Suvi Pajarre-Sorsa: Kun puhelin soi, toisessa päässä on hätä kyseessä”

Myrkytystietokeskus, kuinka voin auttaa?

Helsinkiläinen farmaseutti Suvi Pajarre-Sorsa vastaa puheluun kymmenien tuhansien neuvontapuhelujen tuomalla kokemuksella. Ei kuitenkaan leipääntyneenä ja ”myrkyn nielleenä”, vaan rauhallisesti ja selkeästi, mikä saa puhetulvan ja pulssin tasoittumaan myös linjan toisessa päässä.

– Soittaja voi olla vaikkapa pesuainetta maistaneen pikkulapsen vanhempi, ambulanssin ensihoitaja, vanhusten kotihoitaja tai esimerkiksi teho-osaston lääkäri, joka kysyy lisätietoja eri lääkeaineiden myrkyllisyydestä, Pajarre-Sorsa kertoo.
Myrkytystietokeskukseen tulee vuosittain noin 40 000 puhelua, joista 80 prosenttia tavallisilta kansalaisilta ja loput 20 prosenttia terveydenhuollon ammattilaisilta.

Tämä on todellinen asiakaspalveluammatti, jota oppii puhelu kerrallaan.

Tietoa on tarjolla myös verkkosivuilla ja somekanavissa, joiden kävijä­määrät ovat vuositasolla sadoissa tuhansissa.

– Puhelimen soidessa tietää, että toisessa päässä on jokin hätä, Pajarre-Sorsa tiivistää.

Puhelut kestävät yleensä muutaman minuutin. Niiden aikana alan ammattilaisten on luotava tilanteesta mahdollisimman kattava kokonaiskuva, selvitettävä elimistöön päätyneen aineen koostumus ja arvioitava myrkytysriski, annettava ohjeita ensiapua varten sekä mietittävä, voiko potilas jäädä kotiin vai olisiko viisainta suunnistaa ensiapuun.

– Kieltämättä tässä saa olla paljon vartijana, mutta samalla se myös motivoi. Tämä on todellinen asiakaspalveluammatti, jota oppii vain tekemällä ja puhelu kerrallaan, Pajarre-Sorsa painottaa.

Ajantasaisen lääke -ja kemikaali­tietämyksen lisäksi puhelinpalvelijat ovat saaneet totutella myös erilaisiin puhe­tapoihin ja monikielisyyteen. Chattiin perustuva nopea ja lyhyttempoinen viestittelykulttuuri kuuluu selvästi puhelimessa.

– Asioita pitää usein selvitellä lisäkysymyksillä ja pieninä palasina kerrallaan. Jutusteluun ei kuitenkaan olisi aikaa, Pajarre-Sorsa toteaa.

Pysäyttävimmät puhelut osuvat usein ilta-aikoihin ja hätääntyneiden nuorten soittoihin, kun iloisesti alkanut ilta on kääntynyt tunnelmaltaan aivan toiseksi – esimerkiksi lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön seurauksena tiedottomaksi menneen kaverin herättelyksi.

Ja kun nuori soittaa, niin keskuksessa tiedetään heti, että nyt on tosi kyseessä.

– Valitettavasti nuorten ahdistuneisuus näkyy lisääntyneinä myrkytystapauksina. Eivät he vielä ymmärrä, että esimerkiksi parasetamolin yliannostus voi olla kohtalokasta. Jokainen tällainen tapaus on aivan turha. Oma toiveeni onkin, että käsikauppalääkkeet pysyisivät apteekeissa.

Joskus hätäpuhelut menevät myös kouliintuneen konkarin ihon alle. Silloin tueksi tulee Pajarre-Sorsan loistavaksi kehuma työporukka, jonka kanssa asian voi purkaa.

– Itselläni työasiat jäävät varsin hyvin mielestä, kun suljen työpaikan oven. Ja kyllä työpäiviin mahtuu myös hauskoja hetkiä. Välillä meiltä kysytään vaikkapa säätilasta tai lemmikin labratuloksista. Vaikka puhelu tulee täysin väärään numeroon, on soittajaa autettava ystävällisesti eteenpäin.

Kokenut lääkealan ammattilainen Pajarre-Sorsa oli jo ennen Myrkytystietokeskus-pestiään. Myös ammatinvalinta oli hänelle aikanaan helppoa, sillä terveydenhuolto, kemia ja luonnontieteet kiinnostivat jo lukioaikana.
Tie vei farmasian opintoihin, jotka hän sai päätökseen vuonna 1991. Opiskeluaikana harjoittelupaikkana oli Lauttasaaren Kirkkoapteekki, jossa hän jatkoi töitä myös valmistumisensa jälkeen.

– Olin lisäksi kesätöissä Kansanterveys­laitoksen rokotelähettämössä, 57-vuotias Pajarre-Sorsa muistelee.

Lauttasaaresta tie vei ensin Poriin ja Satakunnan keskussairaalan apteekkiin, josta hän palasi takaisin pk-seudulle ja Espoon Tapiolan Otso-apteekkiin. Seuraava pesti oli Harjavallan terveyskeskuksen lääke­keskuksen hoitajan sijaisuus, jonka jälkeen hän lähti takaisin Satakunnan keskus­sairaalan apteekkiin.

Erikoistumisopinnot Pajarre-Sorsa suoritti työnsä ohessa.

– Tein erikoistumistyöni myrkytysten hoidosta, ja yksi kurssikavereistani oli töissä Myrkytystietokeskuksessa. Täältä tarjottiin sijaisuutta, ja samalla tiellä ollaan edelleen.

Hän kannustaakin farmasian ja toksikologian jatko-opiskelijoita hakemaan ”Myrkkäristä” rohkeasti kesätöitä ja sijaisuuksia, sillä alan opinnot antavat työhön hyvän pohjan.

– Täällä on todella mahtava ja toisiaan tukeva työyhteisö, jossa voi kehittää omaa osaamistaan joka päivä. Puhelintyöhön saa nykyisin todella hyvän perehdytyksen. Itse jouduin aikanaan hyppäämään suoraan syvään päätyyn.

Neuvontapuhelin on näkyvä ja kuuluva, mutta lopulta vain pieni osa Myrkytystietokeskuksessa työskentelevien ammattilaisten toimenkuvaa.

Puhelinpäivystyksen ohella Pajarre-Sorsan työhön kuuluu hoito-ohjeiden ja ainekohtaisten korttien päivittämistä, myrkytyslääkerekisterin ylläpitoa, koulutusta, vastaavan proviisorin lomittamista, some-tilien päivitystä sekä työsuojeluvaltuutetun tehtäviä.

– Työ on jatkuvaa uuden oppimista, johon farmasian opinnot ja apteekkivuodet ovat antaneet kullanarvoisen pohjan, hän kiittelee.

Myrkytystietokeskuksessa tehdään kolmivuoro­työtä, joista yövuoro on 12-tuntinen. Puhelin­päivystyksen ulkopuoliset muutamat päivät viikossa pyhitetään taustatyölle, joka usein tarkoittaa kymmenien lääketieteellisten artikkelien lukemista yhtä ainoaa ainekorttipäivitystä varten.

– Tässä joutuu tosiaan käyttämään aivojaan ja haastamaan itseään päivittäin. Minulle tämä on ollut todellinen unelma-ammatti, josta en vaihtaisi päivääkään pois. Monessa muussa paikassa olisin voinut tällä asenteella polttaa itseni jo loppuun.

Kuinka kävelevä lääke- ja kemikaalitietokirja sitten malttaa pitää mielensä ja kielensä kurissa apteekissa tai lääkärinvastaanotolla, jos reseptiin olisi omasta mielestä voinut löytyä tehokkaampiakin vaihtoehtoja?

– Käyn lääkärissä ja apteekeissa ihan tavallisena asiakkaana ja luotan asiansa osaaviin ammattilaisiin, Pajarre-Sorsa naurahtaa.

Entä missä pää parhaiten tyhjenee raskaan työpäivän tai -viikon jälkeen?

– Luen varsin paljon, ja etenkin e-kirjat ovat alkaneet koukuttaa. Lisäksi liikun luonnossa, valokuvaan ja pelaan mieheni kanssa Pokemonia.