Lääkkeiden ympäristövaikutukset luokiteltu

Lääkkeiden ympäristöluokitus on ollut Suomessa käytössä puolisen vuotta. Ympäristöluokitus voi toimia yhtenä, mutta ei koskaan ainoana kriteerinä lääkevalinnoille.

Lääkkeiden ympäristövaikutuksia on tutkittu jo pitkään. Viime talvena saatiin päätökseen työ kotimaisesta lääkkeiden ympäristöluokituksesta. Tiedot ovat terveydenhuollon ammattilaisten nähtävillä Pharma Fennica Premium- ja Pharma Fennica Pro -verkkopalveluissa.

Suomen luokituksen pohjana on ruotsalainen FASS-järjestelmä, joka on ollut Ruotsissa käytössä jo vuodesta 2005 lähtien. Se perustuu kolmeen määreeseen: lääkkeen hajoaminen, kumuloituminen ja varsinainen riski.

– Hajoamisella tarkoitetaan aikaa, joka lääkeaineelta kuluu ympäristössä hajoamiseen. Kumuloitumisessa on kyse siitä, miten lääkeaine pyrkii kertymään ravintoketjuihin, Lääketietokeskuksen kehitysproviisori Elli Leppä kertoo.

Ympäristöluokituksen selkäranka, varsinainen ympäristöriski, perustuu kahteen laskennalliseen tekijään: lääkeaineen myrkyllisyyteen ja käyttömäärään.

– Hyvinkin myrkyllinen lääkeaine aiheuttaa vain pienen riskin, jos sen käyttäjämäärät ovat vähäisiä. Toisaalta vain kohtalaisen myrkyllinen lääkekin voi aiheuttaa ison riskin, jos sen käyttö on runsasta, Leppä perustelee.

Tästä syystä myös eri maiden ympäristöriskiluokitukset samoille lääkkeille voivat vaihdella.

– Esimerkiksi tulehduskipulääkkeissä on maiden välillä eroja, mitä lääkkeitä tyypillisesti määrätään, Leppä huomauttaa.

Mahdoton täysin poistaa

Kun puhutaan lääkkeiden ympäristövaikutuksista, tarkoitetaan nimenomaan lääkkeiden käytön vaikutuksia vesistöihin. Elli Leppä muistuttaa, että lääkkeiden tuotannolla on myös ilmastovaikutuksia, joita ei vielä juurikaan ole selvitetty.

– Lääkkeiden tuotannon ympäristövaikutuksia ei juurikaan ole päästy tutkimaan. Iso osa lääkkeistä tuotetaan Intiassa ja Kiinassa.

Suurella yleisöllä ja jopa monilla terveydenhuollon ammattilaisilla on käsitys, että lääkkeiden haittavaikutukset ympäristölle syntyvät, kun lääkkeitä vedetään viemäristä alas tai heittämällä niitä roskiin.

– Näin ei tietenkään saisi tehdä. Apteekit tekevät tässä arvokasta työtä opastaessaan ihmisiä käyttämättömien lääkkeiden hävityksessä, Leppä kiittää.

Suurin osa lääkkeiden aiheuttamista ympäristöhaitoista syntyy kuitenkin lääkkeiden asianmukaisesta käytöstä, eli kun henkilö syö tai käyttää lääkettä jollakin muulla annostelukeinolla, lääkeaine päätyy elimistön läpi viemäriveteen ja sieltä kautta vesistöön.

– Vedenpuhdistamoihin päätyy monenlaisia lääkeaineita. Osa puhdistetaan, mutta kaikille lääkeaineille ei ole vielä kehitetty tehokkaita puhdistusmenetelmiä. Vaikka Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa tilanne on hyvä, osa lääkeaineista ja niiden yhdistelmistä päätyy sellaisenaan vesistöön, Leppä selittää.

Yksi tekijä muiden joukossa

Lääketietokeskus on huomioinut terveydenhuollon ammattilaisten tarpeet luokitusjärjestelmän kehittämisessä. Parhaillaan kerätään kokemuksia käytöstä.

– Meidän tehtävämme on huolehtia, että tieto on saatavilla helposti ja selkeästi, jotta terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää sitä oman harkintansa mukaisesti.

Myöskään Fimea ei ole antanut mitään suositusta ympäristöluokitustietojen käyttöön. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa lääkkeen määräämisestä sanotaan: Lääkkeen valinnan tulee ensisijaisesti perustua lääkkeen tehon ja turvallisuuden vahvistavaan tutkimusnäyttöön, tai sellaisen puuttuessa, yleisesti hyväksyttyyn hoitokäytäntöön. Lääkkeen ja lääkevalmisteen valinnoissa tulee kiinnittää erityistä huomiota hintaan ja hoidon kustannuksilla saavutettaviin kliinisiin vaikutuksiin.

– Lääkärin kliinisen päätöksenteon kriteeri ei näin ollen voi luonnollisesti olla lääkeaineen mahdollinen ympäristöriski. Se olisikin vaikeaa muun muassa siitä syystä, ettei ympäristötietoa ole vielä saatavilla kattavasti lääkeaineista tai lääkevalmisteista, ylilääkäri Terhi Lehtinen Fimeasta toteaa.

Leppä korostaa, että ympäristöluokitus ei voi olla lääkevalintojen perusta yksinään, vaan osa rationaalisen lääkehoidon kokonaisuutta.

– Ympäristöluokitusta voidaan käyttää lääkevalintojen tukena silloin, kun potilaalle on tarjolla useampia hoidollisesti saman arvoisia vaihtoehtoja, Leppä painottaa.

Samasta syystä ympäristöluokitusten tulo suuren yleisön tietoisuuteen täytyy tehdä harkiten.

– Emme missään tapauksessa halua, että ympäristöluokitus ruokkii lääkkeiden käytön vastustusta ja joku jättää lääkkeensä käyttämättä siksi, että sillä on korkea ympäristöriskiluokitus, Leppä varoittaa.

Lääkkeiden ympäristövaikutusten merkitys on kuitenkin noussut esiin myös EU-tasolla, jossa on käynnissä useita projekteja lääkkeiden ympäristövaikutustietojen kattavuuden parantamiseksi.

– Ennen vuotta 2006 myyntiluvan saaneilta lääkkeiltä ei ole edellytetty ollenkaan samassa määrin ympäristötietoja kuin nykyisin. Tämän katveen kattamiseksi tehdään EU:ssa paljon työtä, Leppä sanoo.

Ympäristöluokitus on saanut ilahduttavan paljon huomiota myös Suomessa.

– Asia on selvästi ajankohtainen ja siitä on kirjoitettu niin alan mediossa kuin suurelle yleisöllekin, Leppä päättää.

Samoja vaikutuksia kuin ihmisille

Monet lääkeaineet ovat myrkyllisiä vesieliöille: kaloille, sammakoille, vesikirpuille, kotiloille ja vielä vesikirppujakin pienemmille eliöille.

Jotkut lääkeaineet voivat olla suoraan myrkyllisiä, eli tappaa eliöitä, mutta vaikutukset voivat olla hienovaraisempiakin.

– Masennukseen käytettävät SSRI-lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, joita esiintyy etenkin vedenpuhdistamojen läheisyydessä, voivat vaikuttaa kaloihin samoin kuin ihmisiin. Pienetkin pitoisuudet voivat näkyä siten, että kala on vähemmän pelokas, eli metsästäjille helpompi saalis. Kalalle pelokkuus on elinehto ja rohkeus voi vaikuttaa kalakantaan vähentävästi, Lääketietokeskuksen kehitysproviisori Elli Leppä antaa esimerkin.

Samoin hormonaaliset lääkkeet voivat vaikuttaa kalojen lisääntymiseen, sillä monetkin elimistön reseptorijärjestelmät ovat samankaltaisia nisäkkäillä ja kaloilla.

Oletko saanut esihenkilöltäsi tukea työn kuormittavuuden hallintaan?