Masennuslääkkeet kohottavat lonkkamurtumien riskiä

Alzheimerin tautia sairastaville sekä muille ikääntyneille potilaille määrätyt uudetkin masennuslääkkeet lisäävät lonkkamurtumien vaaraa.

Alzheimerin tauti aiheuttaa kognitiivisia ja ei-kognitiivisia oireita, kuten dementiaan liittyviä tunne-elämän ja käyttäytymisen oireita sekä virtsankarkailua. Näiden hoitoon voidaan käyttää oireenmukaisia lääkkeitä, mutta lääkehoito voi olla yhteydessä moniin haittatapahtumiin.

Apteekkiproviisori Sanna Torvinen-Kiiskinen tarkasteli kansalliseen MEDALZ-rekisteriaineistoon pohjaavassa väitöskirjassaan Alzheimer-potilailla käytettävää lääkitystä ja niiden oheisvaikutuksia. Tutkimuksessa yhdistettiin hoitoilmoitusrekisteriin kirjattuja sairaalahoidon syitä ja peilattiin niitä henkilön lääkkeiden käyttöön Kelan korvausrekisterin ostotietojen avulla.

Tutkimuksen suurin yksittäinen havainto oli, että iäkkäillä potilailla masennuslääkkeisiin – myös SNRI-lääkkeisiin ja mirtatsapiiniin – liittyy kohonnut lonkkamurtumien riski. Alzheimerin tautia sairastavilla masennuslääkkeiden käyttö lisäsi lonkkamurtuman riskiä 60 prosenttia. Yhteys masennuslääkkeiden ja lonkkamurtumariskin välillä havaittiin myös iäkkäiden vertailuryhmässä.

Torvinen-Kiiskisen mukaan uudempienkin ja turvallisempina pidettyjen masennuslääkkeiden käyttöä tulisi harkita tarkoin etenkin potilailla, joilla on kaatumisen tai murtumien riskitekijöitä. Alzheimerin tautiin liittyvien tunne-elämän ja käytösoireiden hoidossa tulisikin suosia lääkkeettömiä hoitoja, kuten elinpiirin häiriöiden minimointia ja omaisten koulutusta.

Antikolinergien käyttö voi heikentää lääkkeiden tehoa

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin myös pitkäaikaisen protonipumpun estäjien (PPI-lääkkeet) käytön yhteyttä lonkkamurtumiin Alzheimer-potilailla sekä virtsankarkailun hoitoon käytettävien antikolinergien ja Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien asetyylikoliiniesteraasin estäjien samanaikaista käyttöä. Tätä ei oltu aiemmin tutkittu Suomessa kotona asuvan väestön piirissä.

Antikolinergien ja Alzheimer-lääkkeiden yhteiskäyttöä esiintyy, vaikka sitä ei suositella lääkkeiden vastakkaisten vaikutusmekanismien vuoksi. Yhtäaikaista käyttöä esiintyi 7,3 prosentilla Alzheimerin tautia sairastavista, ja käytön keston mediaani oli 7,9 kuukautta.

Aiemmissa tutkimuksissa protonipumpun estäjien oli esitetty lisäävän lonkkamurtumia. Torvinen-Kiiskinen havaitsi lievästi kohonneen riskin silloin, kun käyttö oli kestänyt alle vuoden, mutta pidempiaikaisessa käytössä sitä ei löytynyt. Lyhytaikaisen käytön yhteys lonkkamurtumiin liittyy tutkijan mukaan pikemminkin muihin sairauksiin ja lääkehoitoihin.

Lääkitys kolminkertaistui diagnoosin jälkeen

Tutkimus osoitti, että masennuslääkkeiden ja protonipumpun estäjien käyttö lisääntyi selvästi Alzheimerin taudin diagnoosin jälkeen.

Masennuslääkkeiden käyttö lähes kolminkertaistui Alzheimer-diagnoosia seuranneella kolmen vuoden jaksolla verrattuna vastaavaan aikaan ennen sitä. Torvinen-Kiiskisen mukaan tämä voi viitata siihen, että masennuslääkkeitä käytetään Alzheimerin tautiin liittyvien tunne-elämän ja käyttäytymisen oireisiin.
Lisäksi protonipumpun estäjien käyttö kaksinkertaistui samalla aikajaksolla. Tämän tutkija arvioi liittyvän siihen, että protonipumpun estäjiä käytetään muun lääkehoidon tai sairauksien aiheuttamien mahaoireiden hoitoon tai ennaltaehkäisyyn.

– Kokonaisuutena iäkkäiden ja Alzheimer-potilaiden lääkehoidossa on vielä korjattavaa. Farmaseuttiselle osaamiselle olisi moniammatillisissa hoitotiimeissä paikkansa, jotta näitä lääkityksiä arvioitaisiin säännöllisesti, Torvinen-Kiiskinen sanoo.

Hän korostaa, että etenkin muistisairaiden potilaiden lääkitystä tulisi tarkastella säännöllisesti ja välttää tarpeettomien lääkkeiden käyttöä.

– Täytyisi säännöllisesti katsoa, onko kaikille lääkkeille edelleen tarvetta vai voisiko niille löytää vaihtoehtoisia hoitokeinoja. On myös tarkasteltava, ylittävätkö niistä saatavat hyödyt niistä koituvat haitat. Ilman tätä lääkitys voi jäädä päälle vuosiksi, myös lääkehoidon kokonaisarviointeja työssään tehnyt Torvinen-Kiiskinen huomauttaa. f

Lähde:
Sanna Torvinen-Kiiskinen: Risks associated with urinary antispasmodics, antidepressants and proton pump inhibitors, The Medication and Alzheimer’s Disease Study (Virtsatieantikolinergien, masennuslääkkeiden ja protonipumpun estäjien käyttöön liittyvät riskit, Lääkkeiden käyttö ja Alzheimerin tauti -tutkimus), Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta.

Sanna Torvinen-Kiiskinen

  • Farmasian tohtori 2019, Itä-Suomen yliopisto
  • Proviisori 2014, Itä-Suomen yliopisto
  • LHKA-erityispätevyys 2009
  • Farmaseutti, Kuopion yliopisto 2000
  • Apteekkiproviisori ja nuorempi tutkija/apurahatutkija 2014–2019
  • Apteekkifarmaseutti 2000–2012
  • Sydäntä lähellä farmasiassa: kliininen farmasia ja lääkehoitojen arvioinnit, iäkkäiden lääkehoito
  • Harrastukset: kesämökkeily, hiihto, koiraharrastus, lenkkeily, lukeminen
  • Asuu Lieksassa

Aiotko hankkia lääkehoidon arvioinnin asiantuntijuuden?