Lääkevaihto otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2003 ja viitehintajärjestelmä vuonna 2009. Lääkkeen määrääjän tulee kertoa potilaalle, että vaihtokelpoinen lääkevalmiste voidaan vaihtaa apteekissa vastaavaan, edullisempaan valmisteeseen. Jos lääkäri kieltää lääkevaihdon, sekin tulee kertoa potilaalle.
Apteekeilla taas on velvollisuus antaa asiakkaalle tietoja lääkkeiden hinnoista ja muista lääkevalmisteen valintaan vaikuttavista seikoista. Vuoden 2016 alusta hintaneuvontaan on pitänyt sisältyä tieto asiakkaalle tosiasiallisesti halvimmasta lääkevalmisteesta.
Proviisori Riikka Rainio on tutkinut marraskuussa tarkastetussa väitöskirjassaan neuvonnan toteutumista sekä reseptiasiakkaiden että apteekkien farmaseuttien näkökulmasta.
Tieto valmisteiden eroavuuksista tärkeää
Tutkimuksen perusteella säädöksissä lääkevaihdolle asetetut neuvontavelvoitteet eivät aina toteudu apteekissa ja lääkärin vastaanotolla.
Apteekki oli tutkimukseen vastanneiden reseptiasiakkaiden yleisin tiedonlähde lääkevaihdon mahdollisuudesta. Valtaosalle apteekissa oli yhdellä asiointikerralla kerrottu 1–3 reseptilääkkeen vaihtamiseen liittyvästä aiheesta, ja neuvonta lääkevaihdosta koettiin yleensä riittävänä.
Yleisimmin reseptiasiakkaalle kerrottiin lääkevaihdon mahdollisuudesta, vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden hintaeroista sekä mahdollisuudesta kieltäytyä lääkevaihdosta.
Tutkimukseen osallistuneet farmaseutit kokivatkin asiakkaalle ja yhteiskunnalle kertyvät säästöt keskeisimpänä lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän etuna.
Sen sijaan neuvonta muista lääkkeen valintaan vaikuttavista tekijöistä on apteekissa vähäistä.
Erot voivat kuitenkin vaikuttaa lääkkeen käytettävyyteen ja olla riski lääkitysturvallisuudelle. Tieto niistä voi olla asiakkaalle tärkeää myös lääkevalmisteen valinnan ja lääkevaihtopäätöksen kannalta.
Potilaat eivät yleensä saa lääkäriltä tietoa lääkevaihdon mahdollisuudesta. Osalle ei myöskään aina kerrota syytä, miksi lääkäri kieltää heiltä lääkevaihdon.
Asiakkaan taustatiedot vaikuttavat neuvontaan
Neuvontaa lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä edistävät farmaseuttien mukaan apteekissa asiakkaaseen liittyvät tekijät, kuten asiakkaan tietämys lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä sekä apteekissa käytettävät tietojärjestelmät.
Lisäksi neuvontaa hankaloittavat lääkkeiden saatavuusongelmat, vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden pienet hintaerot, erilaiset nimet ja vaihtoehtojen suuri määrä.
Myös kiire tuottaa haasteita. Perusteellinen lääkevaihdon neuvonta voi viedä aikaa muulta lääkeneuvonnalta.
Tuoreelle tiedolle tarvetta
Tutkimustulosten perusteella lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän neuvontaa voidaan kehittää.
– Edullisimmasta vaihtokelpoisesta lääkevalmisteesta pitäisi kertoa useammin asiakkaalle. Hintaneuvontaa tulisi kuitenkin helpottaa ja sujuvoittaa. Myös asiakkaiden tietämystä lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä tulisi lisätä esimerkiksi tuottamalla niistä kirjallista aineistoa neuvonnan tueksi ja asiakkaiden käyttöön, Rainio sanoo.
Rainion tutkimus on osa laajempaa Kelan rahoittamaa tutkimusprojektia, joka tutki viitehintajärjestelmään liittyvän neuvonnan toteutumista apteekeissa ja lääkärin vastaanotolla lääkkeiden käyttäjien, toimittajien ja määrääjien näkökulmasta.
Edelliset lääkevaihdon neuvontaa koskevat tutkimukset on toteutettu lääkevaihdon alkuaikoina, jolloin viitehintajärjestelmä ei vielä ollut voimassa. Lääkevaihdon neuvonnan sisältöä ei myöskään ole Suomessa tarkemmin tutkittu, ja lisäksi lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään tehtiin vuosina 2016–2017 useita muutoksia, jotka muuttivat lääkevaihdon toimintaperiaatteita ja asettivat uusia vaatimuksia apteekissa annettavaan neuvontaan.
Väitöskirjan Lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään liittyvän neuvonnan toteutuminen: kyselytutkimus apteekkien reseptiasiakkaille ja farmaseuteille tutkimus koostuu kahdesta keväällä 2018 toteutetusta erillisestä kyselytutkimuksesta: Kysely apteekkien reseptiasiakkaille (n=1043, 40 %) ja postikysely apteekkien farmaseuteille (n=498, 51 %).
Tutkimusta ovat rahoittaneet myös Suomen Kulttuurirahasto, Emil Aaltosen säätiö, Avohoidon Tutkimussäätiö sekä Savon apteekkariyhdistys.
Tilaisuus teki tutkijan
Itä-Suomen yliopistosta valmistuttuaan Riikka Rainio meni avoapteekkiin proviisoksi. Vanhempainvapaalla ollessaan hänelle avautui mahdollisuus päästä nuoremmaksi tutkijaksi lääkepolitiikan tutkimusryhmään, jossa oli juuri käynnistynyt Kelan rahoittama viitehintajärjestelmään liittyvä laaja tutkimusprojekti.
– Minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä aiheeseen liittyvä väitöskirja, ja koska aihe on mielestäni todella kiinnostava ja yhteiskunnallisesti merkittävä, tartuin tilaisuuteen, Rainio toteaa.
Väitöstyönsä loppuvaiheessa Rainio siirtyi Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen keskukseen suunnittelijaksi. Vaikka oma tutkimustyö aiheen parissa on toistaiseksi päättynyt, Rainio toimii yhtenä ohjaajana Apteekkifarmasian erikoistumiskoulutuksen projektityössä, jossa tutkitaan farmaseuttien näkemyksiä lääkevaihdosta lääketurvallisuuden riskitekijänä apteekissa. Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella on lisäksi menossa laajempi tutkimusprojekti koskien biologisten lääkkeiden apteekkivaihdon alkamista.
