Turvallisuus taattu

Pääkallon kuva kemikaalipurkin kyljessä kertoo tuotteen olevan esimerkiksi välittömästi myrkyllinen hengitysteitse, suun tai ihon kautta. Vaikka apteekkien hyllyillä ei pääkalloja näy, ovat CLP-asetuksen (Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures) mukaiset merkinnät tärkeässä roolissa myös apteekissa myytävien tuotteiden kohdalla.

– Luokitus- ja merkintäasetus koskee muun muassa kemikaaleja, biosideja ja kasvinsuojeluaineita. Käsikaupassa myytävistä tuotteista esimerkiksi tietyt biosideihin luokiteltavat desinfiointiaineet sekä punkki- ja hyttyskarkotteet kuuluvat vaaramerkintöjen osalta CLP-asetuksen piiriin. Asetus ei kuitenkaan koske lääkkeitä – tosin niiden apuaineissa näitä kemikaaleja voi olla, kertoo Scientific Officer Kirsi Myöhänen Euroopan kemikaalivirastosta (ECHA).

Varoitusmerkkien lisäksi kemikaalien pakkauksissa tulee ilmoittaa muun muassa tuotteen luokituksen aiheuttaneiden aineiden nimet, vaara- ja turvalausekkeet, huomiosana (vaara tai varoitus) sekä kemikaalin toimittajan yhteystiedot. Merkintöjen avulla kuluttajaa tiedotetaan kemikaalien mahdollisista terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä opastetaan haitoilta suojautumisessa.

Tavoitteena on yhdenmukaistaa kemikaalien luokitusmerkinnät koko Euroopan unionin alueella.

Ohjeistuksia kansallisille toimijoille

Myöhänen työskentelee ECHA:n luokitusyksikössä, jossa arvioidaan kemikaalien terveysvaaroja. Työssään hän käy läpi toksikologisia tutkimuksia ja arvioi, ovatko ne hyvin tehtyjä ja luotettavia. Hän käy myös läpi luokitusehdotuksia ja tarkastelee riskiarviointikomitean lausuntoja. Kuluttaja voi siten luottaa siihen, että kemikaalien turvallisuus on arvioitu.

– Tällä hetkellä mietinnän alla on hormonihäiriköiden lisääminen CLP-asetuksen alle. Monilla aineilla sekä lääkkeillä voi olla vaikutuksia hormonitoimintaan, vaikka aine ei itsessään olisi hormoni, lisääntymisterveyteen erikoistunut Myöhänen sanoo.

Hän korostaa, että kuluttajamarkkinoilla ei saa myydä perimää tai lisääntymisterveyttä vaarantavia tai syöpävaarallisia tuotteita.

Myöhänen vastaa myös EU:n jäsenmaiden myrkytystietokeskusten kysymyksiin, joihin kansalliset toimijat eivät itse ole onnistuneet selvittämään vastauksia. Viimeisimpänä hän antoi ohjeistuksia siitä, miten rautakauppojen tulisi merkitä paikan päällä sävytettävät maalit.

ECHA edistää kemikaalien turvallista käyttöä, mutta itse kemikaalien turvallisuudesta vastaavat valmistaja, maahantuoja ja jälleenmyyjä. Heidän tehtävänään on varmistaa, että tuotteissa on asianmukaiset merkinnät. Kansallinen toimija, kuten Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) Suomessa, valvoo markkinoilla olevia tuotteita.

Päämaja Helsingissä

Helsingin Telakkarannassa toimiva ECHA on yksi Euroopan unionin suurimmista virastoista. Työkielenä on englanti, ja noin 600 asiantuntijan joukossa on osaajia noin 30 maasta. Noin kolmannes toksikologeista, biokemisteistä, farmasisteista ja muista asiantuntijoista on suomalaisia.

– Olen aina tykännyt kansainvälisestä ilmapiiristä. Toki se tuo myös omat haasteensa, sillä toiset kulttuurit ovat keskustelevampia ja toisissa mennään suoraan asiaan. Mutta onhan meillä eroja Suomenkin sisällä, kun on pohjalaisia ja savolaisia, Myöhänen hymähtää.

Kansainvälisestä työstä huolimatta Myöhäselle ei juuri kerry matkapäiviä työssään. Tänä vuonna hän on käynyt ainoastaan yhdellä työmatkalla Englannissa tutustumassa paikalliseen eläinkoelaboratorioon.

Työtarjous tuli nopeasti

Myöhänen innostui jo nuorena kemiasta, minkä seurauksena hän päätyi opiskelemaan farmasiaa ja toksikologiaa. Erityisesti häntä kiinnostivat, miten erilaiset myrkyt vaikuttavat ihmisiin.

Farmasian tohtoriksi valmistuttuaan Myöhänen työskenteli Tukesissa ylitarkastajana, kunnes virkamiestyö alkoi puuduttaa ja hän päätti pitää sapattivuoden Yhdysvalloissa. Kesken sapattivapaan Myöhänen joutui kuitenkin uransa vaikeimman päätöksen eteen.

– Olin juuri ennen Yhdysvaltoihin lähtemistä käynyt ECHA:lla työhaastattelussa. Usein asiantuntijat ovat heidän reservilistallaan pitkään ennen työtarjousta, mutta minulle tarjottiin työtä jo muutaman kuukauden kuluttua. Olin saanut työtarjouksen myös Washingtonista ja jouduin punnitsemaan, kumman työn otan vastaan, Myöhänen kertoo.

Lopulta ECHA vei voiton, ja Myöhänen muutti takaisin Suomeen.

Viisi vuotta kerrallaan

Myöhänen työskentelee nyt kahdeksatta vuotta ECHA:lla. Hän aloitti ensiksi luokitusyksikössä, siirtyi sitten seitsemäksi vuodeksi biosidien pariin ja työskentelee jälleen luokitusyksikössä.

– ECHA:lla on hyvät kehitysmahdollisuudet ja kouluttautumista tuetaan, Myöhänen kertoo.

Yksi työrupeama kestää ECHA:lla viisi vuotta. Näitä työjaksoja voi olla kaksi, jonka jälkeen asiantuntija joko vakinaistetaan tai hänen tulee lähteä virastosta. Myöhäsen mukaan vakipaikkaa on kuitenkin erittäin vaikea saada, minkä vuoksi hänkin on jo pohtinut tulevaisuuttaan.

– Virkamiespuolella erityisesti Evira ja Fimea kiinnostaisivat sekä yleisesti lääketurvatoiminta. Voisin myös mennä esimerkiksi lähiapteekkiin proviisoriksi, eikä yksi rento välivuosikaan olisi huono vaihtoehto.