Yli puolet aikuisena astmaan sairastuneista sitoutuu pitkäaikaiseen inhalaatiosteroidihoitoon alle 80-prosenttisesti, mitä pidetään hyvän hoitoon sitoutumisen raja-arvona.
– Huonon hoitoon sitoutumisen seurauksia voivat olla keuhkojen toiminnan heikkeneminen, astman hallinnan ja elämänlaadun lasku sekä terveydenhuollon kustannusten nousu, Iida Vähätalo muistuttaa.
Vähätalo selvitti väitöstutkimuksessaan astmapotilaiden lääkekäyttöä pitkällä aikavälillä, mitä on tutkittu melko vähän. Lisäksi hän arvioi tekijöitä, jotka liittyvät huonossa hoitotasapainossa olevaan astmaan sekä tarkasteli, missä suhteessa potilaat käyttävät hoitavaa (inhaloitava steroidi) ja avaavaa (lyhytvaikutteinen β2-agonisti) astmalääkettä.
Vähätalo hyödynsi tutkimuksessaan Seinäjoki Adult Asthma Study (SAAS) -tutkimuksen tietoja 12 vuoden seurannan ajalta. Hän vertaili lääkärin määräämiä annoksia potilaiden apteekista ostamiin KELA:n korvaamiin astmalääkeostoihin.
Apteekeilla olisi hyvä mahdollisuus tukea aikuisena astmaan sairastunutta tämän hoitoon sitoutumisessa.
– Käytännössä asiakkaalta kannattaa kysyä, miten astman hoito sujuu, ja tunteeko asiakas esimerkiksi oikean inhalaatiotekniikan.
Vähätalo sanoo, että todennäköisesti astmahoitaja on aikoinaan näyttänyt asiakkaalle oikean inhalaatiotekniikan, mutta tekniikkaa ei ole ehkä tämän jälkeen kontrolloitu.
– Mikäli apteekissa ei ole käytössä plasebo-inhalaattoria, jolla tekniikka voidaan tarkistaa, asiakasta voisi esimerkiksi vinkata ottamaan oman inhalaattorinsa mukaan, kun hän käy seuraavan kerran astmahoitajan vastaanotolla.
Vähätalo arvioi, että puutteet inhalaatiotekniikassa voivat olla valitettavan yleisiä, minkä vuoksi tekniikan kertaaminen ja tarkastaminen olisi hyvä tehdä säännöllisesti.
Hoitoon sitoutumista voi tukea myös muun lääkeneuvonnan avulla.
– Käytännössä potilas voi jättää inhaloitavan steroidin ottamatta, koska hän pelkää sen haittavaikutuksia. Asiakkaalle olisikin hyvä kertoa, että hengitettävien kortikosteroidien haittavaikutukset ovat pienillä ja keskisuurilla annoksilla yleensä paikallisia verrattuna esimerkiksi suun kautta annosteltavan kortisonin haittoihin.
Asiakasta voisi myös muistuttaa, että suun sieni-infektiota esiintyy tyypillisimmin silloin, jos hän ei huuhtele suutaan vedellä inhalaattorin käytön jälkeen.
Osalla potilaista huono hoitaviin lääkkeisiin sitoutuminen voi johtua myös niiden hinnasta.
– Sekään ei ole ehkä ihan ideaali tilanne, että inhaloitavat oiretta lieventävät lääkkeet ovat huomattavasti edullisempia kuin astmatulehdusta hoitavat lääkkeet.
Yksi syy, miksi hoitava lääke saattaa jäädä ottamatta, on tietenkin myös tunne siitä, että astma on parantunut ja lääkkeelle ei ole tarvetta.
– Aikuisiällä astmaan sairastunut potilas saavuttaa harvoin remission. Näillä potilailla sairaus kulkee siis mukana koko loppuiän. Tämän vuoksi pitkäaikaiseen lääkehoitoon motivointi on tärkeää. Siinä voisi auttaa esimerkiksi lääkkeen toiminnan ja hyötyjen kertominen potilaalle. Väitöstutkimukseni mukaan potilaiden keuhkojen toiminta heikkeni hitaammin, jos he sitoutuivat hyvin pitkäaikaiseen inhalaatiosteroidihoitoon, mikä voisi toimia yhtenä esimerkkinä lääkkeen hyödyistä.
Vähätalo pohtii, että astmaa sairastavat tarvitsevat tuekseen moniammatillista yhteistyötä.
– Esimerkiksi astmahoitajien ja astman seurantakäyntien rooli on erittäin tärkeä. Tutkimusryhmästämme valmistui vastikään myös yleislääketieteen erikoislääkäri Jaana Takalan väitöstutkimus, jonka mukaan astman seurantakäynneillä käydään liian harvoin.
Vähätalon tutkimuksen mukaan potilaat, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa, olivat sitoutuneet inhalaatiosteroidihoitoon hyvässä hoitotasapainossa olevia paremmin (76% vs 63%).
– Kuitenkin niillä potilailla, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa ja jotka sitoutuvat alle 80-prosenttisesti inhalaatiosteroidihoitoon, havaittiin nopeampaa keuhkotoiminnan heikkenemistä verrattuna niihin heikossa hoitotasapainossa oleviin potilaisiin, jotka sitoutuivat hoitoon yli 80-prosenttisesti.
Käytännössä syyt, miksi astma ei ole hoitotasapainossa, vaikka potilas on sitoutunut lääkehoitoon, saattavat liittyä esimerkiksi elintapoihin. Tärkeitä yksittäisiä tekijöitä ovat ylipaino ja tupakointi.
– On myös hyvä muistaa, että aikuisiällä puhjennut astma tarkoittaa todellisuudessa laajaa kirjoa erilaisia astmatulehduksen alatyyppejä. Vaikka potilas sitoutuisi hyvin hänelle määrättyyn hoitoon, perinteisesti käytetyt lääkkeet eivät välttämättä tehoa yhtä hyvin kuin lapsuusiällä alkaneeseen astmaan.
Vähätalon mukaan apteekeissa olisikin tärkeää tunnistaa myös asiakkaat, jotka lääkehoitoon sitoutumisesta huolimatta eivät ole hyvässä hoitotasapainossa, ja ohjata heitä lääkärin vastaanotolle.
– Tälle potilasryhmälle tulisi harkita inhalaatiosteroidiannoksien pitämistä pieninä tai keskisuurina, jotta voitaisiin välttää turhaa kortisonikuormaa. Tarvittaisiin myös lisää tutkimusta uusista yksilöllisemmistä hoitovaihtoehdoista potilaille, joille nykyinen hoito ei näytä riittävältä pitämään astmaa hyvässä hallinnassa.
Avaava lääke ei sovi jatkuvaan käyttöön
Joka kymmenes aikuisena astmaan sairastuneista käyttää runsaasti keuhkoputkia avaavia oirelääkkeitä.
Astma ei ole yleensä hoitotasapainossa, mikäli oiretta lievittävää lääkettä käytetään toistuvasti yli kaksi kertaa viikossa.
Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että astmaa sairastavilla oireita lievittävän, keuhkoputkia avaavan lyhytvaikutteisen β2-agonistin käyttö on runsasta. Tämä on johtanut osaltaan lisääntyneisiin astman pahenemisvaiheisiin ja sairaalahoidon tarpeeseen.
Iida Vähätalon väitöstutkimuksen perusteella nopeavaikutteisen avaavan astmalääkkeen runsas käyttö oli kuitenkin harvinaista aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavilla.
– Kuitenkin, jos henkilö sai korkeat pisteet astman oirekyselyssä ja hänen painoindeksinsä oli yli 30, se ennusti pitkäaikaista runsasta avaavan lääkkeen käyttöä.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mikäli avaavaa lääkettä tarvitaan jatkuvasti enemmän kuin kahdesti viikossa, niin astma ei ole hoitotasapainossa.
– Avaavaa lääkettä voi toki joutua käyttämään lyhytaikaisesti useamminkin, jos vaikkapa astmaoireet pahenevat hengitystieinfektion yhteydessä.
