajattelevat Helsingin yliopiston farmasian opiskelijat Miisa Korvenaho ja Laura Ruohomäki. Molemmilla on takana täydet kaksi avoapteekkiharjoittelua.
– Apteekissa kohtaa paljon erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä. Sellaista ei saa kokea monella muulla alalla, Miisa Korvenaho sanoo.
Laura Ruohomäen yllätti apteekin tärkeä rooli osana hoitoketjua.
– Ihmiset hakevat apua todella monenlaisiin haasteisiin.
Harjoittelu opetti asiakaspalvelua: Kuinka sanallistetaan asiakkaalle monimutkaisia terveydenhuoltojärjestelmän koukeroita yksinkertaisesti? Kuinka toimitaan
eettisesti kiperässä tilanteessa, johon ei ole selkeää
ohjesääntöä?
Onnistuneen apteekkiharjoittelun avain on opiskelijoiden mukaan työpaikan vastaanottavainen ilmapiiri. Hyvässä harjoittelussa pääsee tekemään farmaseuttisia tehtäviä, harjoittelun rakenne on etukäteen mietitty ja oppilaalle on varattu aikaa. Harjoittelijaa kohdellaan
tasavertaisena tiimin jäsenä.
– Onnistunut harjoittelukokemus on kaikkien etu.
Se on keskeisessä roolissa myös siinä, jatkaako opiskelija opintojaan, tai työllistyykö avoapteekkiin valmistuttuaan, Ruohomäki ja Korvenaho sanovat.
Apteekeille harjoittelu on tapa rakentaa työnantajamielikuvaa, ja harjoittelukokemus vaikuttaa opiskelijoiden mielipiteisiin kiinnostavista työpaikoista.
Opiskelijoille harjoittelu on väylä ensimmäiseen oman alan työpaikkaan.
Tulevaisuus huolestuttaa molempia.
– Kun aloitin opinnot kaksi vuotta sitten, minulla oli kova luotto siihen, että töitä on tarjolla, Miisa Korvenaho sanoo.
Nyt alan tilanne on kiristynyt ja vakituiset työpaikat ovat kiven alla.
– Olemme varovaisen toiveikkaita, Ruohomäki ja
Korvenaho sanovat.
