Media ja kustannusala on käynyt viime vuosina läpi melkoista myllerrystä, eivätkä siltä ole säästyneet myöskään tieteelliset julkaisut. Kustannusten noustessa ja lukutottumusten muuttuessa printtiversioiden tilalle ovat tulleet verkkojulkaisut. Aina ei tämäkään ole riittänyt pelastusrenkaaksi.
Alan muutostuulet ovat tuntuneet myös Suomen Farmasialiiton julkaisemassa Dosis-lehdessä. Monen muun julkaisun tavoin se ilmestyy nykyisin vain verkkoversiona.
Tänä vuonna 40-vuotistaivaltaan juhlivan Dosiksen digiaskeleet ovat kuitenkin olleet hyvin maltillisia. Farmasian alan ammattilaisille suunnattu aikakausjulkaisu ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa ja verkkoversio on luettavissa perinteitä kunnioittavana näköislehtenä.
Dosiksen päätoimittajan, VTT:n johtava tutkija Anneli Ritala-Nurmen mukaan myös tieteellisen aikakausjulkaisun on pystyttävä uudistumaan. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta, ettei sisällön tasosta tingitä.
Dosista on aina tehnyt kova, farmasian eri sektoreista koostuva asiantuntijatiimi.
– Tavoitteena on luoda kurkistus ja näyteikkuna farmasian monipuoliseen tutkimuskenttään ja avata sitä paitsi alan ammattilaisille ja opiskelijoille myös ulkopuolisille lukijoille. Kyse on monitieteisestä alasta, jonka sisään mahtuu perinteisen lääkekehityksen ja farmakologian ohella muun muassa alan sääntelyyn ja sosiaalifarmasiaan liittyviä tutkimuksia, biotekniikkataustan omaava Ritala-Nurmi toteaa.
– Tänä päivänä Dosis toimii varsin hyvin julkaisukanavana lääketieteeseen keskittyvän Dudecim-aikakauskirjan rinnalla. Se on ilmestynyt jo 140 vuotta, hän lisää.

Kuinka sitten muokata tieteellisiä artikkeleita muotoon, jossa ne avautuvat avainkohdiltaan muillekin kuin vain alan todellisille eksperteille?
Tässä kohtaa päätoimittajan apuna ovat toimitusneuvostossa olevat eri sektoreiden ammattilaiset sekä puhdas maalaisjärki.
– Dosis on tieteellinen julkaisu, joten artikkeleissa on myös alan tieteellistä terminologiaa. Mikäli tekstissä on kohtia, jotka eivät oikein avaudu, pyydän niihin lisäselvitystä. Jos minä ymmärrän tekstisisällön, niin silloin sen ymmärtävät myös lukijat, Ritala-Nurmi sanoo.
Sisällön tuottaminen ei suinkaan ole yksin päätoimittajan vastuulla. Toimitukseen saapuvat artikkelit ja tutkimustiivistelmät käsitellään toimituskunnan kokouksissa. Siellä niille valitaan vastuutoimittajat, jotka pyörittävät läpi käsikirjoitusten vertaisarviointiprosessit.
Alan asiantuntijoiden vertaisarvioinneilla varmistetaan, että artikkeleiden faktat ja sisältö ovat kohdallaan. Lopulliset viilaukset kieliasuun tekee toimitussihteeri.
– Dosiksen yksi keskeinen lähtökohta on, että siinä julkaistaan alan tutkimusta pääosin suomeksi. Toiveissa onkin, että tutkijat ja tutkijaryhmät muistaisivat artikkeleita ja tutkimustiivistelmiä tehdessään myös meidät. Tekstejä tulee meille varsin tasaisena virtana, mutta enemmänkin voisi olla tarjolla, Ritala-Nurmi vinkkaa.
Ritala-Nurmelle itselleen Dosis tuli tutuksi jo opiskeluvuosina. Hänen ensimmäinen oma artikkelinsa Dosiksessa julkaistiin vuonna 1992, ja siinä vedettiin yhteen hänen silloisen pro gradu-työnsä avaintuloksia.
– Lehti tarjosi opiskelijalle ajantasaista tutkimustietoa, mutta myös hyvän kirjoitusmallin tieteelliselle artikkelille. Siitä pidetään edelleen kiinni, Ritala-Nurmi toteaa.
Samalla hän tunnustaa, että ensimmäisen oman artikkelin kohdalla iski välillä myös rimakauhu.
– Ei siitä näköjään traumoja jäänyt, kun tässä on edetty päätoimittajaksi asti, Ritala-Nurmi nauraa.
Dosiksen toimituskuntaan hän liittyi vuonna 2014 silloisen esimiehensä ”tuuppaamana”, kuten Ritala-Nurmi asian ilmaisee. Nyt hän luotsaa lehteä päätoimittajan roolissa jo kuudetta vuotta. Päätoimittajakaudellaan hän on pyrkinyt tekemään pieniä uudistuksia paitsi sisältöön myös monipolvisiin toimitusprosesseihin. Moni niistä kuuluu selittyvän sillä, että Ritala-Nurmen omalla työuralla teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä projektityöskentely ja siihen liittyvät toimintatavat ovat tulleet perin pohjin tutuiksi.
– Olemme pyrkineet panostamaan myös teemanumeroihin, joissa on keskitytty muun muassa ympäristöasioihin, digitalisaatioon ja tekoälyyn. Lisäksi olemme lanseeranneet uutiskirjeen sekä avoimet webinaarit, joita on järjestetty kahdesti vuodessa, Ritala-Nurmi kertoo.
Yksi iso ponnistus ovat myös tulevat Farmasian päivät marraskuussa. Dosiksen 40-vuotisjuhlaseminaarissa pureudutaan muun muassa lääkitysturvallisuuteen ja apteekkitoiminnan viime vuosien kehityskaariin.
Kehitysideoita olisi kuulemma enemmänkin, mutta niiden toteuttamisessa rajoitteeksi tulee aika. Kaikki tekevät Dosista oman päivätyönsä ohessa.
– Toki haaveissa on, että jonain päivänä päästäisiin neljästä ilmestymiskerrasta aidosti sähköiseen julkaisemiseen, Ritala-Nurmi toteaa.

Anneli Ritala-Nurmi on hyvä esimerkki siitä, millaisia urapolkuja farmasian opinnot voivat lopulta tarjota.
Matematiikka, kemia ja fysiikka sujuivat kitkatta jo lukiovuosina. Niinpä tie vei kirjoitusten jälkeen farmasian pääsykokeisiin ja siitä Helsingin yliopistoon.
– Pienenä haaveilin eläinlääkärin urasta. Maalaistalon tyttönä näin kuitenkin konkreettisesti, millaista työ on ja päätin suunnata eläinlääketieteen sijasta farmasian puolelle. Toki myös Helsinki houkutti, Ritala-Nurmi muistelee.
Valinta osui oikeaan, ja nuori opiskelija koukuttui nopeasti farmakognosiasta ja varsinkin kasvisolujen viljelytekniikasta. Graduvaiheessa hän päätyi VTT:lle ohraprojektiin, jossa pureuduttiin geenien siirtomenetelmiin.
– Tein täällä VTT:ssä myös väitöskirjani, jossa tutkin geenien siirtoa ohraan partikkelipommituksella. Se ei ollut niitä tyypillisimpiä väitöskirja-aiheita ja kertoo farmasian monialaisuudesta, Ritala-Nurmi muistuttaa.
Farmaseuttisen biologian dosentin mukaan täkäläinen tutkimus on alan kansainvälistä kärkeä, kasvibiotekniikassa jopa aivan huippua.
– Kaikista farmasian opiskelijoista ei tarvitse tulla apteekeissa toimivia lääkealan ammattilaisia tai apteekkareita. On toki äärimmäisen tärkeää, että sinnekin riittää tekijöitä. Välillä joudun itsekin tuohon rooliin, kun iäkkäämmät sukulaiset kysyvät lisätietoja heille määrätyistä lääkkeistä ja resepteistä, hän naurahtaa.