Suomessa syntyy vuosittain noin 81 miljoonan euron arvosta lääkejätettä. Siitä yhteiskunnan lääkekorvauksina maksama osuus on noin 43 miljoonaa euroa, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty farmasian alaan kuuluva väitöstutkimus.
– Oli tiedossa, että lääkejätettä syntyy paljon, mutta silti jätteen määrän suuruus yllätti. Lääkejätteen taloudellinen merkitys on todella huomattava, sekä lääkkeiden käyttäjille että yhteiskunnalle. Lisäksi lääkejäte kuormittaa ympäristöä ja on riski lääkitysturvallisuudelle, sanoo Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen tutkija Mella Louhisalmi.
Hänen väitöstutkimuksensa suomalaisten kotitalouksien lääkejätteistä tarkastettiin toukokuussa. Kyseessä on ensimmäinen kattava tutkimus aihepiiristä Suomessa. Lääkejätteellä tarkoitetaan kaikkia käyttämättä jääneitä tai vanhentuneita lääkkeitä, joita ei enää tarvita.
Louhisalmi yhdistää väitöstutkimuksessaan osatutkimuksia, jotka hän teki lääkepolitiikan tutkimusryhmässä vuosina 2019–2023. Ensimmäinen tutkimus oli kysely kotona säilytettävistä lääkkeistä. Siihen vastasi 5004 Yliopiston Apteekin kanta-asiakasta. Toisessa osuudessa kysyttiin 18–79-vuotiailta suomalaisilta lääkkeiden hävityskäytännöistä, vastaajia oli 2 030. Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin 82 avoapteekkiin kolmen päivän aikana palautuvaa lääkejätettä. Lääkkeitä palauttavilta asiakkailta kysyttiin samalla lääkejätteen syntymisen syistä. Kyselyyn vastasi 799 asiakasta.
Yli puolet kyselyyn vastanneista säilytti kotonaan tarpeettomia lääkkeitä ja lähes puolet vanhentuneita lääkkeitä. Tavallisimmin vanhentuneet lääkkeet olivat kuuriluontoisesti ja tarvittaessa käytettäviä lääkkeitä, kuten särky- ja allergialääkkeitä. Todennäköisemmin vanhentuneita lääkkeitä on kotitalouksissa, joissa käytetään paljon lääkkeitä. Tutkimuksen mukaan lääkkeiden turvallinen säilyttäminen lasten ja lemmikkien ulottumattomissa ei toteudu kaikissa kotitalouksissa.
Suurin osa suomalaisesta aikuisväestöstä hävitti sekä nestemäiset että kiinteät lääkkeet palauttamalla ne oikeaoppisesti apteekkiin.
Suomalaisiin apteekkeihin palautuu vuosittain arviolta 5,6 miljoonaa lääkepakkausta. Tutkimusjaksolla palautetuista lääkkeistä kaksi kolmasosaa oli reseptilääkkeitä ja lähes puolet kuului lääkekorvausjärjestelmään. Yleisimmin palautetut lääkeryhmät ATC-luokituksen mukaan olivat hermostoon vaikuttavat lääkkeet, hengityselinten sairauksien lääkkeet ja ruuansulatuselinten sairauksien ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeet. Määrällisesti eniten palautettiin parasetamolia sisältäviä lääkkeitä.
Tyypillisimmät syyt lääkkeiden palauttamiselle apteekkiin olivat lääkkeen rajallinen säilyvyysaika avaamisen jälkeen, sairauden tai oireen paraneminen, lääkkeen liian suuri pakkauskoko tarpeisiin nähden sekä lääkkeen vaihtaminen toiseen lääkkeeseen. Samat syyt olivat yleisimmät myös kotona oleville tarpeettomille ja vanhentuneille lääkkeille.
– Yksi keino vähentää lääkejätettä olisi pienten pakkauskokojen suosiminen lääkehoitoja aloitettaessa ja erityisesti tarvittaessa käytettävissä lääkkeissä, Mella Louhisalmi sanoo.
Hän uskoo, että pienempien lääkepakkauksien suosimiseen voitaisiin vaikuttaa lääkemääräyskäytännöillä sekä muuttamalla hinta- ja korvattavuusjärjestelmää.
– Pienet pakkauskoot eivät nyt ole rahallisesti houkuttelevia lääkkeiden käyttäjille. Joissakin lääkkeissä isompi pakkaus voi olla edullisempi kuin pienempi pakkaus, ja joka tapauksessa iso pakkaus tulee yleensä suhteellisesti
halvemmaksi. Lääkepakkausten hinnoittelu tablettikohtaisen hinnan mukaan ei jättäisi päätöstä hävikin vähentämisestä yksin lääkkeen käyttäjän vastuulle.
Lääkemääräyksellä voitaisiin vaikuttaa siihen, että lääkehoidon aluksi määrättäisiin aina pienempi pakkaus. Jos lääke ei sovikaan käyttäjälle, lääkehukka on pienempi.
Mahdollisena jatkotutkimuksen aiheena Louhisalmi mainitseekin lääkemääräyskäytännöt. Lisää tutkimustietoa tarvittaisiin lääkärien asenteista, käytännöistä ja mahdollisuuksista ottaa myös lääkehoitojen ympäristökestävyys huomioon lääkehoitopäätöksissä ja lääkkeen määräämisessä.
Yhtenä keskeisenä syynä lääkejätteelle tutkimuksessa nousi myös lääkkeiden lyhyt säilyvyysaika.
– On tutkimusnäyttöä siitä, että lääkeaineet saattavat säilyä käyttökelpoisina vuosia pidempään kuin ilmoitettu käyttöpäivämäärä. Lääkkeiden myyntilupien haltioiden tulisi pyrkiä pidentämään lääkkeidensä säilyvyysaikoja. Tämä vähentäisi merkittävästi syntyvän lääkejätteen määrää, erityisesti tarvittaessa käytettävissä lääkkeissä, Louhisalmi sanoo.
Lääkejätteiden haittojen vuoksi monet maat pyrkivät vähentämään niiden määrää. Suomessa lääkejätteen ja -hävikin vähentäminen on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan. Keinojen löytämiseksi tähän tarvitaan tutkimustietoa, jota aiheesta on aikaisemmin ollut niukasti.
Tutkitulla tiedolla voidaan ohjata myös kansalaisten valintoja.
– Jokainen voi ehkäistä lääkejätteiden haitallisia ympäristövaikutuksia palauttamalla lääkkeet apteekkiin. Tutkimuksen mukaan osa suomalaisista tarvitsee tästä vielä enemmän tietoa.
Väitöstutkimus vaati rohkeutta
Jos Mella Louhisalmen, 30, toive toteutuu, hän työskentelee tulevaisuudessa tutkijana, mutta tekee välillä myös apteekkivuoroja. Apteekkityö tuntuu tärkeältä ammattitaidon ylläpidon kannalta. Se, että Louhisalmesta tuli proviisori ja sitten farmasian tohtori, ei alunperin ollut mitenkään itsestään selvää. Lukiolaisena pohjoispohjalainen nuori nainen oli kiinnostunut vähän kaikesta.
– Kävin ammatinvalintapsykologilla, ja tein testejä sopivista ammateista. Vastaukseksi tuli monta kertaa proviisori. Päätin kokeilla.
Louhisalmi pääsi Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan ensin farmaseutiksi ja sen jälkeen proviisoriksi. Pro gradu -aihe lääkkeiden hävittämisestä innosti tutkimuksen pariin, ja vasta silloin hän tiesi löytäneensä oman juttunsa. Siihen tehty tutkimus on osana nyt valmistunutta väitöstutkimusta.
Proviisoriksi valmistuttuaan Louhisalmi oli vanhempainvapaalla, mutta palasi sen jälkeen yliopistolle tekemään jatkotutkimusta.
– Moni sanoo tohtoriväitöstä tuskaiseksi prosessiksi. Minulla se eteni sujuvasti, mutta vaati kyllä rohkeutta ja itsensä voittamista. Oli jännittävää esimerkiksi esiintyä konferensseissa englanninkieliselle yleisölle. En olisi uskonut, että minusta on siihen.
Vapaa-ajallaan Louhisalmi nauttii perheestä ja harrastuksista. Aviopuolison ja 4-vuotiaan pojan kanssa on kiva retkeillä ja tehdä pieniä reissuja. Urheilussa entinen joukkuepelaaja on siirtynyt yksilölajeihin.
– Tykkään lenkkeillä ja pyöräillä – silloin saattaa samalla ratkaista jonkin tutkimukseen liittyvän ongelman melkein huomaamatta. Täydellistä aivojen nollausta on romaanin lukeminen yhdeltä istumalta.