Lääkehoitojen standardointi tarpeen

Infuusiolääkkeiden lääkityspoikkeamilla on usein vaarallisia vaikutuksia. Niihin liittyvät suojaukset ovat tulevaisuudessa pitkälti teknologisia ratkaisuja, joista infuusiopumppujen lääkekirjastot ovat yksi keino.

Farmasian ammattilaisten asiantuntemus keskittyy pitkälti suun kautta otettaviin ja perusterveydenhuollossa käytettäviin lääkkeisiin. Sen sijaan infuusiolääkkeiden lääkehoitoprosessi on suurimmalle osalle vieras.

Uuden lastensairaalan klinikkaproviisori Sini Kuitunen pääsi tutustumaan infuusiolaitteisiin ja -hoitoprosessiin osana väitöstyötään.

– Farmasian ammattilaisten rooli infuusiolääkkeiden hoitoprosessissa on perinteisesti lääkkeiden käyttökuntoonsaattaminen lääkehuoneessa. Meidän pitäisi tutustua koko prosessiin, mitä vaiheita siihen kuuluu lääkkeiden määrämisestä alkaen, ja millaisia vaaranpaikkoja prosessiin liittyy. Nämä ovat usein suurten riskien lääkkeitä, joissa virheillä on isot vaikutukset. Meillä olisi paljon annettavaa prosessin koordinoinnissa, kunhan saamme laajempaa ymmärrystä kokonaisuudesta, Kuitunen toteaa.

Riskien ja suojausten läpileikkaus

Kolmivaiheinen väitöskirja selvittää ensin kirjallisuuskatsauksen perusteella lääkityspoikkeamien järjestelmälähtöisiä syitä. Tyypillisimmiksi syiksi osoittautui selvityksen perusteella riittämättömät toimenpiteet suuren riskin lääkkeiden turvallisen käytön varmistamisessa, ammattilaisten heikot tiedot lääkkeistä, virheet laskutoimituksissa ja kaksoistarkistuksissa sekä toisiltaan näyttävien tai kuulostavien lääkkeiden sekaantuminen keskenään.

– Lääkkeet, jotka nimen tai ulkomuodon osalta muistuttavat toisiaan, sekaantuvat helpoiten, Kuitunen selittää.

Tutkimuksen toisessa osassa kuvattiin lääkehoitoprosessin suojauksia, jotka liittyivät lääkkeiden annosteluun, määräämiseen, käyttökuntoon saattoon, hoidon seurantaan ja jakeluun.

Suojaukset ovat Kuitusen mukaan yhä enenevässä määrin teknologisia ratkaisuja.

– Kyse on ennen kaikkea hoitoprosessin eri vaiheiden vakioimisesta. Jos lääkkeitä ei ole standardoitu, samoja asioita joudutaan miettimään joka kerta uudelleen. Prosessiin liittyy esimerkiksi paljon laskemista, jolloin virheen mahdollisuus kasvaa, Kuitunen selittää ja jatkaa:

– Voimme esimerkiksi määrittää tietyssä yksikössä tietyllä lääkkeelle tavanomaiset annokset ja mahdollisesti maksimiannokset, jolloin tietojärjestelmä osaa varoittaa, jos annos poikkeaa tavanomaisesta.

Lääkekirjasto päätöksenteon tukena

Yksi suojauskeinoista on älyinfuusiopumput ja lääkekirjaston rakentaminen. Väitöskirjan kolmannessa osassa lääkekirjaston rakentamista lähdettiin testaamaan simulaatiotyyppisillä testitapauksilla.

– Pohjana oli vastasyntyneiden teho-osastolla raportoidut lääkepoikkeamat. Suomessa lääkekirjastoja ei ole juurikaan käytössä ja ne ovat monelle täysin vieras käsite, Kuitunen toteaa.

Lääkekirjastolla tarkoitetaan infuusiopumpun sisäänrakennettua päätöksentuen tukijärjestelmä. Kuitunen vertaa järjestelmää potilastietojärjestelmään, joka antaa interaktiovaroituksia ja annosvaroituksia.

– Kansainvälisessä määritelmässä korostetaan kirjaston roolia annospoikkeamia vähentävänä infuusiopumpun päätöksentekojärjestelmänä, ja se onkin se, mitä parhaimmillaan lääkekirjastolla voidaan saada aikaan, Kuitunen tarkentaa.

Hälytysuupumusta vältettävä

Jos on joku hälyttävä järjestelmä, joita on potilastietojärjestelmissä ja näissä pumpuissa. Haluamme saada hälytyksiä vain siinä tapauksessa, että se on aiheellinen.

– Hälyttävistä järjestelmistä on aluksi oltu tosi innoissaan, että ne ratkaisevat kaiken. Kortin kääntöpuoli on se, että niitä tuleekin hirveä määrä ja huomataan, että nämä eivät yleensä olekaan relevantteja. Väärät hälytykset aiheuttavat hälytysuupumusta – ihmiset oppivat ohittamaan hälytyksiä, koska oppivat siihen, että nämä hälyttävät turhaan, Kuitunen muistuttaa.

Tutkimuksen testivaiheessa tarkasteltiin tätä haastetta, miten merkittävimmistä virheistä saadaan kiinni ilman, että hälytyksiä tulee liikaa. Testeillä haluttiin mallintaa, kuinka suuri osa tyypillisimmistä ohjelmointivirheistä jäisi kiinni.

– Teknologia avustaa riskien hallinnassa, mutta se ei ole oikotie onneen. Se pitää ottaa käyttöön hallitusti ja vaatii kehittämisen jatkuvaa arviointia. Pelkkä järjestelmä ei riitä, jos sitä ei kehitetä käytännön ehdoilla.

Sairaala-apteekkien tärkeä rooli

Teknologiakehityksessä on myös tärkeää, että eri järjestelmät toimivat yhdenmukaisesti. Lääkekirjaston, potilastietojärjestelmän ja lääkeohjeiden tietojen tulee olla yhdenmukaisia.

– Kokonaisuuden koordinaatiovastuu pitäisi olla sairaala-apteekeilla. Siksi ne ovat paras taho vastaamaan myös infuusiopumppujen lääkekirjastojen rakentamisesta. Sisältö tuotetaan tietenkin yhteistyössä laitteiden käyttäjien eli muun hoitohenkilökunnan kanssa, mutta vetovastuu kuuluu apteekeille. Näin asia on toteutettu myös muualla maailmassa, jossa infuusiopumppujen lääkekirjastot ovat jo yleisemmin käytössä, Kuitunen huomauttaa.

Lapset riskialtis ryhmä

Vaikka työ ja tutkimus ovat vieneet toinen toistaan Kuitusen uralla eteenpäin, ei ole pelkästään sattumaa, että lääkekirjasto on luotu nykyisessä mittakaavassaan ensimmäisenä lasten sairaalaan.

– Lasten lääkehoidossa erityispiirteenä kaikkien lääkkeiden annokset määräytyvät potilaskohtaisesti painon tai kehon pinta-ala mukaan. Lasten teho-osastolla voi olla kuukauden ikäinen vauva tai aikuisen kokoinen teini, mikä tarkoittaa 4-100 -kiloista potilasta. Lasten kohdalla laskuvirheitä ja pilkkuvirheitä tapahtuu tyypillisemmin, Kuitunen toteaa.

Myös Turun yliopistollisen sairaalan lastenklinikalta on käyty tutustumassa lääkekirjastoon ja ollaan käynnistämässä pilottia oman lääkekirjaston rakentamiseksi. Kuitunen pitää kuitenkin lääkekirjastoa tarpeellisena myös aikuisten sairaalahoidossa.

– Etenkin teho-osastoilla ja syöpähoidoissa lääkitykset ovat todella potilaskohtaisia, hän muistuttaa.

Infuusiohoidon ohella lasten lääkehoidon tuntemus on Kuitusen mukaan osa-alue, joka jää farmasiakoulutuksessa turhan vähälle huomiolle.

– Tunnemme erittäin hyvin ikääntyvien hoitoa ja aikuisten lääkehoitokin on hyvin hallinnassa, mutta lapsista emme tiedä oikeastaan mitään yliopistolta työelämään lähtiessämme, hän napauttaa.

Löytyykö työpaikaltasi lääkkeiden kierrätyspistettä?