Proviisori Sonja Kallio perehtyi gradutyössään Fimean moniammatillisen verkoston kokemuksiin ikäihmisten lääkkeiden käytön järkeistämisestä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että avoapteekkien koettiin olevan irrallaan muusta terveydenhuollon kentästä. Huomiosta syntyi sysäys väitöskirjaan.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia avohuollon apteekkien osallistumista iäkkäiden lääkitysten ennakoivaan riskienhallintaan yhdessä muun terveydenhuollon kanssa.
Liikaa hierarkiaa ja olettamista
Fimean verkoston ammattilaisten haastatteluista selvisi, että haasteita lääkkeiden järkevään käyttöön ja moniammatilliseen yhteistyöhön toivat niin lainsäädäntö ja tietojärjestelmät kuin työn organisointi, resurssit ja asenteet.
– Kukaan ei ota vastuuta potilaan kokonaislääkityksestä. Auttaisi, jos moniammatillinen tiimi tuntisi jäsentensä roolit ja tietäisi, mitä tapahtuu missäkin vaiheessa. Potilaan lääkehoitopolku ei saisi katketa.
Edelleen hierarkia vaivaa, esimerkiksi erikoissairaanhoidon määräämiin lääkityksiin ei uskalleta ottaa kantaa perusterveydenhuollossa. Lisäksi oletetaan liikaa eli ajatellaan, että joku on jo käynyt lääkityksen läpi.
– Paikallisesti yhteistyö voi toimia hyvinkin, ja lääkäri pyytää farmaseuttia tarkistamaan potilaan lääkitystä. Toiminta on usein aktiivisten yksilöiden varassa, ja sitä pitäisi kehittää järjestelmälähtöisesti, jotta päästään pois Älä astu tontilleni -ajattelusta.
Hotline apteekista lääkärille
Väitöksen kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin erilaisia lääkehoidon arvioinnin malleja muualla maailmassa. Apteekkien osuus vaihteli reseptien toimitushistorian lähettämisestä kokonaisvaltaiseen lääkehoidon arviointiin. Joissain paikoissa apteekilla oli myös pääsy potilaan laboratorioarvoihin.
– Yleisesti voidaan sanoa, että lääkehoidon arvioinnit johtivat lääkitysongelmien vähenemiseen ja parempaan hoitoon sitoutumiseen.
Suomen apteekeille tehdyn kyselyn mukaan reseptintoimituksen yhteydessä pystytään ratkaisemaan lähinnä resepteihin liittyviä ongelmia, tosin myös parantamaan hoitoon sitoutumista.
– Apteekeissa osataan tarkistaa oikeat annostukset ja tunnistaa lääkkeiden yhteisvaikutukset, mutta yllättäen yhteisvaikutusten kliinistä merkittävyyttä ei aina osatakaan arvioida.
Hoidollisiin ongelmiin ei pystytä puuttumaan, vaan ne jätetään usein potilaan ratkaistaviksi lääkärin kanssa. Aina ei tunnisteta lääkitysriskejä, kuten iäkkäille haitallisia lääkkeitä.
– Olisi hyvä selvittää, kuinka moni ottaa yhteyttä lääkäriin tai ylipäätään pääsee lääkäriin, vaikka apteekista olisi niin neuvottu. Yksi iso haaste on, ettei apteekissa ole kommunikaatiovälineitä, joilla voisi helposti kertoa lääkärille lääkityksen ongelmista. Riskienhallintaan ei ole hotlinea.
Kallion mukaan informaation kulun pitäisi olla helpompaa – johonkin voisi jättää vaikkapa sähköisen merkinnän lääkärin huomioitavaksi. Jatkossa kansallinen lääkityslista voisi ratkaista ongelman.
– Toivottavasti sote-uudistuksessa hyvinvointialueilla apteekit otetaan mukaan kehitystyöhön osana potilaan hoitopolkua. Lääkeneuvonnan lisäksi lääkehoidon seurantaa pitäisi tehostaa, sekä määritellä hoitopolut ja niissä eri ammattilaisten vastuut.
Apteekeille enemmän sijaa
Kyselyssä apteekit arvioivat osaamistaan lääkitysriskien hallinnassa. Puutteita koettiin eniten iäkkäiden lääkityksiin liittyvien sekä hoidollisten riskien tunnistamisessa.
Vaikka tunnistamisapuna olisi ollut sähköisiä työkaluja, osaaminen ei välttämättä riittänyt niiden käyttöön eikä niiden tuottaman tiedon tulkitsemiseen. Lääkityskokonaisuudenkin riskit saattoivat jäädä tunnistamatta.
– Apteekki on matalan kynnyksen terveydenhuollon piste, jossa moni asiakas käy vähintään kolmen kuukauden välein. Lääkitysongelmia voidaan tunnistaa keskustelemalla asiakkaan kanssa.
Esimerkiksi infarktin läpikäynyt asiakas saattaa ihmetellä, miksi hänelle on määrätty kolesterolilääkettä, vaikka kolesteroliarvot ovat kohdillaan. Apteekissa osataan kertoa, miksi mitäkin lääkettä käytetään. Se parantaa myös hoitoon sitoutumista.
– Jos apteekista päästäisiin näkemään lääkityksen kannalta olennaisia laboratoriotuloksia, se voisi helpottaa lääkehoidon seurantaa ja tehostaa mahdollisten lääkitysongelmien tunnistamista.
Sydän avoapteekissa
Farmasian tohtori valmistui farmaseutiksi 2003 ja proviisoriksi 2014 Helsingin yliopistosta. Hän on käynyt myös LHKA-koulutuksen.
Kallio työskenteli pitkään Kirjavantolpan apteekissa Hyvinkäällä. Hän sanookin sydämensä sijaitsevan avoapteekin puolella. Sairaalamaailmaan hän tutustui toimiessaan Helsingin yliopiston ja HUS Apteekin yhteisenä kliinisenä opettajana.
Kallio on vastikään aloittanut Apteekkariliiton lääkepoliittisena asiantuntijana.
– Haluan olla mukana kehittämässä apteekkitoimintaa valtakunnallisesti.