Farmakologian professori Markus Forsberg aloittaa 1.1.2025 terveystieteiden tiedekunnan dekaanina Itä-Suomen yliopistossa. Hän vastaa uudessa työssään tiedekunnan johtamisesta ja kehittämisestä.
Monialaisessa tiedekunnassa koulutetaan lääkäreitä, hammaslääkäreitä, farmaseutteja, proviisoreita, ravitsemusterapeutteja sekä biolääketieteen, hoitotieteen ja terveyden edistämisen asiantuntijoita. Sen tutkimustoiminta on keskittynyt ikääntymisen, elintapojen ja terveyden maailmanlaajuisiin haasteisiin ja erityisesti merkittäviin kansansairauksiimme.
– Haluan suunnata voimavarojamme vahvuuksiimme. Yritän etsiä tapoja, miten voisimme yhdessä löytää uusia painopisteitä ja synergiaetuja. Mutta ei minusta mitään saneeraajaa saada, ei nykyisten säästöpaineiden keskelläkään.
Forsbergin päätoiminen pesti kestää vuoden verran. Tämän jälkeen tehtävä tulee vakiintuneen käytännön mukaisesti hakuun neljäksi vuodeksi.
Hän on toiminut aikaisemmin farmakologian professorin tehtävänsä ohella tiedekunnan koulutus- ja innovaatiotoiminnasta vastaavana varadekaanina.
Dekaanin tehtävässä vaadittava monialainen työskentely on Forsbergille varsin tuttua myös hänen aiemmalta uraltaan.
Forsberg valmistui Kuopion yliopistosta proviisoriksi vuonna 1998 ja farmasian tohtoriksi 2005. Farmakologian professorina hän aloitti vuonna 2015 niin sanotun vakinaistamispolun kautta.
– Kun valmistuin tohtoriksi, en suunnannut perinteiseen post doc -koulutukseen esimerkiksi ulkomaille, vaan perustin suoraan oman tutkimusryhmän. Se keskittyi soveltavaan tutkimukseen yhteistyössä yritysten kanssa. Erikoistuimme aivosairauksien lääkehoidon kehittämisessä tarvittaviin menetelmiin ja malleihin.
Sittemmin Forsberg on tehnyt yhteistyötä myös esimerkiksi VTT:n kanssa. Hän jatkaa VTT:ssä sivutoimisena tutkimusprofessorina vielä vuoden loppuun asti.
Forsberg on ehtinyt toimia myös kehitysjohtajana Kuopio Innovation Oy:ssa.
Forsberg on tutkinut VTT:ssä, miten erilaisiin rekistereihin kertyvää terveysdataa voitaisiin yhdistää ja hyödyntää sairastumisriskien tunnistamisessa ja toisaalta hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa. Käytännössä dataa analysoi tekoäly.
Forsberg ei usko, että tekoäly tekee jatkossakaan diagnooseja ja hoitaa ihmisiä. Tekoäly voi olla kuitenkin hyvin hyödyllinen assistentti myös farmasiassa.
– Tekoälyn avulla voidaan arvioida perimämme, terveyshistoriamme, terveyspalvelujen käyttömme ja elämäntapojemme perusteella vaikkapa riskiämme sairastua muistisairauksiin tai syöpään. Se voi auttaa myös esimerkiksi muuttamaan elintapoja riskien pienentämiseksi tai valitsemaan sairauteen sopivan yksilöllisen hoidon.
Tekoälyä hyödynnetään nykyään jo paljon lääkekehityksen apuna analysoimaan erilaisia tutkimusaineistoja ja -tuloksia.
Tekoäly olisi Forsbergin mielestä järkevää valjastaa avuksi myös lääkehoidon arviointiin ja tunnistamaan lääkkeiden haittavaikutusriskiä.
– Farmasian alan ammattilaiset voisivat tällöin keskittyä tulkitsemaan tuloksia ja tekemään niiden perusteella suosituksia ja päätöksiä.
Fosbergin mukaan apteekit olisivat otollisia paikkoja, joissa voitaisiin kerätä systemaattisesti lääkehoitoon liittyvää dataa. Tämä niin sanottu tosielämän data tukisi rationaalisen lääkehoidon onnistumista sekä sairauksien ennaltaehkäisyä.
– Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että apteekkilaitoksen toimintaedellytyksistä ja mahdollisuudesta tuottaa asiantuntijapalveluja pidetään huolta.
Farmasian alan ammattilaisten rooli on Forsbergin mukaan muuttunut myös laajemmin – ja muuttuu tulevaisuudessakin.
– Moniammatillinen ja monitieteinen yhteistyö on korostunut. Nykyään yhä useammissa terveydenhuollon yksiköissä on hoitotiimejä, joihin kuuluu myös farmasian ammattilainen. Kliininen farmasia on kehittynyt nopeasti Suomessa.
Myös diagnostiikan ja yksilöllisten hoitojen kehittyminen lisää asiantuntijuuden ja lääkeneuvonnan merkitystä.
– Tulossa on paljon uudenlaisia lääkkeitä, esimerkiksi niin sanottuja ATMP-lääkkeitä, joiden lääkemuoto ja antotapa poikkeavat tavanomaisesta. Uusi geeni- tai soluterapia voi vaikkapa edellyttää, että ensin valmiste laitetaan käyttökuntoon ja sitten sitä annetaan pistoksena kerran viikossa.
Forsbergin tutkimusprojekteissa on pyritty parantamaan muun muassa Parkinsonin taudin lääkekehityksen tutkimusmenetelmiä ja malleja.
– Olemme oppineet ymmärtämään Parkinsonin taudin mekanismeja ja sen etenemistä, mutta sen varsinaiset syntymekanismit ja perussyy ovat edelleen mysteerejä. Taudin etenemistä hidastavia lääkkeitä ei ole vielä näköpiirissä, mutta tulevaisuudessa niitä saattaa löytyä.
Forsbergin dekaanivuotena tutkimus jää vähemmälle, mutta hän aikoo jatkaa sitä ”harrastuksenaan”.
– Tutkijan työ on äärimmäisen mielenkiintoista ja merkityksellistä, mutta niin on varmasti myös tiedekunnan johtaminen. Uskon, että pystyn hyödyntämään tehtävässä hyvin aikaisempia kokemuksiani ja oppimaan uutta.
Farmasia-lehti haastatteli Forsbergia kuutisen vuotta sitten lääkekehityksen vaatimasta pitkäjänteisyydestä ja entakaponin merkityksestä Parkinsonin taudin lääkehoidossa.
Samalla sivuttiin yliopistotyölle vastapainoa tarjoavaa siviilielämää. Forsberg kertoi tuolloin myös vaimonsa työskentelevän lääkealalla ja vapaa-ajan kuluvan perheeseen kuuluvan parivuotiaan pojan kanssa. Tuolloin Forsberg ajoi myös rallia.
– Vaimo työskentelee edelleen lääkealalla, ja poika on jo 8-vuotias. Ralli on jäänyt, kun olemme hankkineet kesäpaikaksi vanhan maatilan, jonka kunnostamisessa aika kuluu. Nyt puuhastellaan yhdessä mönkijän ja muiden maatilan koneiden kanssa.