Tieto lisää tahtoa

Palvelutiskillä annettu perusneuvonta ei aina riitä sitouttamaan asiakasta pitkäaikaiseen lääkkeiden oikeaan käyttöön. Uuden palvelun ideana on, että asiakasta puhutellaan ymmärrettävästi ja yksilöllisesti.

Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että vain puolet pitkäaikaislääkitystä käyttävistä henkilöistä sitoutuu lääkehoitoonsa.

– Yleensä syynä on tietämättömyys. Kun ei ymmärretä, miten lääke vaikuttaa ja miksi sen käyttö on välttämätöntä, ei sitouduta käyttämään lääkettä oikein, farmasian tohtori Stina Parkkamäki sanoo.

Parkkamäki väitteli vuonna 2013 omahoidon tuen voimaannuttavasta vaikutuksesta tyypin 2 diabeetikoihin. Juuri tyypin 2 diabeetikot ovat ensimmäinen kohderyhmä lääkehoidon aloituspalvelupilotissa, jonka Parkkamäki on tänä syksynä käynnistänyt johtamassaan Hyvinkään Willan Kehrä -apteekissa.

– Olemme aloittaneet pilotin yhteistyössä Lohjanharjun apteekin kanssa. Heillä on jo ollut ensimmäinen tapaaminen asiakkaan kanssa, ja kokemukset ovat olleet kannustavia, Parkkamäki kertoo.

Sari Hellström on tottunut neuvomaan asiakkaita jo palvelutiskillä.

Kolmen tapaamisen tukipalvelu

Idea on lähtökohdiltaan yksinkertainen. Kun asiakas tulee apteekkiin ensimmäisen kerran hakemaan diabeteslääkettä, hänelle ehdotetaan aloituspalvelua, jossa farmasisti käy sairauden ja lääkehoidon merkitystä tarkemmin läpi asiakkaan lähtökohdista.

Ensimmäinen tapaaminen sovitaan parin viikon päähän lääkityksen aloituksesta, jotta asiakas voi kertoa omia tuntemuksiaan.

– Pyydämme asiakasta täyttämään kyselylomakkeen, jolla kartoitetaan hoitoon liittyvän tiedon saantia, Sari Hellström sanoo. Hän on yksi Hyvinkään Willan Kehrän viidestä neuvontapalvelua antavasta farmasistista.

– Teemme palvelusta tutkimusta yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Tavoitteemme on, että palvelu leviäisi tulevaisuudessa kaikkiin apteekkeihin Suomessa ja kattaisi kaikki pitkäaikaiset kansansairaudet, Parkkamäki toteaa kunnianhimoisesti.

Toinen tapaaminen sovitaan kuukauden päähän ensimmäisestä. Näin voidaan seurata, että ensimmäisessä tapaamisessa sovitut asiakkaan tavoitteet ja omat toimenpiteet hoitoon sitoutumiseksi toteutuvat. Kolmas tapaaminen on jälleen kahden kuukauden päästä, jolloin varmistetaan hyvän hoitotasapainon löytyminen.

– Silloin täytetään kyselylomake uudelleen. Ennakko-oletuksemme tietenkin on, että asiakkaan tietämys on parantunut huomattavasti, Hellström sanoo.

Asiakkaan kielellä

Houkuttimena syksyn pilottivaiheessa on ilmainen pitkän sokerin mittaus kahdesti tapaamisten yhteydessä.

– Keräämme syksyn ajan kokemuksia yhdessä Lohjanharjun apteekin kanssa. Tässä kehitysvaiheessa palvelu on ilmainen, mutta jatkossa kyse on maksullisesta palvelusta.

Käytännössähän asiantuntijamme antavat aikaansa asiakkaan yksilöllisempään neuvontaan, Parkkamäki selittää.

Ensimmäisen tapaamisen on arvioitu kestävän yli puoli tuntia, seuraavissa menisi noin vartin verran.

– Moni asiakas jää yksin uuden sairauden kanssa, ja ilman parempaa ymmärrystä sitoutuminen hoitoon voi jäädä puolitiehen. Annamme näitä samoja neuvoja jo palvelutiskillä kohdatessamme asiakkaan, mutta tämä antaa mahdollisuuden yksilöllisempään perehtymiseen ja opastamiseen, Willan Kehrän proviisori Päivi Kaskimetsä sanoo.

Pilottivaiheessa asiakkailta kysytään, mitä he olisivat valmiita palvelusta maksamaan tulevaisuudessa.

Kaskimetsän mukaan farmasistin perustaidot ja tiedot riittävät hyvin neuvontapalvelun tarjoamiseen, mutta Hyvinkäällä kaikki farmasistit kertasivat diabetestietojaan ennen palvelupilotin aloittamista.

– Tämä on intiimimpi kohtaaminen kuin tavallinen palvelutiskillä käyty keskustelu asiakkaan kanssa, vaikka periaatteessa kyse on samoista neuvoista. Haastavinta on osata puhua asiakkaalle ymmärrettävällä tavalla ja havainnollistaa sairauden vaikutukset selkokielellä, Kaskimetsä sanoo.

– Keskitymme nimenomaan lääkehoidollisiin kysymyksiin. Elämäntavoilla on tyypin 2 diabeteksessa iso merkitys, mutta meillä ei mitenkään riitä resursseja ottaa niin laajaa aluetta haltuumme, joten niitä vain sivutaan lääkehoitoon keskittyvän keskustelun ohessa, Parkkamäki sanoo.

Lääkkeet ovat myrkkyä

Moni syö lääkkeitä epäsäännöllisesti tai vähentää niiden käyttöä systemaattisesti omin päin. Syitä ohjeiden vastaiselle käytölle on monia. Lääkkeet unohtuvat helposti, jos ei ymmärretä niiden epäsäännöllisestä ja ohjeiden vastaisesta käytöstä syntyviä haittavaikutuksia, mutta moni vähentää lääkkeitä myös taloudellisista syistä.

– Kelan lääkekorvaussäädökset muuttuivat pari vuotta sitten. Diabeteksen tablettihoidot muuttuivat käyttäjilleen entistä kalliimmiksi. Kertomalla asiakkaalle väärin toteutuneen lääkehoidon vaikutuksista omaan arkeen ja mahdollisista riskeistä moni toivottavasti ymmärtää säästävänsä tässä kohtaa väärässä paikassa, Hellström sanoo.

– Jos lääkkeisiin ei kerta kaikkiaan ole varaa, on tärkeää, että lääkäri on tilanteesta tietoinen ja voi miettiä asiakkaan kanssa muita vaihtoehtoja, Kaskimetsä jatkaa.
Lääkemäärien vähentämiseen voi olla muitakin syitä.

– Käsitys, että lääkkeet ovat haitallisia ja niitä tulisi pyrkiä syömään mahdollisimman vähän, elää yhä tiukassa. Kun oireet helpottavat, lääkemäärää lähdetään omatoimisesti vähentämään ottamalla vaikkapa puolet lääkärin määräämästä annoksesta tai syömällä lääkkeitä vain joka toinen päivä, Kaskimetsä harmittelee.

Joskus tieto on peräisin mediasta. Jossakin yhteydessä joku on sanonut omasta lääkkeestään, että sen käyttöä tulee välttää tai siitä ei ole hyötyä.

– Asiayhteyden merkitys jää helposti huomioimatta. Ei muisteta, että oma perussairaus vaikuttaa kehon toimintaan ja määrätty lääke on tärkeä tuki elimistölle, Parkkamäki harmittelee.

Ei vaadi isoja resursseja

Vastaavaa tukipalvelua on tarjottu pidempään jo ainakin Norjassa, Tanskassa ja Englannissa. Erityisesti Norjan malli on pohjana Stina Parkkamäen käynnistämässä pilotissa.

Hyvinkäällä tapaamiset käydään erillisessä neuvontatilassa, mutta Parkkamäki muistuttaa, että tilan tai henkilöstön vähyys on huono peruste jättäytyä palvelun ulkopuolelle.

– Mitään erityisiä valmiuksia ei tarvita. Keskustelut voidaan käydä vaikka apteekkarin huoneessa, ja jokainen farmasisti on pätevä antamaan neuvoa peruskoulutuksensa pohjalta.
Tietoa palvelumallista pyritään levittämään Apteekkari- ja Farmasialiiton lisäksi alan tilaisuuksissa. Malli esiteltiin esimerkiksi Farmasian oppimiskeskuksen Tulevaisuuden apteekki -tilaisuudessa lokakuun alussa. Asiakkaille sanaa levitetään oman henkilökunnan lisäksi lääkäreiden ja diabeteshoitajien kautta sekä lehtimainoksin, Parkkamäki kertoo.

Stina Parkkamäki teki väitöstyön potilasneuvonnan vaikutuksista lääkehoidon sitoutumiseen.

Hoitoon sitoutumattomuus aiheuttaa merkittäviä kustannuksia

Hoitoon sitoutumattomuudella on paitsi monia haittavaikutuksia potilaille
itselleen, myös merkittäviä kustannusvaikutuksia yhteiskunnalle.

Fimean lääketietoa jakavassa Sic!-julkaisussa kerrottiin vuonna 2016, että esimerkiksi Yhdysvalloissa on arvioitu lääkityksiin liittyvistä sairaalahoidoista 33–69 prosentin johtuvan huonosta hoitoon sitoutumisesta. Hoitoon sitou-
tumattomuuden aiheuttamien kokonaiskustannusten arvioitiin Yhdysvalloissa olevan noin 300 miljardia dollaria vuonna 2013, kun aiemmin pelkästään diabetes-, verenpaine- ja dyslipidemialääkkeisiin sitoutumattomuuden kustannuksiksi on arvioitu sata miljardia dollaria.

Sen lisäksi, että hoitoon sitoutumattomuus lisää suoria terveydenhuollon kustannuksia, siitä voi väestön toiminta- ja työkyvyn alentumisen vuoksi seurata sairauspoissaoloihin sekä ennenaikaisiin eläköitymisiin ja kuolemiin liittyviä tuottavuuskustannuksia. Näiden huomioiminen nostaa hoitoon sitoutumat-
tomuuden yhteiskunnallisia kokonaiskustannuksia entisestään, proviisori-
tutkija Emma Aarnio ja dosentti Janne Martikainen kirjoittavat Sic!-lehdessä 1/2016.

 

Tukitapaamiset paransivat omahoitoon sitoutumista

Farmasian tohtori Stina Parkkamäki tutki väitöskirjassaan Voimaantumiseen pohjautuva tyypin 2 diabeteksen omahoidon tuki apteekissa, miten apteekissa toteutettava voimaantumiseen pohjautuva omahoidon tukiohjelma vaikutti tyypin 2 diabeetikkojen omahoitoon ja sen hoitotuloksiin.

Mäntyharjun apteekissa toteutettu interventiotutkimus aloitettiin kyselytutkimuksella, joka lähetettiin diabeteshoitajan rekisterissä oleville mäntyharjulaisille diabeetikoille (n=438, vastausprosentti 52).

Perustiedot diabeteksesta sairautena ja sen lääkehoidosta olivat puutteellisia. Omahoidon tärkeys tiedettiin. Lähes kaikki vastaajat suhtautuivat myönteisesti apteekin kahdenkeskisiin tukipalveluihin.

Intervention aikana diabeteksen hoidon seurannassa käytettyjen laboratoriokokeiden keskimääräiset arvot kohenivat apteekkiryhmässä (n=20) paremmin kuin verrokkiryhmässä (n=20). Myös elämäntavat kohenivat määrällisesti ja laadullisesti enemmän apteekkiryhmässä kuin itsenäisesti elämäntapojen kohentamista yrittäneiden verrokkien ryhmässä. Elämäntavoissa ruokavaliomuutokset olivat helpommin toteutettavissa kuin liikuntatapojen muuttaminen.

Diabeetikoiden usko siihen, että he pystyvät diabeteksen omahoidon kohentamiseen, lisääntyi kokeilun ja yrityksen avulla.

Diabeetikoiden mielestä apteekkitapaamisissa ei ollut päällekkäisyyttä diabeteshoitajan vastaanottojen kanssa. Apteekkitapaamisissa käyneet arvostivat farmasistien syventymistä tasa-arvoisten keskusteluiden avulla diabeetikon omahoitoon.

Oletko saanut esihenkilöltäsi tukea työn kuormittavuuden hallintaan?