Riskit kuriin itsearviointityökalulla

Sairaalan lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun avulla farmasian ammattilaiset voivat tunnistaa riskejä hoitoyksikön lääkehoitoprosesseissa. Vuodesta 2008 käytössä ollut työkalu päivitettiin vastaamaan paremmin nykyisiä ja lähitulevaisuuden käytäntöjä.

Sairaaloissa käytettäväksi tarkoitetun lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun avulla henkilökunta voi arvioida lääkitysturvallisuutta omatoimisesti sekä yksikkö- että organisaatiotasolla. Maaliskuussa 2021 työkaluun tehdyn päivityksen myötä pystyttiin siirtymään riskien tunnistamisesta yhä enemmän riskienhallintamenettelyjen kehittämiseen ja keinojen jalkauttamiseen.

Työkalu on jaettu 11 osa-alueeseen, joissa on yhteensä 229 arvioitavaa kohtaa. Osa-alueiden teemoina on muun muassa potilastiedot, tiedonkulku lääkehoitoprosessissa, henkilöstön osaaminen ja koulutus sekä laadunhallintaprosessit ja riskinhallinta.

– Kriteeristöön on koottu hyviä lääkitysturvallisuutta edistäviä käytänteitä, jotka edustavat ideaalitilannetta. Lääkitysturvallisuutta voi arvioida joko toimintatapojen tai ohjeistuksen, esimerkiksi lääkehoitosuunnitelman osalta, kertoo Tyks Salon sairaalan lääkekeskuksen proviisori Elina Oksa tutkimusryhmästä.

Muut päivitetyn itsearviontityökalun julkaisseen tutkimusryhmän jäsenet olivat professori Marja Airaksinen Helsingin yliopistolta, potilasturvallisuuspäällikkö Karolina Olin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä sekä proviisori ja Helsingin yliopiston yliopisto-opettaja Ercan Celikkayalar, joka teki ensimmäisen version työkalusta vuonna 2008.

Käyttö moniammatillista

Työkalua käyttäessä valitaan ensimmäisenä projektille vetäjä. Oksan mukaan farmasian ammattilaiset ovat sopivia henkilöitä lääkitysturvallisuusauditointien vetäjäksi.

Yhteen koottavassa moniammatillisessa ryhmässä olisi hyvä olla mukana esimiesten edustaja, käytännön työtä tekevien edustaja, kuten sairaanhoitajista lääkevastaava, osastofarmaseutti sekä osastosta vastaava lääkäri. Kun vetäjä ja ryhmän jäsenet on valittu, sovitaan, arvioidaanko ohjeistusta, toimintatapoja vai molempia samalla kertaa.

– Tavoitteena on tunnistaa riskejä oman yksikön lääkehoitoprosessissa sekä luoda toimintatapoja riskienhallintaan. Esiin nousevia riskejä priorisoidaan ja toimintatapoja lähdetään suunnitelmallisesti kehittämään paremmaksi, Oksa kertoo.

Moniportaisia suunnitelmia on hyvä toteuttaa askel kerrallaan, ja niiden toteutumista on seurattava. Itsearvioinnin voi toistaa sopivin väliajoin, esimerkiksi vuoden tai kahden päästä, jolloin taas arvioidaan, miten tilanne on muuttunut.

– Turvallisuuskulttuuri paranee, kun opitaan katsomaan oman yksikön käytäntöjä ja ohjeistusta lääkitysturvallisuuden näkökulmasta, Oksa toteaa.

Työkalu laajeni päivityksessä

Suomessa lääkitysturvallisuus on kehittynyt, ymmärrys lääkitysturvallisuuteen vaikuttavista seikoista on lisääntynyt ja lääkitysturvallisuutta edistäviä toimintatapoja on otettu jatkuvasti enemmän käyttöön viime vuosina. Kehityksen myötä myös itsearvioinnin päivitykselle tuli tarvetta.

Työkalu perustuu Yhdysvaltalaisen Institute for Safe Medication Practicesin (ISMP) lääkitysturvallisuuden itsearviontityökaluun, jota on muokattu Suomen oloihin sopivaksi. Nyt tehdyn tutkimuksen pohjana käytettiin Ercan Celikkayalarin vuoden 2008 kriteeristön 121 kohtaa sekä ISMP:n tuoreimman itsearviointityökalun kriteeristön 270 kohtaa.

Alustavan muokkauksen jälkeen molemmat kriteeristöt arvioitiin samanaikaisesti Delfoi-konsensusmenetelmällä kahden asiantuntijapaneelikierroksen kautta. Asiantuntijapaneeleihin osallistui yhteensä 13 lääkitysturvallisuuden asiantuntijaa. Vähintään 70 prosentin konsensuksen saavuttaneet kriteeristöjen kohdat hyväksyttiin uuteen itsearviointityökaluun. Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella arvioitiin kohtien toivottavuutta ja soveltuvuutta ja toisella kierroksella toteutettavuutta.

– Itsearviointityökalun päivitetty versio on todella laaja, yksikkötasoisessa osiossa on 205 kohtaa ja organisaatiotasoisessa 24 kohtaa. Koko työkalun läpikäyminen vuosittain jokaisessa sairaalan hoitoyksikössä ei välttämättä ole realistista. Sopivampaa voi olla yksittäisten osioiden läpikäyminen kerrallaan, Oksa sanoo.

Käyttö tutuksi

Päivitetyssä työkalussa täysin uutta on organisaatiotasoinen osio.

– Organisaatiotason osio muodostui tutkimuksen aikana. Huomattiin, että mukana on kohtia, joissa toimintatavat johtuvat koko sairaalan linjauksista. Niiden kohtien arvioiminen jokaisessa yksikössä erikseen aiheuttaisi päällekkäistä työtä, Oksa kertoo.

– Organisaatiotasoisessa osiossa käsitellään esimerkiksi sitä, miten potilastietojärjestelmät toimivat. Niissäkin tulisi huomioida mahdollisuudet siihen, miten järjestelmät voisivat tukea lääkitysturvallisuuden toteutumista esimerkiksi tekoälyn avulla, hän jatkaa.

Lääkitysturvallisuusauditointiin ei ole velvoittavaa määräystä, ja siitä syystä käytäntö ei ole vakiintunut kaikissa sairaaloissa. Laajimmin sitä on hyödynnetty esimerkiksi Satakunnassa, jossa Celikkayalar teki itsearviointityökalun ensimmäisen version vuonna 2008. Työkalua on hyödynnetty myös apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumisopintojen harjoitustöissä, joissa se on tullut tutuksi alan ammattilaisille.

– Tärkeää olisi, että tieto itsearviointityökalusta saataisiin aluksi leviämään ja käytäntö tutuksi. Itsearviointityökalua kannattaa lähteä pilotoimaan matalalla kynnyksellä yksittäisissä hoitoyksiköissä. Pidemmällä aikavälillä toiveena olisi saada lääkitysturvallisuuden auditoinnit säännölliseksi toiminnaksi Suomen sairaaloissa, Oksa toteaa.

Lääkitysturvallisuuden itsearvioinnin päivitetty työkalu on julkaistu tämän vuoden ensimmäisessä Dosiksessa.

Oletko harkinnut mentorointiohjelmaan osallistumista?