Median rooli terveyteen liittyvän tiedon ja mielikuvien välittäjänä on kiistaton, mutta sen merkitystä uusien lääkkeiden vastaanotossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on tutkittu vähän. Syyskuussa 2024 käynnistynyt tutkimus analysoi uusien lääkkeiden medianäkyvyyttä ja sen sijoittumista lääkkeen elinkaarelle, esimerkiksi suhteessa myyntilupaan ja korvattavuuteen.
Professori Katri Hämeen-Anttila kertoo hankkeen saaneen alkunsa Kelan tutkimusrahoituksesta. Kelan kiinnostus kohdistui erityisesti uusiin lääkkeisiin, mikä innoitti tarkastelemaan, miten ne näkyvät mediassa – ja millaiset lääkkeet saavat enemmän huomiota kuin toiset.
– Vaikka kansainvälisesti aihetta on tutkittu vähän, kiinnostus kasvaa. Ihmiset seuraavat terveysuutisia yhä enemmän verkossa, ja median vaikutus voi ulottua myös lääkkeiden käyttöön ja ostopäätökseen, Hämeen-Anttila toteaa.
Tutkimuksessa tarkastellaan kymmenen eri käyttöaiheen lääkkeitä, jotka ovat tulleet markkinoille vuoden 2014 jälkeen. Mukana ovat muun muassa GLP-1-agonistit (esim. semaglutidi, ”Ozempic”), eturauhassyöpälääkkeet, Alzheimerin taudin lääkkeet, ADHD-lääkkeet, migreenilääkkeet, masennuslääkkeet, Duchennen lihasdystrofian lääkkeet, MS-taudin lääkkeet, kystisen fibroosin lääkkeet sekä veren hyytymisen estolääkkeet.
Analysoitavaksi valittiin 266 uutisartikkelia vuosilta 2013–2024. Eniten huomiota saivat GLP-1-agonistit: niistä julkaistiin 151 uutista, joista suurin osa käsitteli semaglutidia. Toiseksi eniten uutisoitiin eturauhassyöpälääkkeistä – 40 artikkelissa, joista 39 koski darolutamidia. Sen sijaan Duchennen lihasdystrofian hoitoon tarkoitettu atalureeni mainittiin vain viidessä uutisessa, vaikka sen vuosikustannus ylittää 400 000 euroa potilasta kohden.
– Syitä GLP-1-agonistien suureen mediakiinnostukseen voi tässä vaiheessa vain spekuloida. Laihtumiseen liittyvä vaikutus kiinnostaa suurta yleisöä, julkisuuden henkilöt ovat kertoneet lääkkeen käytöstä, ja saatavuushäiriöt diabeteshoidossa ovat herättäneet huomiota. Lisäksi globaali media vaikuttaa nopeasti myös Suomessa, Hämeen-Anttila arvioi.
Medianäkyvyys ei ole yhteydessä lääkkeen hintaan tai käyttäjämäärään. Esimerkiksi masennuslääke vortioksetiinilla oli Suomessa keskimäärin 57 000 käyttäjää ja vuosikustannus noin 300 euroa, mutta se mainittiin vain kahdessa uutisessa. Semaglutidilla oli 31 000 käyttäjää ja vuosikustannus 1 200–1 300 euroa, mutta se hallitsi uutisointia.
– Median kiinnostus ei näytä rakentuvan hintaan tai käyttäjämäärään, vaan pikemminkin siihen, kuinka samaistuttava tai ajankohtainen aihe on. Potilastarinat, saatavuusongelmat ja julkisuuden henkilöiden kokemukset voivat nostaa lääkkeen otsikoihin, Hämeen-Anttila selittää.
Media ei ainoastaan välitä tietoa, vaan myös rakentaa mielikuvia ja vaikuttaa asenteisiin. Potilastarinoilla voi olla monenlaisia vaikutuksia: ne lisäävät tietoisuutta ja herättävät empatiaa. Tämä tuo uuden näkökulman yhteiskunnalliseen, usein kustannuksiin keskittyvään keskusteluun.
– Siitä ei ole tietoa, miten medianäkyvyys on yhteydessä lääkkeiden määräämiseen tai korvattavuuspäätöksiin Suomessa. Kansainvälisesti on viitteitä siitä, että media voi vaikuttaa terveydenhuollon poliittisiin linjauksiin ja hoitojen kysyntään, Hämeen-Anttila kertoo.
Hämeen-Anttilan johtama tutkimus keskittyy avohoidon lääkkeisiin. Media-analyysi kattaa journalistiset artikkelit, sosiaalisen median julkaisut ja lääkäreille suunnatut ammatilliset sisällöt. Näitä verrataan virallisiin lääketietoihin, kuten pakkausselosteisiin ja valmisteyhteenvetoihin. Tutkimus jatkuu vuoden 2026 loppuun. Seuraavassa vaiheessa analysoidaan tarkemmin, millaisin sisällöin ja sävyin lääkkeistä viestitään ja kenelle. Lisäksi alkuvuodesta 2026 toteutetaan haastatteluja potilasjärjestöille ja terveystoimittajille.
– Tavoitteena ei ole arvioida median vaikutusta käyttäytymiseen, vaan ymmärtää, millaista sisältöä julkaistaan ja miten se voi heijastua yhteiskunnalliseen keskusteluun, Hämeen-Anttila täsmentää.
Laajempi tavoite tutkimuksella on edistää tasapainoista ja vastuullista tiedeviestintää. Lääkkeiden hyödyt, riskit ja kustannukset tulisi tuoda esiin tasapuolisesti, jotta päätöksenteko perustuisi faktoihin eikä yksittäisiin tarinoihin tai otsikoihin.
– Tutkijoilla on tärkeä rooli keskustelussa, erityisesti silloin kun mediassa esiintyy virheellistä tai yksipuolista tietoa. Median vastuulla on varmistaa, että otsikoiden houkuttelevuus ei vie huomiota pois kokonaiskuvasta.
Tutkimuksen alustavat tulokset esiteltiin syyskuussa 2025 FIP World Congress -konferenssissa Kööpenhaminassa. Ne osoittavat, että medianäkyvyys ei jakaudu tasaisesti eri lääkeryhmien kesken, eikä se aina vastaa lääkkeiden kustannuksia tai käyttäjämääriä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, millä perusteella lääkkeet nousevat julkiseen keskusteluun – ja mitä vaikutuksia tällä voi olla lääkepolitiikkaan ja resurssien kohdentamiseen.
– Samalla tulokset tarjoavat arvokasta tietoa päättäjille, terveydenhuollon ammattilaisille ja medialle siitä, miten lääkkeistä tulisi puhua – vastuullisesti, tasapainoisesti ja faktoihin perustuen, Hämeen-Anttila summaa.